#21 Lopultakin!

"Menkää keskenänne, mä en tule!"

Vihdoinkin Kärkölässä! Aamu meni rattoisasti pakatessa, joululahjajuttuja viimeistellessä, ja kissoja koppaan metsästäessä. Myrsky toki meni kuljetuslaatikkoon ihan itse, mutta Viima totesi, että koko hässäkkä oli hänelle liikaa, ja sitä piti vähän suostutella. Kaikkine välivaiheineen saatiin lopulta pakattua kissat ja kamppeet autoon vain huomataksemme, että eturenkaasta kuuluu outo sivuääni. Epäiltiin kiveä jossain kriittisessä rakosessa, joten äiti yritti saada sitä irti ajamalla mukulakivillä, jarruttelemalla ja muuten autoa edestakaisin kitkuttamalla. Ei auttanut, ja meteli oli hirveä. Eipä siinä, piti ruveta irroittamaan rengasta. Pienet ihmiset muuten irroittavat pultteja seisomalla sen vääntimen varren päällä...

 

Aikamme siinä kitkuteltuamme saimme jostain jarrupalojen välistä sen kiven ulos, ja renkaan paikalleen. Kissat olivat operaatiosta ihmeissään. Lähtö oli myöhästynyt ihan reippaasti, ja "Valoisan aikaan Tammelassa" oli muuttunut muotoon "Pussipimeässä Tammelaan". Tammelassa kissat saivat jaloitella hetken, kun äiti kasteli kukat, ja muuten tarkasti, että kaikki on vanhassa mummulassa ok. Kyllähän sitä vauhtia ja tutkittavaa riitti, mutta sitten pitikin jo jatkaa matkaa.

Kiersimme viemässä lahjat muutamille sukulaisille, ja kynttilät haudoille. Kissat nukkuivat ison osan alkumatkasta, mutta vesisade, isot vesipassit teillä, ja jatkuva pieni vesiliirtely ei vissiin tehnyt niiden mielestä hyvää, kun pientä palautetta alkoi takapenkiltä kuulumaan. Noin yleensä oltiin kyllä tosi rauhallisesti, Viimastakin on tullut fiksu matkustaja, eikä enää pyritä kopasta ulos. Lopulta (vasta puoli kymmeneltä) oltiin Kärkölässä ja päästiin saunomaan. Nyt väsyttää, niin minua kuin kissojakin!

"Mutta pitäähän tää paikka ensin tutkia"

Heti pihaan tullessamme huomasin, että tähti oli laitettu ikkunaan!
Joulunaika on alkanut.

Saaren kansanpuistossa

Saaren kansanpuisto on minulle hyvin tuttu paikka. Kuivajärven hiekkarannalla on vuosien varrella tullut uitua lukematomia kertoja, Lounaishämeen Pirtillä on vierailtu useammissakin juhlissa ja puiston läpi on ajeltu vaikka miten monta kertaa ihan pikkumuksusta alkaen. Kerran on tullut Kaukolanharjun 21 metrisellä puunäkötornillakin aikaisemmin käytyä, silloin tosin en uskaltanut kiivetä ihan ylös asti. Mokoman rapuista näkee läpi alas, ja se vielä huojuu! :D Nyt oli siis oiva tilaisuus tehdä uusi yritys.

Ja onnistuihan se! Kiipesin ihan ylös asti, maksoinhan siitä lystistä sentään 3,50€ :D Ja pääsin näkemään ne Lounais-Hämeen "Helmeksi" kutsutut maisemat joista Edelfeltkin maalasi taulunsa. Päivä oli kaunis, lämmin ja kirkas, ja hyttysetkin pysyi aurinkoisemmilla paikoilla poissa. Ja maisemat oli upeat! Saarella ei kovin pitkää lenkkiä kierretty, pikkuisen vaan katseltiin ympäristön polkuja ja pikkusen eksyttiin. Käytiin samalla reissulla myös Tammelan kunnantalolla hakemassa esitteet ja kartat noihin kansallispuistoihin, ja illalla oli suunnitelmissa Liesjärven kansallispuistossa käynti (josta jo blogasinkin). Vähän väärässä järjestyksessä tuli nää kyllä kirjoiteltua, mutta mitäs siitä. Oikea järjestyshän näille kolmelle puistolle oli keskiviikkona Saari ja Liesjärvi, ja torstaina Torron suo. Oikein onnistunut kesälomareissu!

Vesi oli kesäkuun toisella viikolla vielä senverran kylmää että ei viitsitty uimaan lähteä. Minulla on vielä talviturkki! Ehkä siitä pikkuhiljaa vois päästä eroon...

Torronsuon kansallispuisto (2/37)

Torronsuo on Tammelan kansallispuistoista se itselle vähemmän tuttu. Kuvissa ja puheissa kyllä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin ihan pitkospuille asti tallaamaan. Miksi ihmeessä ei ole aiemmin tullut käytyä? Itseasiassa en ole ennen ollut yhdelläkään näin kostealla ja laajalla suoalueella! Jälleen kerran apuna Tammelan kunnantalolta saatu kartta, jossa näkyvä ruskea reitti me kierrettiin. Auto pistettiin parkkiin Kiljamon parkkipaikalle, ja siellä oli ihan mukavasti tilaa.

Heti parkkipaikan vieressä kohosi 17m lintutorni, jonne kiipeäminen oli hurjan pelottavaa:D Niistä rappusista näkyi läpi... Ylös sentään pääsin, ja ympärille avautui hieno tuulinen suomaisema. Auringonpaiste ja raikas tuuli hääti itikatkin pois aukealta alueelta, metsäisemmässä osassa niitä oli sitten vähän mutta ei läheskään samanverran kuin Liesjärvellä oli. Lintujen tarkkailu olisi vaatinut kiikarit, mutta ääniä kyllä kuului. Tuli ihan mieleen se vanha Suomen Linnut CD Facta ohjelma, jossa pystyi kuuntelemaan esimerkiksi suoelinympäristöön kuuluvien lintujen ääniä. Hassuja mielleyhtymiä!

 Lähdettiin kiertämään tuota reittiä niinpäin että ensin käveltiin tienpientareita Torron kylään ja sieltä sit takas suolle ja pidempi pätkä pitkospuita suolla. Tätä suuntaa voin suositella, n. 10km lenkistä alkumatkalla riitti intoa ja energiaa taapertaa ihan normaaleissa maalaismaisemissa, ja sitten lopuksi herkkuna pohjalla eksoottisemmaat suomaisemat. Toki kylä ja peltomaisemat olivat myös kivaa katseltavaa! Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan missä käännytään takaisin suollepäin! Käveltiin vahingossa tuota Torron kylän läpi kulkenutta tietä pikkusen liian pitkälle kun jäi yhden rakennuksen seinään naulattu ilvesreitin kyltti huomaamatta.

Sitä yhtä reittimerkkiä lukuunottamatta reitti oli hyvin merkattu, vaikka suolle pääsy kesti hippusen pidemmän aikaa kun kartta antoi ymmärtää. Nähtävää siis tosiaan on suoluonnon lisäksi myös maaseutuidyllissä, koivikkometsissä, perusmetsissä, rämeikössä ja eksyttiinpä myös Torronsuon kivilouhokselle jossa oli näytteitä mielenkiintoisista kivilajeista. Tässäkin puistossa oli "muutama" puu jotka täytyi metsäalueilla kiertää.. Välillä puita oli kaatuneena sellainen rykelmä, että kiertämistä tuli ties miten paljon ja polku aina välillä hävisi pitkäksikin aikaa. Ylläolevassa kuvassa on hyvä kuva kulkureitistä, täällä oli paljon hurjemmin puita nurin kuin Liesjärvellä, ja kansallispuisto kun on, niitä ei sieltä pois korjata. Hyvällä huumorilla ja pienellä seikkailemisella polut kuitenkin löytyivät ja päästiin takaisin suon laidalle, josta löytyi jälleen yksi lintutorni.

Lintutornilta nähtiin jälleen kunnon suomaisemaa. Jännä ettei kyseistä tornia, ja kotapaikkaa oltu ollenkaan merkitty tuohon puiston karttaan. Siellä oli kuitenkin jonkinlainen majoituslaavu, nuotiolaavu, infopiste ja kunnon ulkohuussitkin, ja paikka oli selvästi siisti ja käytössä. Paikalla tosin oli latukartat, joten lienikö se sitten enemmän talvisesongin juttuja? Sieltä sitten jatkettiin eteenpäin ja päädyttiin pitkospuille.

Pitkospuut oli kauniita ja mukavan leveitä, ja pari penkkiäkin oli matkanvarrelle rakennettu.  Ja suo oli täynnä tupasvillapalleroita! Jalat säilyi kuivana koko reissun alusta loppuun saakka, vaikka heti pitkospuiden vierellä oli hyvinkin märkiä silmäkkeitä, joihin ei olisi tehnyt mieli astua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta raikas tuuli teki reissusta oikein mukavan ja itikattoman. Kymmenen kilometrin lenkki puukasojen kiertämisestä ja reitiltäeksymisistä kertyneen lisämatkan kanssa vei meiltä puoli päivää, ja eväät loppuivat jo ennen kun kunnolla päästiin edes suolle. Ensikerralla tällaiselle reissulle lähtiessä varaan kyllä mukaan varmuuden vuoksi pari voileipää lisää!

Sanoisin että huima reissu, kaikenlaista uutta nähtävää sitä löytyy näinkin läheltä tuttuja kulmia! Matkalla pohdittiin että mitenköhän nuo pitkospuut on noin pehmeään suomaahan rakennettu?Tai siis, että miten se materiaali on sinne kärrätty. Käsin kantamalla jo valmiita pitkospuita pitkin? Vaiko kenties talvella lumia pitkin? Haluan muuten joskus hiihtämään tuolla suolla!

Liesjärven kansallispuisto (1/37)

Liesjärven kansallispuistoon lähdimme kiertelemään kesäillan hämärässä. Olimme hakeneet kuvassa näkyvän kartan Tammelan kunnantalolta vähän kertomaan että mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja auto pistettiin parkkiin Kyynäränharjun pohjoispäähän elikkä Pirttilahden päähän. Pienihän se parkkipaikka oli tällaiselle parkkeeraustunarille, mutta selvittiin! Puistossa oli ilmeisesti joku isompi porukka kalastelemassa sillä parkkipaikka oli tullessa lähes täysi ja ihmisiä oli onkien (tai vastaavien, minä näistä mitään tiedä) kanssa rannoilla. Takaisin tullessa kaikki oli kadonneet. Hyttysiä oli vietävästi, mutta uskallettiin silti kiertää kartassa näkyvä Hyypiön reitti (:D), ja katselemaan maisemia Hyypiönkalliolta Tapolanjärven ja Etukyynärän suuntaan.

Varsinainen näköalapaikka se ei kuitenkaan ollut, kalliolla oli senverran tiheä puusto että järvelle näki vain vähän niiden lomasta. Kalliolta eteenpäin lähtiessä meinattiin vielä eksyäkin, kun lähtöpolkua merkannut puu oli kaatunut..

Puuvahinkoja oli koko reissulla hurjasti ilmeisesti talvisten myrskyjen jälkeen, ja usein täytyi poiketa polulta että niistä pääsi ohi. Tuossakin kuvassa näkyy kuinka polun yli on kellahtanut "muutama" puu. Kansallispuistostahan kaatuneita puita ei poisteta, vaan ne jätetään silleen kaikenmaailman lahopuuöttiäisten pesäpaikoiksi. Osan ohi olikin jo muodostunut uusia polkuja, ja varmaan tulevaisuudessa polut muuttuvatkin sellaisiksi että kiertävät nuo puut. Ja ehkä joskus myös puiden mukana kaatuneet reittimerkit korjataan takaisin näkyväksi :)

Sitten kuljettiin Kyynäränharju päästä päähän ja takaisin. Tällä kapealla harjulla olen kulkenut ennenkin, ja ottanut miljoona järvimaisemakuvaa! Järvimaisemat on minun suosikkikesämaisemia ehdottomasti. Kesäilta oli mukavan hiljainen, mitä nyt hyttyset hyökkäsi kimppuun heti kun pysähtyi. Jos hyttysiä olisi ollut vähemmän, ja jos olisimme päässeet reissuun aiemmin, olisimme varmaan kiertäneet myös pohjantikan tai punatulkun lenkit. Nyt kuitenkin tyydyttiin järvimaisemien ihailuun ja sen jälkeen siirryttiinkin sitten saunomaan hyttysenpuremia pois.

Ja vielä lisäykseksi arkistojen kätköstä sama tyttö samalla sillalla ja harjulla keväällä 2005, elikkä Marjaana ei-ihan-vielä 15v. Eli hui, yli seittemän vuotta sitten!