Hullu viikonloppu

Tämä postaus ei ole kovin kissa-aiheinen, mutta sanon heti tähän alkuun, että meistä (tai tarkemmin sanottuna Myrskystä ja Viimasta) voi nyt myös tykätä facebookissa!  Päivittelen tuonne aina linkit uusista kissa-aiheisista blogipostauksista, ja lisäilen myös satunnaisia kissakuvia sinne. Pääasiassa meidän kuulumiset ovat kuitenkin edelleen täällä blogissa. Me ollaan myös kaikessa hiljaisuudessa vaihdettu kissanhiekka tavallisesta hiekasta puupellettiin, ja siitä riittää kerrottavaa heti, kun vain ehdin. Pellettipostauksia siis luvassa! Nyt pitää kuitenkin ennen erikoisempia postauksia saada pari koulujuttua pois alta.

Viikonloppu meni Anime- ja Roolipelitapahtuma Traconissa, jossa olin pitämässä kirpputoria kerhon kautta. Toinen kertani conissa, ensimmäinen kerta työvoimana. Meitä oli pieni porukka tekemässä hommaa, ja ennen tapahtumaa mietittiin jopa, että onko meitä työvuorossa liikaakin. Olin suunnitellut yhden tiimikaverin kanssa jopa keskustelevani pöydän ääressä yhdestä kouluprojektista, ja siten käyttää luppoaikaa hyväksi. Rauhallinen päivä luvassa, eikö niin? No, pari minuuttia kirppiksen avaamisen jälkeen paikalla näytti tältä:

Yhtäkkiä tilaan pakkautui ihan tolkuttomasti ihmisiä. Lämpötila nousi kattoon, ja jonot eivät liikkuneet mihinkään. Allekirjoittanut meinasi pyörtyä ulkoa ilmastoinnin mukana tulevan tupakanhajun ja kirpputorialueen kuumuuden seurauksena. Kuva on otettu silloin, kun suurin osa asiakkaista vielä tutki tuotevalikoimaa. Tilanne paheni kun kaikki alkoivat kerääntyä kassalle. Myyntiä tehtiin tuhansia euroja sen muutaman tunnin aikana, kun myyntipiste oli auki. Ovelle tarvittiin kaaoksen hillitsemiseksi lopulta jopa järjestyksen valvoja. Suosio oli aivan käsittämätön, eikä me oltu siihen kyllä varauduttu ollenkaan.

Järkkärin saavuttua tilanne onneksi helpotti, ja jollain ihmeen tempulla me saatiin homma hoidettua, ja jopa jaettua myymättömät tuotteet ja rahat ihmisille ihan aikataulun mukaisesti. Siihen nähden, mihin oltiin varauduttu, me suoriuduttiin äärimmäisen loistavasti, mutta jos sama tehdään ensivuonna uudelleen, pitää ehkä muuttaa käytäntöjä. Kaikkeen vapaaehtoishommaan sitä eksyykin... Ja ilmeisesti jotkut tykkäävät kaaoksen organisoinnista, sillä kauhukertomukseni jälkeen Mikko totesi, että olisipa ollut mielenkiintoista olla mukana, ja että ensivuonna voisi hakea kyseiseen tapahtumaan myös työvoimaksi. Kaikenlaisia hulluja... :D

Että semmonen viikonloppu :D Illat olikin sitten mukava viettää kotona rauhoittuen, ja sohvalla loikoillen. Tai no, käytiin me pyörähtämässä Traconin työntekijöiden saunaillassa täällä Hervannassa, mutta se oli lähinnä illan kävelylenkki eikä viivytty kauaa. Harmiteltiin matkalla, että Hervannan kaikki lähikätköt on siltä suunnalta (ja suunnilleen jokaiselta muulta suunnalta) jo koluttu. Olisi ollut intoa lähteä kätköilemäänkin. Kaikki viikonloppuun suunnitellut opiskelutavoitteet romuttuivat kuitenkin täysin. Tämä päivä onkin sitten mennyt opiskellessa ja yhtä lehtijuttua kirjoittaessa. Myrsky ja Viima saattavat vilahtaa Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksen seuraavassa PesuInfo lehdessä ;)

Myrsky valvoo, että emäntä opiskelee.

Projekti: Uusi sohva jätetään rauhaan!, vol. 2

Viime kuussa kirjoitin jo sohvaprojektimme ensimmäisestä osasta ( täällä ), ja tällä viikolla se sohva sitten saapui. Ennen sohvan tuloa järjestettiin jo (kuten aiemmassa postauksessa mainittiin) kissoille olohuoneeseen reippaasti luvallista ja kelvollista raavittavaa. Valitsimme myös sohvan epätasaisen värin sen mukaan, että jos homma epäonnistuu, raapamat eivät näy niin kauas kuin tasaisessa värityksessä näkyisi. (Saati ne kissankarvat, mutta niistä ei puhuta nyt!). Oleellista oli, että uudet raapimiskohteet otettiin hyvissä ajoin ennen sohvan tuloa myös jokapäiväiseen käyttöön käyttöön, ja näin meidän kissat tekivätkin. Nyt olisi sitten toisen osuuden aika: miten tehdä sohvasta epämukava tai epäkiinnostava raapimiskohde?

Tuolla tavalla kuljetusmiehet sen meille tipautti..
 selälleen, tiiviisti pakattuna ja väärinpäin!

Itse sohva on etureunastaan sillätavoin pehmustettu, että kangas vähän venyy jos siihen kynnen iskee. Se ei siis sellaisenaankaan ole kaikkein houkuttelevin raapimisvaihtoehto. Pehmustamattomat osat, joissa olisi parempi raapimispinta, taas ovat kätevästi seinää, jääkaappia tai pöytää vasten, ja siten raapijoiden ulottumattomissa. Me ei siis lopulta tehty sohvalle mitään, vaan päädyttiin katsomaan, mitä tapahtuu. Kissoillahan oli jo hyvää raavittavaa, eivätkä ne olleet vielä tämän sohvan/tässä paikassa sijaitsevan huonekalun repimiseen päässeet tottumaan, että tarvitsisi opettaa totutusta tavasta pois.

Lisävarmistukseksi sohvan päälle olisi voinut laittaa esimerkiksi kankaan tai muovin (niin etteivät kissat pääse sen alle), jolloin raapiminen muuttuu epämukavaksi. Suojusta ei välttämättä tarvitsisi pitää paikallaan kovinkaan kauaa, kun kissa jo oppii ettei sohvaa ole kiva raapia. Sillä oletuksella siis, että luvallista ja sopivaa raapimismateriaalia löytyy. Komentaminen, säikyttely ja vesipyssyllä ampuminen harvemmin tehoaa kissaan, ja arempi kissa saattaa ruveta jopa pelkäämään omistajaansa sen seurauksena. Kaikenlaiset ääntä pitävät pelottimet ovat usean kissan taloudessa myös vähän ikäviä, vaikkei kissa osaisi niitä omistajaansa yhdistääkään: kuvittele, miten se rauhallisesti matolla nukkuva kissa pelästyisi ihan turhaan, kun toinen saisi (ehkä ansaitusti) niskaansa rämiseviä tölkkejä tai räjäyttäisi vaikka ilmapallon mentyään väärään paikkaan.. Paras keino on siis tehdä huonekaluista yksinkertaisesti ikäviä raavittavia kissan mielestä.

Itse sain sen yksinäni paketeista purettua, ja vähän lattialla työnneltyä,
mutta onneksi saatiin vähän apua kavereilta, että saatiin se
käännettyä myös selkänoja seinään päin :D Ei olisi mahtunut nostamatta
tuossa tilassa kääntymään.

Kuinka meillä on sitten käynyt? Sohvaa ei tosiaan ole suojattu mitenkään, ja pariin otteeseen sitä onkin yritetty raapia. Hellä pois työntäminen saa Myrskyn ja Viiman kuitenkin nopeasti vaihtamaan sohvan luvalliseen raavittavaan. Usein myös silloin, kun kissat ryntäävät "tervehdysraapimaan" esim. kun tulen kotiin, tai tulen aamulla makuuhuoneesta, kohteena on ensisijaisesti ne luvalliset raapimispaikat, osaksi siksi, että ovat lähempänä ja keskeisemmällä paikalla keskellä lattiaa. Voin oikeasti laskea ehkä yhden käden sormilla ne kerrat, kun sohvan raapimista on minun nähteni kokeiltu.  Tavoite on suurimmaksi siis osaksi onnistunut: sohvassa ei ole vielä yhtäkään ikävää irtolankaa tai kynnenjälkeä. Suurin vaikutus tähän tilanteeseen on nimenomaan luvallisen ja kelvollisen raavittavan määrällä. Päivän mittaan meidän olohuoneessa nimittäin teroitellaan kynsiä yhä varmaan satoja kertoja, mutta kohteena ei ole sohva.

Sohva on toki ollut meillä vasta viisi päivää, joten suuria ei voi vielä sanoa. Näyttää kuitenkin todella hyvältä! Myrsky ja Viima ovat (kuten kuvistakin näkee) tutustuneet sohvaan tarkasti, todenneet sen kelvolliseksi pediksi, ja jättäneet sen suurimmaksi osaksi rauhaan kynsiltään. Peukut pystyyn, että tämä suuntaus jatkuu! Olisipa hienoa, jos homma olisi hoidossa näin helposti..

Koeajo menossa.
Myrsky on todistanut, että kissa voi halutessaan vallata koko sohvan.

Shoppailemassa

Tästä on kokonaan unohtunut kertoa! Me nimittäin käytiin jonkin aikaa sitten Myrskyn kanssa Mustissa & Mirrissä kyselemässä, että minkälainen shampoo tuolle karvanlaadulle sopisi (näyttelypesua ajatellen). Otettiin siis kirjaimellisesti kissa pöydälle ja katsottiin. Shampoo tuli valituksi, mutta kissaa se ei paljon hetkauttanut. Sen sijaan, kun se pääsi hetkeksi taassuttelemaan liikkeen lattialla (saaden ihailevia katseita muilta asiakkailta), se varmaan luuli päässeensä jonkunsortin taivaaseen. Etenkin koko seinän täyttävä kissanraksupussihylly oli äärimmäisen (liiankin) kiinnostava, ja liikkeessä tuoksui sen nenään ilmeisesti todella herkulliselta! Vähän jouduttiin jo toppuuttelemaan, ettei se kiipeäisi ruokahyllyihin... myyjät tuskin ilahtuisivat rikki revityistä pusseista... Ja Myrskyhän on jo pariin otteeseen kotona todistanut, että raksupussin saa kyllä rikki myös hampailla ja kynsillä... 

Sovitettiin meinaan valjaita, ja tokihan niitä piti vähän koekäyttää. Löydettiinkin juuri oikeanlaiset ja -kokoiset helposti puettavat ja kissalle mukavat Vänttisen valjaat. Vähän toista, kun aiemmat halpisrimpulat. Pian täytyy varmaan tehdä sama reissu Viiman kanssa, että saadaan sillekin nahkavaljaat. Tosi kiva, että niitä pääsee sovittamaan tuollatavoin!

Uudet valjaat sopivat kuin nakutettu, ja kissa tykkää.
Pisteet Musti&Mirrille, t. Myrsky