Kesäkertaus

Kaksijalkaisten loma alkoi juhannuksena. Sen tienoilla ajeltiin Kärkölään, jonne kissat jäivät viettämään kunnon maalaiskesää. Siihen kuului paljon valjaissa ulkoilua, Viiman kohdalla myös vapaana ulkoilua (luvatta, neiti oli aika ninja karkaamaan!), kärpäsiä, hellettä, lehmiä ja paljon kärpäsiä. Kaksijalkaiset suuntasivat juhlistamaan Juhannusiltaa Joensuuhun, pyörähtäen matkalla Repoveden Kansallispuistossa ihmettelemässä kätköjä ja hurjaa riippusiltaa.

Juhannus ei ollut mitenkään lämmin, kokkoa tiirailtiin hyvin vahvasti kerrospukeutuneena. Mökkilomalla ja Tampereellepaluumatkalla tietysti myös geokätköiltiin, ja jätettiin yksi uusi kätkö. Uitua tuli viileydestä huolimatta, tyylillä pikajuoksua saunasta, ja takaisin. Mietittiin jo, että tuleeko tästä oikeasti näin kylmänkalsea kesä. Ei muuten tullut!

Seuraavana viikonloppuna kohteena oli Turku, ja etenkin Turun linna, keskiaikamarkkinat ja Turun tuomiokirkko. Turku on itselle aika tuntematon kaupunki, joten oli mukava turisteilla välillä ihan kotimaassakin! Ja tietysti kaupunkiliikenteeseen tottumattomalle kuskille aiheutui vähän ylimääräistä jännitystä...

Siitä alkanut viikko (tai pari) oli tuskallinen: sisälämpötila lähenteli 32 astetta päivisin, vaikka kaikki luukut oli öisin auki, ja päivisin kiinni (verhotkin). Päivisin ei voinut tuulettaa, sillä se ilma talon seinällä oli kevyet 50 asteista. Aurinko paahtoi kämpän seinään noin puolesta päivästä iltaan asti, ilman mitään varjoa. Kissojen seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellulle kotiinpaluulle oli yhtäkkiä useita esteitä: siitepölykausi voimisti myös Mikon kissa-allergiaa, kaksijalkaiset olisivat tukehtuneet petiinsä jos makuuhuoneen ovea joutuisi pitämään kiinni (etteivät kissat pääsisi sänkyyn), parvekkeen ovea ei olisi uskaltanut enää pitää öisin auki (luottamus verkkoon ei ole 100%), viikonloppureissaamista oli vielä tiedossa, ja maalla oli kissoille muutenkin paljon mukavempaa kuin saunaksi muuttuneessa kerrostalokämpässä. Energiaa ei oikein riittänyt muuhun kuin läkähtymiseen.

Kissaton elämä siis jatkui, mutta käytiin kuitenkin niitä moikkaamassa. Samalla kierrettiin pari mielenkiintoista kätköä hienoilla paikoilla. Tuli tavattua kotipaikkakunnan suurin siirtolohkare (se oli iso!), ja löydettyä kirjaimellisesti veitsellä leikatun näköinen kallionseinämä. Ehdittiin käydä myös Mikon kanssa kurkkaamassa Lahden urheilukeskusta, ja ihmettelemässä maisemia suurmäen tornista. Illalla päästiin vielä heinähommiinkin, joka allekirjoittaneelle on ollut lapsuuden kesien kohokohta (olen tainnut mainita sen ennenkin), vaikka jouduinkin nyt (kuten kovin usein lapsenakin) siihen tylsimpään hommaan - traktorikuskiksi ajamaan kävelyvauhtia.

Palattuamme kissattomina kotiin, lähdimme seuraavana viikonloppuna Himokselle Geokätköilyn Mega tapahtumaan. Paikan päällä oli Amazing Geocaching Race kilpailu, jossa mm. ravattiin ylös alas laskettelurinteitä, ratkottiin arvoituksia, ammuttiin jousipyssyllä ja uitiin suolammikossa. Meidän joukkue ei ehtinyt suoritaa kaikkia rasteja, joten mitalisijoista ei taisteltu. Huippuhauskaa meillä silti oli :)

Kotimatkalla kyllä sitten jo väsytti, mutta vielä pysähdyttiin Isojärven kansallispuistossa, josta noudettiin pari kätköä. Hiljaisessa puistossa oli paljon mustikoita ja itikoita, ja yksi telttailija. Tuli mieleen, että olisipa joskus kiva leiriytyä itsekin jonnekin kansallispuistoon tai vastaavaan. Tehdä ruokaa, ja ihastella yöllä järvenselälle nousevaa sumua. Ja pistää hetkeksi se puhelin vaikka kiinni. Tämänkertaisella reissulla valitettavasti väsymys, nälkä, ja itikat vähän verottivat intoa tutkia ympäristöä, vaikka lenkille kertyikin lopulta mittaa viitisen kilometriä. Ensikerralla evästystä mukaan!

Kansallispuistohaasteeseen saatiin siis kesän aikana kaksi osumaa, Isojärvi ja Repovesi, eli käytynä on 5/37 puistoa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi kansalispuistoja käsittelevän kirjan, jonka sisällysluetteloon jo merkitsin käydyt puistot päivämäärineen. Kirja tarjoaa parasta tietoa nimenomaan kävellen liikkuvalle perusluontotallaajalle, ja tulee varmasti käyttöön joka kerta kun puistoreissulle lähdetään. Loman aikana oli tarkoitus vielä käydä patikoimassa ja ehkä jopa laavunukkumassa (jos miehen olisi saanut suostuteltua mukaan) Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä, mutta helteet veivät kaiken innon lähteä patikoimaan yhtään mihinkään.

Sitten alkoivatkin jo työt. Helteet sen sijaan eivät päättyneet. Eikä reissutkaan. Listalle mahtuivat niin Vermon poninäyttelyt, kuin pitkä kätköilyilta Kangasalla (Haralan harjulla) ja Lempäälässä. Haralanharjun alle kilometrin säteellä olleisiin kymmeneen kätköön vierähti aikaa nelisen tuntia - olisi kannattanut lähtiessä katsoa myös korkeuskäyriä ainakin silloin, kun arvioi matkaeväiden ja juomaveden tarvetta! Kilometri kartalla oli maastossa jotain ihan muuta... Muutoin kiirettä piti yllä jokaviikkoiset ratsastustunnit, ja työn alla oleva Traconin kirpputori, jonka pääjärjestäjäksi eksyin vahingossa. Sitten piti järjestää synttäriyllätystä miehelle, leipoa suklaakeksejä hyväntekeväisyyteen ja vaikka mitä muuta! Pari omaa geokätköideaakin on valmisteltu, mutta pitäisi vaan ehtiä viimeistellä ne, ja viedä metsään.

Todella kauniita suklaakeksejä!

Tänä viikonloppuna kävimme vielä Hämeenlinnassa geokätköilymiitissä. Tämän vuoden elokuuhaaste on viimevuotista helpompi, ja siinä pitää hakea vain kuusi erilaista kätkötyyppiä. Miitti oli näistä kaikista hankalin, sillä niitä ei oikein tuntunut olevan lähiympäristössä ikinä sellaisena aikana että oltaisiin fiksusti mukaan päästy. Hämeenlinna vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta kohteelta, ja sen yhteydessä saattoi lähteä käymään Kärkölässäkin. Ei muuta kun nokka kohti etelää ja aurinkoista Hämeenlinnaa torille tapaamaan kanssaharrastajia. Hämeen linnalla olisi ollut keskiaikamarkkinatkin, todettiin Turun vastaavat markkinat riittäneen tälle vuodelle, kun pelkkä sisäänpääsy torialueelle oli maksullinen. Tutkitaan Hämeen linna sitten joskus myöhemmin, markkinoiden ulkopuolella sinne pääee halvemmalla.

Miitin jälkeen siirryttiin ihmettelemään Aulangon maisemia toisen kätkötyypin, Earth Cachen merkeissä. Maisemat näkötornista olivat aika huikaisevat, ja muutenkin paikka oli hieno. Tänne voisi tulla kuljeksimaan joskus toistekin. Mm. harmaakivilinna Aulangonvuoren juurella olisi mielenkiintoista tutkia paremmalla ajalla, nyt jouduttiin vähän pakenemaan yllättäen alkanutta sadetta. Seuraavalla kerralla kunnon linnakierros Hämeenlinnassa?

Aulangon jälkeen käännettiin auton nokka kohti etelää, ja käytiin Kärkölässä kääntymässä, kuten edellisessö postauksessa mainitsin. Tällä kertaa kissat eivät olleet mukana tai edes perillä odottamassa. Ne nimittäin saapuivat Vermon poninäyttelyviikonlopun jälkeen vihdoin takaisin kotiin yli kuukauden loman jälkeen, ja niillä oli nyt viikonloppuna hoitaja täällä kaupungissa. Meillä on siis palattu kissa-arkeen onnistuneesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kissa-arjesta siis!

ps. kesälomakuvakooste löytyy täältä!

Kolin kansallispuisto (3/37)

Tämä ei ole lisäpostaus kansallispuistohaasteeseen, vaan uusintakierros. Käytiin kesälomalla ihailemassa Kolin maisemia ihan uudemman kerran ja vähän perusteellisemmin, kuin mitä silloin useampi vuosi sitten kävin. Mentiin ylös haitarihissillä, ja lähdettiin samantien Ukko-Kolille, josta jatkettiin Akka- ja Pahakoleille ja lopulta kiivettiin ylös Mäkrävaaralle. Sää oli viileä, mutta se oli jopa ihan mukavaa sillä rinteitä ylös kiivetessä tuli hieman hiki.

Matkalla tuli syötyä mustikoita ja leikittyä Kameran kanssa. Osa poluista oli hyvin märkiä ja sammaleet tuntuivat ihan pesusieniltä, mutta maisemat olivat loistavia! Paha-Kolin maisemia katsellessamme päätimme hetken mielijohteesta, että Kolilta pitää ehdottomasti löytää Geokätkö! Sitä vaan valitsemaan sopivaa kätköä! Valintamme osui reilun kahden kilometrin päässä olevaan kätköön Mäkrävaaralla, ja suuntasimme sinne sitten samantien.

Matkalla Mäkrävaaralle löysimme eräältä ahoaukiolta Tamperelaisen tietoteekkarin, ja saimme matkaseuraa aina vaaran huipulle asti. Kiipeäminen oli hitusen raskasta liukkailla kivillä ja jyrkässä rinteessä, mutta hyvin selvittiin ja huipulla nähtiin taas hienoja maisemia. Matkaseuramme jäädessä pitämään taukoa rinkkojensa kanssa, me vilahdimme metsään etsimään kätköä.

Kätkön etsiminen vaati lopulta melkoisen seikkailun, ja paljon liikuntaa. Sitä etsittiin vaaran huipulta, sen perässä laskeuduttiin jyrkännettä alas, ja kiivettiin takaisin ylös, rämmittiin louhikossa, kontattiin siirtolohkareiden alla, rämmittiin lisää, käveltiin ja kiipeiltiin. Tälle reissulle olisi kyllä kaivannut eväitä, mutta fiksuna ennen lähtöä todettiin että "ei me siellä niin kauaa olla". Kun kerran sinne asti oltiin tultu niin ei nyt enää voinut luovuttaa!

GPS oli etsintäretkellämme oikein vitsikkäällä tuulella. Jyrkänteen reunalla se näytti alaspäin, ja jyrkänteen alla ylöspäin. Jos oltaisiin heti katsottu vähän kätkölle annettuja sanallisia vinkkejä, oltaisiin säästytty paljolta kiipeilemiseltä. Mutta mikäs siinä, seikkaileminen on hauskaa, ja seikkailun jälkeen kätkö lopulta löytyi, ja nappasimme sieltä väsyneinä ja nälkäisinä mukaan myös yhden Trackable killuttimen mukaamme Tampereelle. Tampereella kävimme tiputtamassa sen Myllyvuoren kätköön heti seuraavana päivänä.

Kolmen kätkön löytämisen jälkeen olisi kova hinku jättää myös oma kätkö jonnekin metsään. Minun tekisi mieleni laittaa kätkö Kärkölässä Koukunmaalle, ja Perskalliolle! Myös Trackable esineitä voisi vapauttaa matkaan. Ajattelin että seuraavalla kansallispuistokierroksella voisi tiputtaa johonkin siellä sijaitsevaan kätköön liftarin jolle antaisi tehtäväksi kansallispuistojen kiertämisen suomessa ja ympäri maailmaa, ja toivoisin kuvia sen retkestä! Kätköily toi loistavan lisän puistossa liikkumiseen, kun joutui väkisin pois niiltä turistien valtaamilta näkymäpaikoilta syvemmälle metsään, ja kauemmas poluilta. Miksen aloittanut tätä harrastusta aiemmin, vaikka tutustuin siihen ensimmäisen kerran vuosia sitten?

Kolin kansallispuisto (3/37)

En tiedä onko tämä pikkuisen huijausta, mutta koska itse haasteen itselleni asetin niin kai saan näin tehdä? Olen siis käynyt myös Kolilla, mutta jo vuonna 2007. Minulle myös ystävällisesti  valaistiin että sehän on vain tunnin matkan päässä Joensuusta, itse olin kuvitellut sen olevan jossain suomen vyötärön paikkeilla! Ei ihan osu nuo pohjoisen paikat oikeille paikoille päänsisäisellä kartalla! Ei sillä, ei tästä ole kauaa kun en osannut Joensuutakaan vielä paikallistaa kartalta.. Mutta sen luulin itseasiassa olevan etelämpänä.

Koli olisi myös ehdottomasti sellanen paikka jossa olisi kiva käydä uudestaankin. Edellinen reissu oli aika lyhyt, pysähdyttiin vaan kesälomareissulla hetkeksi katselemaan maisemia ja syömään eväitä perheen kanssa. Meillä ei ollut mitään karttaa, mutta jos sitä kiinnostaa katsella, niin löytyyhän se esimerkiksi täältä.

Jätettiin auto Ukko-Kolin parkkipaikalle, josta päästiin ilmaiseksi kiskohissillä 115 m matka yläpihalle josta lähti sitten maisemapolkuja eteenpäin. Mitään pitkää kierrosta ei tehty, kun oli jo ilta ja tarkoitus oli vielä jonnekin etelämmäs leiriytyä. Itse hyppelehdin kalliolla räpsimässä satamäärin kuvia. Ja kaikissa kuvissa on horisontti enemmän tai vähemmän vinossa, ja kamerakin oli vanha kun mikä. Harmi.. Löytyi sieltä sentään pari ihan esiteltävissäkin olevaa kuvaa:

Onpas ollut hehkeän näköiset eväät, limsaa, vettä ja suolakeksejä :D

Nämä maisemat olisi hieno nähdä uudestaankin, ja kierrellä vähän enemmän! Ja siellä on muuten myös kahden hengen tuolihissit! Maisemat varmaan upeat, vaan enpä tiedä uskaltaisinko avata sellaisessa silmiä... Mutta olisihan se kiva koittaa!

Torronsuon kansallispuisto (2/37)

Torronsuo on Tammelan kansallispuistoista se itselle vähemmän tuttu. Kuvissa ja puheissa kyllä, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa pääsin ihan pitkospuille asti tallaamaan. Miksi ihmeessä ei ole aiemmin tullut käytyä? Itseasiassa en ole ennen ollut yhdelläkään näin kostealla ja laajalla suoalueella! Jälleen kerran apuna Tammelan kunnantalolta saatu kartta, jossa näkyvä ruskea reitti me kierrettiin. Auto pistettiin parkkiin Kiljamon parkkipaikalle, ja siellä oli ihan mukavasti tilaa.

Heti parkkipaikan vieressä kohosi 17m lintutorni, jonne kiipeäminen oli hurjan pelottavaa:D Niistä rappusista näkyi läpi... Ylös sentään pääsin, ja ympärille avautui hieno tuulinen suomaisema. Auringonpaiste ja raikas tuuli hääti itikatkin pois aukealta alueelta, metsäisemmässä osassa niitä oli sitten vähän mutta ei läheskään samanverran kuin Liesjärvellä oli. Lintujen tarkkailu olisi vaatinut kiikarit, mutta ääniä kyllä kuului. Tuli ihan mieleen se vanha Suomen Linnut CD Facta ohjelma, jossa pystyi kuuntelemaan esimerkiksi suoelinympäristöön kuuluvien lintujen ääniä. Hassuja mielleyhtymiä!

 Lähdettiin kiertämään tuota reittiä niinpäin että ensin käveltiin tienpientareita Torron kylään ja sieltä sit takas suolle ja pidempi pätkä pitkospuita suolla. Tätä suuntaa voin suositella, n. 10km lenkistä alkumatkalla riitti intoa ja energiaa taapertaa ihan normaaleissa maalaismaisemissa, ja sitten lopuksi herkkuna pohjalla eksoottisemmaat suomaisemat. Toki kylä ja peltomaisemat olivat myös kivaa katseltavaa! Kannattaa kuitenkin katsoa tarkkaan missä käännytään takaisin suollepäin! Käveltiin vahingossa tuota Torron kylän läpi kulkenutta tietä pikkusen liian pitkälle kun jäi yhden rakennuksen seinään naulattu ilvesreitin kyltti huomaamatta.

Sitä yhtä reittimerkkiä lukuunottamatta reitti oli hyvin merkattu, vaikka suolle pääsy kesti hippusen pidemmän aikaa kun kartta antoi ymmärtää. Nähtävää siis tosiaan on suoluonnon lisäksi myös maaseutuidyllissä, koivikkometsissä, perusmetsissä, rämeikössä ja eksyttiinpä myös Torronsuon kivilouhokselle jossa oli näytteitä mielenkiintoisista kivilajeista. Tässäkin puistossa oli "muutama" puu jotka täytyi metsäalueilla kiertää.. Välillä puita oli kaatuneena sellainen rykelmä, että kiertämistä tuli ties miten paljon ja polku aina välillä hävisi pitkäksikin aikaa. Ylläolevassa kuvassa on hyvä kuva kulkureitistä, täällä oli paljon hurjemmin puita nurin kuin Liesjärvellä, ja kansallispuisto kun on, niitä ei sieltä pois korjata. Hyvällä huumorilla ja pienellä seikkailemisella polut kuitenkin löytyivät ja päästiin takaisin suon laidalle, josta löytyi jälleen yksi lintutorni.

Lintutornilta nähtiin jälleen kunnon suomaisemaa. Jännä ettei kyseistä tornia, ja kotapaikkaa oltu ollenkaan merkitty tuohon puiston karttaan. Siellä oli kuitenkin jonkinlainen majoituslaavu, nuotiolaavu, infopiste ja kunnon ulkohuussitkin, ja paikka oli selvästi siisti ja käytössä. Paikalla tosin oli latukartat, joten lienikö se sitten enemmän talvisesongin juttuja? Sieltä sitten jatkettiin eteenpäin ja päädyttiin pitkospuille.

Pitkospuut oli kauniita ja mukavan leveitä, ja pari penkkiäkin oli matkanvarrelle rakennettu.  Ja suo oli täynnä tupasvillapalleroita! Jalat säilyi kuivana koko reissun alusta loppuun saakka, vaikka heti pitkospuiden vierellä oli hyvinkin märkiä silmäkkeitä, joihin ei olisi tehnyt mieli astua. Aurinko paistoi kuumasti, mutta raikas tuuli teki reissusta oikein mukavan ja itikattoman. Kymmenen kilometrin lenkki puukasojen kiertämisestä ja reitiltäeksymisistä kertyneen lisämatkan kanssa vei meiltä puoli päivää, ja eväät loppuivat jo ennen kun kunnolla päästiin edes suolle. Ensikerralla tällaiselle reissulle lähtiessä varaan kyllä mukaan varmuuden vuoksi pari voileipää lisää!

Sanoisin että huima reissu, kaikenlaista uutta nähtävää sitä löytyy näinkin läheltä tuttuja kulmia! Matkalla pohdittiin että mitenköhän nuo pitkospuut on noin pehmeään suomaahan rakennettu?Tai siis, että miten se materiaali on sinne kärrätty. Käsin kantamalla jo valmiita pitkospuita pitkin? Vaiko kenties talvella lumia pitkin? Haluan muuten joskus hiihtämään tuolla suolla!

Liesjärven kansallispuisto (1/37)

Liesjärven kansallispuistoon lähdimme kiertelemään kesäillan hämärässä. Olimme hakeneet kuvassa näkyvän kartan Tammelan kunnantalolta vähän kertomaan että mihin suuntaan kannattaa kulkea, ja auto pistettiin parkkiin Kyynäränharjun pohjoispäähän elikkä Pirttilahden päähän. Pienihän se parkkipaikka oli tällaiselle parkkeeraustunarille, mutta selvittiin! Puistossa oli ilmeisesti joku isompi porukka kalastelemassa sillä parkkipaikka oli tullessa lähes täysi ja ihmisiä oli onkien (tai vastaavien, minä näistä mitään tiedä) kanssa rannoilla. Takaisin tullessa kaikki oli kadonneet. Hyttysiä oli vietävästi, mutta uskallettiin silti kiertää kartassa näkyvä Hyypiön reitti (:D), ja katselemaan maisemia Hyypiönkalliolta Tapolanjärven ja Etukyynärän suuntaan.

Varsinainen näköalapaikka se ei kuitenkaan ollut, kalliolla oli senverran tiheä puusto että järvelle näki vain vähän niiden lomasta. Kalliolta eteenpäin lähtiessä meinattiin vielä eksyäkin, kun lähtöpolkua merkannut puu oli kaatunut..

Puuvahinkoja oli koko reissulla hurjasti ilmeisesti talvisten myrskyjen jälkeen, ja usein täytyi poiketa polulta että niistä pääsi ohi. Tuossakin kuvassa näkyy kuinka polun yli on kellahtanut "muutama" puu. Kansallispuistostahan kaatuneita puita ei poisteta, vaan ne jätetään silleen kaikenmaailman lahopuuöttiäisten pesäpaikoiksi. Osan ohi olikin jo muodostunut uusia polkuja, ja varmaan tulevaisuudessa polut muuttuvatkin sellaisiksi että kiertävät nuo puut. Ja ehkä joskus myös puiden mukana kaatuneet reittimerkit korjataan takaisin näkyväksi :)

Sitten kuljettiin Kyynäränharju päästä päähän ja takaisin. Tällä kapealla harjulla olen kulkenut ennenkin, ja ottanut miljoona järvimaisemakuvaa! Järvimaisemat on minun suosikkikesämaisemia ehdottomasti. Kesäilta oli mukavan hiljainen, mitä nyt hyttyset hyökkäsi kimppuun heti kun pysähtyi. Jos hyttysiä olisi ollut vähemmän, ja jos olisimme päässeet reissuun aiemmin, olisimme varmaan kiertäneet myös pohjantikan tai punatulkun lenkit. Nyt kuitenkin tyydyttiin järvimaisemien ihailuun ja sen jälkeen siirryttiinkin sitten saunomaan hyttysenpuremia pois.

Ja vielä lisäykseksi arkistojen kätköstä sama tyttö samalla sillalla ja harjulla keväällä 2005, elikkä Marjaana ei-ihan-vielä 15v. Eli hui, yli seittemän vuotta sitten!