Kaksijalkaisten loma alkoi juhannuksena. Sen tienoilla ajeltiin Kärkölään, jonne kissat jäivät viettämään kunnon maalaiskesää. Siihen kuului paljon valjaissa ulkoilua, Viiman kohdalla myös vapaana ulkoilua (luvatta, neiti oli aika ninja karkaamaan!), kärpäsiä, hellettä, lehmiä ja paljon kärpäsiä. Kaksijalkaiset suuntasivat juhlistamaan Juhannusiltaa Joensuuhun, pyörähtäen matkalla Repoveden Kansallispuistossa ihmettelemässä kätköjä ja hurjaa riippusiltaa.
Juhannus ei ollut mitenkään lämmin, kokkoa tiirailtiin hyvin vahvasti kerrospukeutuneena. Mökkilomalla ja Tampereellepaluumatkalla tietysti myös geokätköiltiin, ja jätettiin yksi uusi
kätkö. Uitua tuli viileydestä huolimatta, tyylillä pikajuoksua saunasta, ja takaisin. Mietittiin jo, että tuleeko tästä oikeasti näin kylmänkalsea kesä. Ei muuten tullut!
Seuraavana viikonloppuna kohteena oli Turku, ja etenkin Turun linna, keskiaikamarkkinat ja Turun tuomiokirkko. Turku on itselle aika tuntematon kaupunki, joten oli mukava turisteilla välillä ihan kotimaassakin! Ja tietysti kaupunkiliikenteeseen tottumattomalle kuskille aiheutui vähän ylimääräistä jännitystä...
Siitä alkanut viikko (tai pari) oli tuskallinen: sisälämpötila lähenteli 32 astetta päivisin, vaikka kaikki luukut oli öisin auki, ja päivisin kiinni (verhotkin). Päivisin ei voinut tuulettaa, sillä se ilma talon seinällä oli kevyet 50 asteista. Aurinko paahtoi kämpän seinään noin puolesta päivästä iltaan asti, ilman mitään varjoa. Kissojen seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellulle kotiinpaluulle oli yhtäkkiä useita esteitä: siitepölykausi voimisti myös Mikon kissa-allergiaa, kaksijalkaiset olisivat tukehtuneet petiinsä jos makuuhuoneen ovea joutuisi pitämään kiinni (etteivät kissat pääsisi sänkyyn), parvekkeen ovea ei olisi uskaltanut enää pitää öisin auki (luottamus verkkoon ei ole 100%), viikonloppureissaamista oli vielä tiedossa, ja maalla oli kissoille muutenkin paljon mukavempaa kuin saunaksi muuttuneessa kerrostalokämpässä. Energiaa ei oikein riittänyt muuhun kuin läkähtymiseen.
Kissaton elämä siis jatkui, mutta käytiin kuitenkin niitä moikkaamassa. Samalla kierrettiin pari mielenkiintoista kätköä hienoilla paikoilla. Tuli tavattua kotipaikkakunnan suurin siirtolohkare (se oli iso!), ja löydettyä kirjaimellisesti veitsellä leikatun näköinen kallionseinämä. Ehdittiin käydä myös Mikon kanssa kurkkaamassa Lahden urheilukeskusta, ja ihmettelemässä maisemia suurmäen tornista. Illalla päästiin vielä heinähommiinkin, joka allekirjoittaneelle on ollut lapsuuden kesien kohokohta (olen tainnut mainita sen
ennenkin), vaikka jouduinkin nyt (kuten kovin usein lapsenakin) siihen tylsimpään hommaan - traktorikuskiksi ajamaan kävelyvauhtia.
Palattuamme kissattomina kotiin, lähdimme seuraavana viikonloppuna Himokselle Geokätköilyn Mega tapahtumaan. Paikan päällä oli Amazing Geocaching Race kilpailu, jossa mm. ravattiin ylös alas laskettelurinteitä, ratkottiin arvoituksia, ammuttiin jousipyssyllä ja uitiin suolammikossa. Meidän joukkue ei ehtinyt suoritaa kaikkia rasteja, joten mitalisijoista ei taisteltu. Huippuhauskaa meillä silti oli :)
Kotimatkalla kyllä sitten jo väsytti, mutta vielä pysähdyttiin Isojärven kansallispuistossa, josta noudettiin pari kätköä. Hiljaisessa puistossa oli paljon mustikoita ja itikoita, ja yksi telttailija. Tuli mieleen, että olisipa joskus kiva leiriytyä itsekin jonnekin kansallispuistoon tai vastaavaan. Tehdä ruokaa, ja ihastella yöllä järvenselälle nousevaa sumua. Ja pistää hetkeksi se puhelin vaikka kiinni. Tämänkertaisella reissulla valitettavasti väsymys, nälkä, ja itikat vähän verottivat intoa tutkia ympäristöä, vaikka lenkille kertyikin lopulta mittaa viitisen kilometriä. Ensikerralla evästystä mukaan!
Kansallispuistohaasteeseen saatiin siis kesän aikana kaksi osumaa, Isojärvi ja Repovesi, eli käytynä on 5/37 puistoa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi kansalispuistoja käsittelevän kirjan, jonka sisällysluetteloon jo merkitsin käydyt puistot päivämäärineen. Kirja tarjoaa parasta tietoa nimenomaan kävellen liikkuvalle perusluontotallaajalle, ja tulee varmasti käyttöön joka kerta kun puistoreissulle lähdetään. Loman aikana oli tarkoitus vielä käydä patikoimassa ja ehkä jopa laavunukkumassa (jos miehen olisi saanut suostuteltua mukaan) Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä, mutta helteet veivät kaiken innon lähteä patikoimaan yhtään mihinkään.
Sitten alkoivatkin jo työt. Helteet sen sijaan eivät päättyneet. Eikä reissutkaan. Listalle mahtuivat niin Vermon poninäyttelyt, kuin pitkä kätköilyilta Kangasalla (Haralan harjulla) ja Lempäälässä. Haralanharjun alle kilometrin säteellä olleisiin kymmeneen kätköön vierähti aikaa nelisen tuntia - olisi kannattanut lähtiessä katsoa myös korkeuskäyriä ainakin silloin, kun arvioi matkaeväiden ja juomaveden tarvetta! Kilometri kartalla oli maastossa jotain ihan muuta... Muutoin kiirettä piti yllä jokaviikkoiset ratsastustunnit, ja työn alla oleva Traconin kirpputori, jonka pääjärjestäjäksi eksyin vahingossa. Sitten piti järjestää synttäriyllätystä miehelle, leipoa suklaakeksejä hyväntekeväisyyteen ja vaikka mitä muuta! Pari omaa geokätköideaakin on valmisteltu, mutta pitäisi vaan ehtiä viimeistellä ne, ja viedä metsään.
 |
| Todella kauniita suklaakeksejä! |
Tänä viikonloppuna kävimme vielä Hämeenlinnassa geokätköilymiitissä. Tämän vuoden elokuuhaaste on viimevuotista helpompi, ja siinä pitää hakea vain kuusi erilaista kätkötyyppiä. Miitti oli näistä kaikista hankalin, sillä niitä ei oikein tuntunut olevan lähiympäristössä ikinä sellaisena aikana että oltaisiin fiksusti mukaan päästy. Hämeenlinna vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta kohteelta, ja sen yhteydessä saattoi lähteä käymään Kärkölässäkin. Ei muuta kun nokka kohti etelää ja aurinkoista Hämeenlinnaa torille tapaamaan kanssaharrastajia. Hämeen linnalla olisi ollut keskiaikamarkkinatkin, todettiin Turun vastaavat markkinat riittäneen tälle vuodelle, kun pelkkä sisäänpääsy torialueelle oli maksullinen. Tutkitaan Hämeen linna sitten joskus myöhemmin, markkinoiden ulkopuolella sinne pääee halvemmalla.
Miitin jälkeen siirryttiin ihmettelemään Aulangon maisemia toisen kätkötyypin, Earth Cachen merkeissä. Maisemat näkötornista olivat aika huikaisevat, ja muutenkin paikka oli hieno. Tänne voisi tulla kuljeksimaan joskus toistekin. Mm. harmaakivilinna Aulangonvuoren juurella olisi mielenkiintoista tutkia paremmalla ajalla, nyt jouduttiin vähän pakenemaan yllättäen alkanutta sadetta. Seuraavalla kerralla kunnon linnakierros Hämeenlinnassa?
Aulangon jälkeen käännettiin auton nokka kohti etelää, ja käytiin Kärkölässä kääntymässä, kuten edellisessö postauksessa mainitsin. Tällä kertaa kissat eivät olleet mukana tai edes perillä odottamassa. Ne nimittäin saapuivat Vermon poninäyttelyviikonlopun jälkeen vihdoin takaisin kotiin yli kuukauden loman jälkeen, ja niillä oli nyt viikonloppuna hoitaja täällä kaupungissa. Meillä on siis palattu kissa-arkeen onnistuneesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kissa-arjesta siis!
ps. kesälomakuvakooste löytyy
täältä!
Tintti, 11 ikävuoden suomalla arvovallalla, haastaa jokaisen tätä blogia lukevan kissablogaajan ottamaan kuvat tassuista tai polkuanturoista, ja haastamaan kaikki oman bloginsa bloggarilukijat, sillä harva asia on ihanempi kuin kissan pehmoiset tassut!
