Hyvää yötä.

Koskaan ei tiedä, mitä huominen tullessaan tuo.

Tänään istahdin pitkästä aikaa blogimaailman ääreen, tarkoitus oli napata koppi Pikkupetojen blogin esittämästä Päivä Kuvina- haasteesta. Olinhan jo napannut sunnuntaina hassuja tilannekuviakin sitä varten. Lukaisin ennen kirjoittamiseen ryhtymistä läpi seuraamieni blogien uusimmat postaukset, ja yhtäkkiä ei oikein tuntunutkaan sopivalta julkaista hassuttelua. Naukulan blogin tähti, punertava kissarouva Helmi oli lähtenyt viimeiselle matkalleen, ja blogissa oli suruviesti. Tämän persoonallisen rouvan tähdittämä blogi on ollut yksi suosikeistani omassa oivaltavuudessaan ja herttaisuudessaan, ja on surullista ajatella, ettei Helmi ei siellä enää esiinny. Lemmikin hankkiessaan tulee väistämättä joskus eteen se suuri suru, mutta aina toivoo mahdollisimman montaa yhteistä vuotta. Vaikka en Helmiä koskaan tavannut, niin silti tieto pysäytti. Hassuttelukuvat odottakoon, ja Myrsky ja Viima saavat ylimääräiset rapsutukset ennen nukkumaanmenoa.

Hyvää yötä, Helmi Orvokki Naukula.

Pieni avautuminen

Eilen palailin bussilla Tampereen keskustasta kotiin, kun näin Viinikan monikaistaisessa liikennehärdellissä seikkailemassa yksinäisen kissan. Puhtaan valkoinen ja pitkäkarvainen ja selvästi aikuisen kokoinen. Jonkun oma se selvästi oli, ei pitkäkarvainen ja puhtaanvalkoinen kissa olisi noin siisti, jos jatkuvasti syyssäässä joutuisi ulkona olemaan. Mainitsin asiasta kaverille, jonka kanssa pohdittiin että pitäisiköhän jotain tehdä. Sosiaalisen median kautta löysimme toisenkin näköhavainnon tästä samaisesta kissasta samalla alueella. Siitä oli noin kaksi tuntia, joten kissa oli kahden tunnin sisällä nähty tuolla paikalla ainakin kahdesti. Ilmoitusta vastaavannäköisestä kadonneesta kissasta ei oltu tehty.

Tuon punaisen palleron kohdalla se kulki.

Ja pakkohan meidän oli sitä lähteä etsimään. Jos se oli pari tuntia pyörinyt samalla alueella, olisi mahdollista että se olisi siellä edelleen. Ja jos minulta olisi lemmikki kateissa, tahtoisin ehdottomasti että joku sen noukkisi kyytiin turvaan jos sattuu näkemään. Viinikan liikennekaaos (kai ne sitä liikenneympyräksi kutsuu?) ei todellakaan ole kissan paikka. Ja jos kyseessä olisi ulkoileva kissa, omistajaa varmasti (toivottavasti) kiinnostaisi, mihin kattiparan reviiri ulottuu.

Moni uskoo, että kyllähän se kissa autoja osaa varoa, ja maalla se nyt vielä voikin onnistua, mutta jos tuossa liikennesekasotkussa on hmisetkin välillä ihan hukassa, niin entäs sitten kissa? Se ei ymmärrä liikennesääntöjä, se ei tiedä mistä suunnasta autot missäkin kohtaa tulevat, tai mihin ne ovat kääntymässä. Se ei osaa arvioida nopeuksia, ja nelikaistaisen tien ylittäminen vaatii jo paljon enemmän tuuria kuin kapean maalaishiekkatien. Ja entä jos se onnistuukin siinä, ja eksyy vaikka ympyrän keskelle? Silloin on edessä toinen samanmoinen ylitys, jolloin ei ehkä enää käykään tuuri.

Kissa voi myös rynnätä saaliin perässä autotielle. Tuolla alueella liikkuu rutkasti oravia, ja tarpeeksi innokas ja leikkisä kissa voi rynnätä tielle ihan vaan tuulen riepottaman puunlehden perässä. Tai mitä jos kissaa vastaan tulisi omistajansa ulkoiluttama koira, ja kissaparka pelästyisi ja pakenisi tielle? Tuo kissa saattoi ehkä olla omin lupinensa karannut, mutta kuulemma alueella liikkuu myös läheiseltä omakotitaloalueelta irti luvan kanssa päästettyjä kissoja. Siis, ihan oikeasti joku päästää kissansa vapaaksi tuollaisella alueella. Miksi?

Kissan edessä avautunut näkymä. Turvallista?

Emme koskaan löytäneet tuota kyseistä kissaa, emme elävänä emmekä onneksi myöskään raatona ainakaan niistä puskista jotka tutkimme. Liikenne oli vielä iltamyöhällä niin kova, ettemme uskaltaneet juosta ympyrän keskellä olevien pensaiden luokse niitä tutkimaan. Kuvastaa hyvin sitä, miten kiipelissä kissa tuolla olisi. Ihmiset sentään ymmärtävät liikennevalojen ja ajosuunnan päälle. Toivottavasti tuo kissa pääsi turvallisesti kotiinsa..

On meilläkin maalla ollut (ja on vieläkin) vapaasti ulkoilevia kissoja. On siinäkin riskinsä, mutta kaupunkialueella, saati sitten tuollaisen liikennerysän keskellä, riskejä on kyllä monikymmenkertaisesti. Onhan se helppoa, kun kissa tekee tarpeensa ulos, ei vaadi niin paljon aktivointia ja seuraa kuin sisäkissat, ja metsästää osan ruoastaankin itse. Itse en kuitenkaan kestäisi ajatusta, että rakas lemmikkini saattaisi koska tahansa ollakin jäänyt auton alle, enkä edes tietäisi siitä välttämättä moneen tuntiin. Eikä autot edes ole ainut paha. Jotkut vinksahtaneet ihmiset ovat levitelleet täällä maastoon rotanmyrkyllä tai vastaavalla myrkytettyjä makkaranpalasia koirille. Mitä jos kissa söisi sen? Ahne kissa voi myös pudota vaikka auki jätettyyn taloyhtiön roskikseen (ne Molokit on aika syviä!), jumittaa päänsä säilyketölkkiin tai tehdä jotain muuta, jonka seurauksena kissaparka ei pääse enää kotiin.

Kissa voi tulla "aina illaksi kotiin" kunnes se ei sitten enää pääsekään. Ja silloin omistaja ei voi tietää missä se on, ja tarvitseeko se mahdollisesti eläinlääkäriä. Miten omistaja voi pitää huolta lemmikistään, jos ei edes tiedä missä se on? Älkää nyt hyvät ihmiset päästäkö lemmikkejänne vapaasti tuollaiselle alueelle! Toivottavasti tuokin seikkaileva kissa pääsi turvallisesti kotiin..

Shoppailemassa

Tästä on kokonaan unohtunut kertoa! Me nimittäin käytiin jonkin aikaa sitten Myrskyn kanssa Mustissa & Mirrissä kyselemässä, että minkälainen shampoo tuolle karvanlaadulle sopisi (näyttelypesua ajatellen). Otettiin siis kirjaimellisesti kissa pöydälle ja katsottiin. Shampoo tuli valituksi, mutta kissaa se ei paljon hetkauttanut. Sen sijaan, kun se pääsi hetkeksi taassuttelemaan liikkeen lattialla (saaden ihailevia katseita muilta asiakkailta), se varmaan luuli päässeensä jonkunsortin taivaaseen. Etenkin koko seinän täyttävä kissanraksupussihylly oli äärimmäisen (liiankin) kiinnostava, ja liikkeessä tuoksui sen nenään ilmeisesti todella herkulliselta! Vähän jouduttiin jo toppuuttelemaan, ettei se kiipeäisi ruokahyllyihin... myyjät tuskin ilahtuisivat rikki revityistä pusseista... Ja Myrskyhän on jo pariin otteeseen kotona todistanut, että raksupussin saa kyllä rikki myös hampailla ja kynsillä... 

Sovitettiin meinaan valjaita, ja tokihan niitä piti vähän koekäyttää. Löydettiinkin juuri oikeanlaiset ja -kokoiset helposti puettavat ja kissalle mukavat Vänttisen valjaat. Vähän toista, kun aiemmat halpisrimpulat. Pian täytyy varmaan tehdä sama reissu Viiman kanssa, että saadaan sillekin nahkavaljaat. Tosi kiva, että niitä pääsee sovittamaan tuollatavoin!

Uudet valjaat sopivat kuin nakutettu, ja kissa tykkää.
Pisteet Musti&Mirrille, t. Myrsky

Karvatassuja tulossa!

Aikaisemmin puhuin että aion ottaa kissanpennut ensikeväänä, mutta koska kevätpennut olisivat luovutusikäisiä vasta syksyllä, ja tämän vuoden syksypennut vuodenvaihteessa, päätin malttamattomuuksissani aikaistaa suunnitelmiani hitusen. Vihdoin tämä lemmikitön elämä päättyy:) Pennut tulevat taloon marraskuussa. Aikaa pennun tuloon valmistautumiseen ja rahatilanteen laskemiseen uudessa elämäntilanteessa on ihan riittävästi, pentujen tullessa olen asustanut täällä jo yli kolme kuukautta.

Saanen siis esitellä, alle kuukauden ikäiset sisarukset, kilpparikuvioinen tyttö Viima ja sen tummempi veli Myrsky!

Viima & Myrsky

Kävin tänään katsomassa ja kuvaamassa vaaveja, ja lsäkuvia löytyykin facebookista. Kisut oli vielä aika pikkusia, mutta kovin uteliaasti ne kuitenkin tutkivat jo maailmaa. Nimet oli päätetty jo oikeastaan ennen kuin kunnolla kissoja olin edes kuvissa nähnyt, ja se olikin kunnon prosessi :D Listalla oli mm. Kauna & Kosto.. :D Kissojen tuloon on jo valmistauduttu tarjouksia kyttäämällä, ja mukaan on tarttunut mm. kaksi ja puolimetrinen kiipeilypuu Zooplussan poistomyyntialennuksesta alle kahdeksalla kympillä postikuluineen! Se on vielä toistaiseksi kokoamatta häkkivarastossa.

© Zooplus.com

Lisäksi varastossa on katollinen hiekkalaatikko, ruokakipot, alusta ruokakipoille, hiekkalaatikkomatto ja kauha + kynsisakset. Ja kissat ei tosiaan ole vielä kuukauttakaan :D No ainakaan en ole liian myöhään liikenteessä. Tuosta listasta ei puutu enää kuin kuljetuskoppa, ruoka ja hiekka + leluja, valjaat ja jotain lääkekaapin sisältöä. Luulisin?

Mutta voi että pieni kissa osaa olla söpö!

Kesäratsastustunti 8/8, pupuja ja aarteita

Torstaina oli sitten viimeinen kesäratsastustunti. Ennen tunnille lähtöä kävin koululla syömässä, ja ruokkimassa Hunnamuksen kanit. Olin nähnyt molemmat muutaman kerran ennenkin, mutta en ollut päässyt kosketusetäisyydelle. Nyt kun olen tullut moikkaamaan ruoan kanssa, olenkin sitten alkanut yhtäkkiä oikein kiinnostavaksi :D Varsinkin tämä toinen oli kovin tuttavallinen ja innokas, ja pyöri jaloissa ja melkein kiipesi säärtä pitkin ylös kun rapistelin ruokapusseja. On ne kanit kyllä suloisia ja pehmoisia!

Viimeisellä ratsastustunnilla ratsunani oli rautias ruuna Jet. Kun kyselin ennen tuntia, että millainen hevonen on kyseessä, sain ohjeeksi ottaa pitkän raipan mukaan. Kuulin myös toiselta ratsastajalta että kyseinen hevonen saattaa jämähtää vaan kentän keskelle ja olla tekemättä mitään. Lupasi siis todella hyvää! Heti tunnin alussa meinasin jo tuskastua kun heti, kun olisi pitänyt lähteä ravaamaan, herra kangistui ja pysähtyi paikalleen. Hankalan alun jälkeen päästiin kuitenkin fiksummin liikkeelle ja tunti alkoi sujua.

Hevosen kuvaaminen ja samalla taluttaminen on vähän hankalaa,
kyllä sillä oli oikeasti ihan kokonaiset korvat..

Jetillä oli mukavan pehmoiset askeleet, mutta sitä kiinnosti paljon enemmän muut hevoset, kuin minä.. Samoin kentän aidan alla olevat ruohotupsut. Meitä oli tunnilla kuusi, joten aina joku oli lähellä kun esimerkiksi olisi pitänyt laukkaa nostaa. Ympyrällä laukkaaminen tuntui lähes mahdottomalta kun tuntui ettei se hevonen reagoinut ulkopohkeeseen mitenkään, ja sisäohjalla kääntämällä pudotti tietysti raville. Silloin kun saatiin tilaa reipas suora, laukka sujui loistavasti.

Tunnilla ratsastettiin perus siirtymisten ja ympyröiden lisäksi vinoneliötä, joka oli hippusen hankalaa aina välillä kun en oikein saanut hevosta kuuntelemaan ulkopohjetta. Mitenkään liian tahmea hevonen Jet ei ollut, kunhan vaan aina pysähdyksistä päästiin liikkeelle. Siinä se sitten oli, viimeinen kesäratsastustunti! Ja olen todella tyytyväinen että sain aikaiseksi ilmoittautua tunneille :) Syyskuussa tulee olemaan ratsastusleiri Alavuden ratsastuskoululla. Sitä ennen pitäisi varmaan ottaa Niihamasta ainakin yksi irtotunti hyppäämistä, ettei leirillä hyppääminen tule taas ihan puskista.

Hunnamuksen esimerkin innoittamana löysin muuten eilen illalla myös elämäni ensimmäisen geokätkön! TTY:n kampusalueella olevaa multikätköä olin miettinyt jo fuksivuodella, mutta en aktiivisesti koskaan etsinyt. Satunnaisesti vilkuillut, mutta en löytänyt. Nyt sain pienen vinkin tuon ensimmäisen osion löytämiseen, mikä ehkä on vähän huijausta, mutta auttoi alkuun. Eilen illalla löydettiin sitten ihan omin avuin se toinen osio ja jätettiin viesti lokikirjaan. Harmi vaan ettei ollut mitään jätettäväksi kätköön. Mutta tästä saattaa alkaa uusi harrastus, ja vähän maustetta metsälenkkeilyyn :)

Lemmikkihaaveita ja Tintti

Koska vihdoin tarjoutuu mahdollisuus (muutan elokuun alussa yksiöön, johon saa ottaa lemmikin), olen päättänyt että minulle tulee kissa. Mutta ei vielä tänävuonna, vaan ensikeväänä. Muuton jälkeen vähän katselen että miten paljon ehdin olla töiden ja opiskelujen jälkeen kotona, ja miten paljon jää rahaa käteen oman elämisen jälkeen. Sitten voin pikkuhiljaa olla varma, että voin elättää tyytyväisen kissan tai kaksi. Parastahan olisi jos sillä olisi kaveri, eiköhän kaksi kissaa mene siinä missä yksikin. Kolmatta en sentään hankkisi. Harkitsin myös muutamia häkkieläimiä, mutta eiköhän kissa ole se suurin suosikki.

Tintti Tiitus Tiitiäinen

Sitä ennen voisin kuskata Tintin vierailulle silloin tällöin. Ja tästä eteenpäin koko postaus onkin sitten häpeilemätön kissakuvakokoelma. Tintti on siis minun kissani, joka voisi tulla luokseni pysyvästikin, vaan kun se ei välttämättä kahdeksanvuotiaana maalaiskissana enää tottuisi yksiöön. Tintti löytyi kesällä 2004 kahden sisaruksensa kanssa tallin vintiltä. Emoa ei näkynyt missään, ja täysin villit kissapenskat olivat niin nälkäisiä että söivät kädestä. Kaikki muut paitsi Tintti, joka puri minua kun yritin saada sitä kiinni. Siitä lähtien se oli minun kissani! Koko orpokissalauma (Tintti, Iines ja Lilli) kesyyntyi hyvin nopeasti, ja sitten meillä olikin yhtäkkiä kolme kissaa talossa.

Tintti oli pentusarjasta kaikkein vilkkain. Ensimmäisenä joulunaan se oli ainut pennuista joka kiipesi joulukuuseen (kuva 1). Kakkoskuvassa se on puolivuotias, ja kolmoskuvassa näkyy koko kissapesue, ja meillä silloin asustanut kani.

Kissanpennut eivät tosiaan olleet minun ensimmäinen lemmikkini. Olin ala-asteella ehkä kolmannella luokalla, kun meille tuli  pikkuinen tyttökani (itseasiassa 2.2.2000). Tiesin siitä ennen meille saapumista ainoastaan sen, että se oli kokonaan musta, joten nimesin sen äärettömällä pikkumarjaanan mielikuvituksella Lakuksi. Se oli joutunut omistajiensa hylkäämäksi, ja päätyi sitten puskaradion kautta meille. Laku pelkäsi kissoja ihan tuhottomasti, mutta kun se sitten tajusi että nuo kissanpennut pelkäsivät enemmän sitä kun se niitä, se rohkaistui ja alkoi jopa välillä uhitella niille:D Laku kuoli vuonna 2005.

Tintti ehti elämänsä aikana saada muutamat pennutkin ennen kuin se leikattiin. Pennuista moni on perinyt äitinsä vilkkaan ja seurallisen luonteen, ja niiden kuulumisia kuulee sillointällöin edelleen. Nyt harmittaa vaan, ettei itselle enää saa Tintin pentua.. Nyt kissa tosiaan on leikattu ja sen kanssa on käyty kaksissa kissanäyttelyissäkin! Lahden näyttelyissä tammikuussa 2011 Tintti oli paras lyhytkarvainen kotikissa, ja vei vielä näyttelyn parhaan kotikissankin tittelin. Nythän Tintti olisi jo senioriluokassa, ja ehkä me vielä ainakin yhdet näyttelyt käydään sen kanssa katsomassa.Valitettavasti tämän syksyn Tampereen näyttely jää väliin vaikka sitä kovasti suunniteltiin. Osuu just ratsastusleiripäivälle.

Nykyään Tintin sisaruksista mustavalkoinen Lilli on jo kuollut, mutta Iines ja Tintti jakavat edelleen saman ruokakipon ja nukkuvat yhdessä sängyllä, ja kiertelevät pihamaata. Jottei kävisi epäselväksi miten suloinen otus Tintti on, tässä vähän kuvasaastetta. Risunmetsästys on muuten hauskaa: