#21 Lopultakin!

"Menkää keskenänne, mä en tule!"

Vihdoinkin Kärkölässä! Aamu meni rattoisasti pakatessa, joululahjajuttuja viimeistellessä, ja kissoja koppaan metsästäessä. Myrsky toki meni kuljetuslaatikkoon ihan itse, mutta Viima totesi, että koko hässäkkä oli hänelle liikaa, ja sitä piti vähän suostutella. Kaikkine välivaiheineen saatiin lopulta pakattua kissat ja kamppeet autoon vain huomataksemme, että eturenkaasta kuuluu outo sivuääni. Epäiltiin kiveä jossain kriittisessä rakosessa, joten äiti yritti saada sitä irti ajamalla mukulakivillä, jarruttelemalla ja muuten autoa edestakaisin kitkuttamalla. Ei auttanut, ja meteli oli hirveä. Eipä siinä, piti ruveta irroittamaan rengasta. Pienet ihmiset muuten irroittavat pultteja seisomalla sen vääntimen varren päällä...

 

Aikamme siinä kitkuteltuamme saimme jostain jarrupalojen välistä sen kiven ulos, ja renkaan paikalleen. Kissat olivat operaatiosta ihmeissään. Lähtö oli myöhästynyt ihan reippaasti, ja "Valoisan aikaan Tammelassa" oli muuttunut muotoon "Pussipimeässä Tammelaan". Tammelassa kissat saivat jaloitella hetken, kun äiti kasteli kukat, ja muuten tarkasti, että kaikki on vanhassa mummulassa ok. Kyllähän sitä vauhtia ja tutkittavaa riitti, mutta sitten pitikin jo jatkaa matkaa.

Kiersimme viemässä lahjat muutamille sukulaisille, ja kynttilät haudoille. Kissat nukkuivat ison osan alkumatkasta, mutta vesisade, isot vesipassit teillä, ja jatkuva pieni vesiliirtely ei vissiin tehnyt niiden mielestä hyvää, kun pientä palautetta alkoi takapenkiltä kuulumaan. Noin yleensä oltiin kyllä tosi rauhallisesti, Viimastakin on tullut fiksu matkustaja, eikä enää pyritä kopasta ulos. Lopulta (vasta puoli kymmeneltä) oltiin Kärkölässä ja päästiin saunomaan. Nyt väsyttää, niin minua kuin kissojakin!

"Mutta pitäähän tää paikka ensin tutkia"

Heti pihaan tullessamme huomasin, että tähti oli laitettu ikkunaan!
Joulunaika on alkanut.