Vasikanjuoksutusmuistoja

Koska kirjoittamisfiilis on yhä pakosalla, ilahdutan teitä lähes kymmenen vuoden takaisilla videoilla, jotka löysin arkistojeni kätköistä. Vanhimmat pätkät kuvattu joskus vuonna 2006, uusimmat varmaankin 2008. Tällaista me kesäisin harrasteltiin! Älkää säikähtäkö jälkimmäisen videon musiikkia :)

Kesäkertaus

Kaksijalkaisten loma alkoi juhannuksena. Sen tienoilla ajeltiin Kärkölään, jonne kissat jäivät viettämään kunnon maalaiskesää. Siihen kuului paljon valjaissa ulkoilua, Viiman kohdalla myös vapaana ulkoilua (luvatta, neiti oli aika ninja karkaamaan!), kärpäsiä, hellettä, lehmiä ja paljon kärpäsiä. Kaksijalkaiset suuntasivat juhlistamaan Juhannusiltaa Joensuuhun, pyörähtäen matkalla Repoveden Kansallispuistossa ihmettelemässä kätköjä ja hurjaa riippusiltaa.

Juhannus ei ollut mitenkään lämmin, kokkoa tiirailtiin hyvin vahvasti kerrospukeutuneena. Mökkilomalla ja Tampereellepaluumatkalla tietysti myös geokätköiltiin, ja jätettiin yksi uusi kätkö. Uitua tuli viileydestä huolimatta, tyylillä pikajuoksua saunasta, ja takaisin. Mietittiin jo, että tuleeko tästä oikeasti näin kylmänkalsea kesä. Ei muuten tullut!

Seuraavana viikonloppuna kohteena oli Turku, ja etenkin Turun linna, keskiaikamarkkinat ja Turun tuomiokirkko. Turku on itselle aika tuntematon kaupunki, joten oli mukava turisteilla välillä ihan kotimaassakin! Ja tietysti kaupunkiliikenteeseen tottumattomalle kuskille aiheutui vähän ylimääräistä jännitystä...

Siitä alkanut viikko (tai pari) oli tuskallinen: sisälämpötila lähenteli 32 astetta päivisin, vaikka kaikki luukut oli öisin auki, ja päivisin kiinni (verhotkin). Päivisin ei voinut tuulettaa, sillä se ilma talon seinällä oli kevyet 50 asteista. Aurinko paahtoi kämpän seinään noin puolesta päivästä iltaan asti, ilman mitään varjoa. Kissojen seuraavaksi viikonlopuksi suunnitellulle kotiinpaluulle oli yhtäkkiä useita esteitä: siitepölykausi voimisti myös Mikon kissa-allergiaa, kaksijalkaiset olisivat tukehtuneet petiinsä jos makuuhuoneen ovea joutuisi pitämään kiinni (etteivät kissat pääsisi sänkyyn), parvekkeen ovea ei olisi uskaltanut enää pitää öisin auki (luottamus verkkoon ei ole 100%), viikonloppureissaamista oli vielä tiedossa, ja maalla oli kissoille muutenkin paljon mukavempaa kuin saunaksi muuttuneessa kerrostalokämpässä. Energiaa ei oikein riittänyt muuhun kuin läkähtymiseen.

Kissaton elämä siis jatkui, mutta käytiin kuitenkin niitä moikkaamassa. Samalla kierrettiin pari mielenkiintoista kätköä hienoilla paikoilla. Tuli tavattua kotipaikkakunnan suurin siirtolohkare (se oli iso!), ja löydettyä kirjaimellisesti veitsellä leikatun näköinen kallionseinämä. Ehdittiin käydä myös Mikon kanssa kurkkaamassa Lahden urheilukeskusta, ja ihmettelemässä maisemia suurmäen tornista. Illalla päästiin vielä heinähommiinkin, joka allekirjoittaneelle on ollut lapsuuden kesien kohokohta (olen tainnut mainita sen ennenkin), vaikka jouduinkin nyt (kuten kovin usein lapsenakin) siihen tylsimpään hommaan - traktorikuskiksi ajamaan kävelyvauhtia.

Palattuamme kissattomina kotiin, lähdimme seuraavana viikonloppuna Himokselle Geokätköilyn Mega tapahtumaan. Paikan päällä oli Amazing Geocaching Race kilpailu, jossa mm. ravattiin ylös alas laskettelurinteitä, ratkottiin arvoituksia, ammuttiin jousipyssyllä ja uitiin suolammikossa. Meidän joukkue ei ehtinyt suoritaa kaikkia rasteja, joten mitalisijoista ei taisteltu. Huippuhauskaa meillä silti oli :)

Kotimatkalla kyllä sitten jo väsytti, mutta vielä pysähdyttiin Isojärven kansallispuistossa, josta noudettiin pari kätköä. Hiljaisessa puistossa oli paljon mustikoita ja itikoita, ja yksi telttailija. Tuli mieleen, että olisipa joskus kiva leiriytyä itsekin jonnekin kansallispuistoon tai vastaavaan. Tehdä ruokaa, ja ihastella yöllä järvenselälle nousevaa sumua. Ja pistää hetkeksi se puhelin vaikka kiinni. Tämänkertaisella reissulla valitettavasti väsymys, nälkä, ja itikat vähän verottivat intoa tutkia ympäristöä, vaikka lenkille kertyikin lopulta mittaa viitisen kilometriä. Ensikerralla evästystä mukaan!

Kansallispuistohaasteeseen saatiin siis kesän aikana kaksi osumaa, Isojärvi ja Repovesi, eli käytynä on 5/37 puistoa. Sain myös syntymäpäivälahjaksi kansalispuistoja käsittelevän kirjan, jonka sisällysluetteloon jo merkitsin käydyt puistot päivämäärineen. Kirja tarjoaa parasta tietoa nimenomaan kävellen liikkuvalle perusluontotallaajalle, ja tulee varmasti käyttöön joka kerta kun puistoreissulle lähdetään. Loman aikana oli tarkoitus vielä käydä patikoimassa ja ehkä jopa laavunukkumassa (jos miehen olisi saanut suostuteltua mukaan) Seitsemisellä tai Helvetinjärvellä, mutta helteet veivät kaiken innon lähteä patikoimaan yhtään mihinkään.

Sitten alkoivatkin jo työt. Helteet sen sijaan eivät päättyneet. Eikä reissutkaan. Listalle mahtuivat niin Vermon poninäyttelyt, kuin pitkä kätköilyilta Kangasalla (Haralan harjulla) ja Lempäälässä. Haralanharjun alle kilometrin säteellä olleisiin kymmeneen kätköön vierähti aikaa nelisen tuntia - olisi kannattanut lähtiessä katsoa myös korkeuskäyriä ainakin silloin, kun arvioi matkaeväiden ja juomaveden tarvetta! Kilometri kartalla oli maastossa jotain ihan muuta... Muutoin kiirettä piti yllä jokaviikkoiset ratsastustunnit, ja työn alla oleva Traconin kirpputori, jonka pääjärjestäjäksi eksyin vahingossa. Sitten piti järjestää synttäriyllätystä miehelle, leipoa suklaakeksejä hyväntekeväisyyteen ja vaikka mitä muuta! Pari omaa geokätköideaakin on valmisteltu, mutta pitäisi vaan ehtiä viimeistellä ne, ja viedä metsään.

Todella kauniita suklaakeksejä!

Tänä viikonloppuna kävimme vielä Hämeenlinnassa geokätköilymiitissä. Tämän vuoden elokuuhaaste on viimevuotista helpompi, ja siinä pitää hakea vain kuusi erilaista kätkötyyppiä. Miitti oli näistä kaikista hankalin, sillä niitä ei oikein tuntunut olevan lähiympäristössä ikinä sellaisena aikana että oltaisiin fiksusti mukaan päästy. Hämeenlinna vaikutti kuitenkin ihan mielenkiintoiselta kohteelta, ja sen yhteydessä saattoi lähteä käymään Kärkölässäkin. Ei muuta kun nokka kohti etelää ja aurinkoista Hämeenlinnaa torille tapaamaan kanssaharrastajia. Hämeen linnalla olisi ollut keskiaikamarkkinatkin, todettiin Turun vastaavat markkinat riittäneen tälle vuodelle, kun pelkkä sisäänpääsy torialueelle oli maksullinen. Tutkitaan Hämeen linna sitten joskus myöhemmin, markkinoiden ulkopuolella sinne pääee halvemmalla.

Miitin jälkeen siirryttiin ihmettelemään Aulangon maisemia toisen kätkötyypin, Earth Cachen merkeissä. Maisemat näkötornista olivat aika huikaisevat, ja muutenkin paikka oli hieno. Tänne voisi tulla kuljeksimaan joskus toistekin. Mm. harmaakivilinna Aulangonvuoren juurella olisi mielenkiintoista tutkia paremmalla ajalla, nyt jouduttiin vähän pakenemaan yllättäen alkanutta sadetta. Seuraavalla kerralla kunnon linnakierros Hämeenlinnassa?

Aulangon jälkeen käännettiin auton nokka kohti etelää, ja käytiin Kärkölässä kääntymässä, kuten edellisessö postauksessa mainitsin. Tällä kertaa kissat eivät olleet mukana tai edes perillä odottamassa. Ne nimittäin saapuivat Vermon poninäyttelyviikonlopun jälkeen vihdoin takaisin kotiin yli kuukauden loman jälkeen, ja niillä oli nyt viikonloppuna hoitaja täällä kaupungissa. Meillä on siis palattu kissa-arkeen onnistuneesti. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Kissa-arjesta siis!

ps. kesälomakuvakooste löytyy täältä!

Kesäjännitystä

Kissapenskat ovat yhä kesälomalla, ja jännitystä piisaa. Kestääkö Myrskyn rohkeus, kun pihamaalle hiippailee vanha tuttu sarvipäinen hirviö? Voittaako Viiman uteliaisuus jännityksen? Ja mitä sanoo nuori nauta, kun tuoksuvan nurmikon keskellä onkin yhtäkkiä karvainen... jokin!

Kesälomapäivitys

Kesä saapui vihdoin kesälomalaisillekin. Kaksijalkaiset ovat kiertäneet Suomea ristiin rastiin, ja nelijalkaiset ovat viettäneet kesälomaansa maalla, ja tottuneet nauttimaan ulkoilusta (vaikka päällä oleva villatakki kuinka olisi liian kuuma auringossa). Kesälomalaiset eivät ole ehtineet istahtaa blogin ääreen, ja pahoittelevat kovasti hiljaisuutta. Vielä on kuitenkin hetkenverran lomaa jäljellä, kaikilla jalka- ja tassupareilla!

Mittari näyttää 28 astetta varjossa. Nelijalkaiset kävivät postilaatikolla noutamassa päivän lehteä, ja vaikka intoa kovasti riittikin, taisi kuumuus iskeä kotiinpäin juostessa. Viima intoutui lisäksi sinkoilemaan perhosen perään, putosi sen seurauksena (kuivaan) ojaan, ja läähätti koko loppumatkan. Metsästäessä tulee hiki! Kotiin päästyä kieli pitkällä puuskuttaneet kissalapset pääsivät kellariin viilentymään. Myrsky köllähti jo rappusille tassut kylmää kiviseinää vasten, Viima meni ihan alakertaan asti.

Kaksijalkaiset taitavat lähteä illalla uimaan, kesälomakuulumisia lisää myöhemmin!

Pysykää varjossa, ja juokaa paljon!
t. kissat jotka eivät tee kumpaakaan

Kesä tuli, lumi suli.

Enää pari päivää kesälomaan. Juhannus on ihan kohta! Uikkarit pitää kaivaa jostain kaapin perukoilta mukaan reissuun! Aurinkorasvakin on hankittuna. Saa nähdä vaan, että tuleeko niille tarvetta. Myönnettäköön, minulla on ollut melkoisen huono tuuri kesälomien kanssa: kylmää, märkää, sateista ja niin edespäin. Mutta ei voi mitään, sitä se suomen kesä on.

Mutta ihan totta, eikö lumisade nyt ole jo vähän liikaa?

Seikkailuonnistumisia

"Annetaanko emännän tänään puhua itestään omassa blogissaan?"
"No jos tän kerran, en mä ainakaan sille jaksa nyt poseerata."
"Joo joo ihansama, mutta katoppa tota pikkulintua! Aika herkku!"

Viikonlopun helteet jäivät lyhykäisiksi, ja päädyttiin toiseen ääripäähän melkein yöpakkasille. Kieltämättä illalla nukkumaanmennessä huokaisee helpotuksesta makuuhuoneeseen palanneen viileyden vuoksi, ja kissatkin ovat toipuneet läkähdyksestä. Silti lämpimissä kesäkeleissä on omat etunsa. Ulkoilu ainakin on mukavaa, ja jos vähän vielä olisi lämpimiä pidellyt, olisin voinut uskaltautua jopa uimaan! 

Viikonloppuna me talsittiin läheiselle Makkarajärvelle katselemaan maisemia, ja pelaamaan hieman Ingressiä. Heti alkuunsa koin kunnon onnistumiskokemuksen: Puhelimen näyttöä ja peliä tuijottaessani en tullut katsoneeksi jalkoihini, ja astuinkin sitten pitkospuilta huti. Ensin upposi jalka, ja sitten olinkin jo takapuolellani suossa. Samaan syssyyn iskin kämmeneni mojovasti noihin pitkospuihin, ja sain kämmenen täyteen tikkuja... No, ei muuta kuin takaisin jaloilleen ja jatkamaan matkaa: päätettiin nimittäin lähteä hakemaan vielä yksi geokätkö "ihan tästä läheltä". 

Se "ihan tästä läheltä" oli reilu kilometri linnuntietä, josta me sitten lähdimme myös oikaisemaan. Paha vain, että se mukavan oloinen metsäreitti jota seurasimme, johtikin suoraan melkoisen märälle suolle. Ja kyse ei tosiaan ollut mistään lenkkipolusta; sellainen olisi kiertänyt sieltä vähän kauempaa, mutta me päätimme oikaista ja jättää pitkospuut nössöille. Melkoista taiteilua se sitten olikin, mättäältä mättäälle ja juurakolta juurakolle loikkimista. Ei sitä nyt takaisinkaan voinut kääntyä, kun "ei sinne pitkä matka ole". Pikkuhiljaa voisi muuten oppia, että kun me lähdetään metsälenkille "ihan tähän lähelle", niin kannattaa matkan oletetusta lyhyydestä huolimatta varata mukaan vettä ja evästä. Ei me kuitenkaan ajoissa kotiin päästä, vaikka kuinka yritettäisiin linnuntietä (tai varsinkaan silloin).

Lopulta pääsimme kätkölle hienojen maisemien ääreen. Näkymät olivat puiden lomasta Hervantajärvelle asti, ja kalliolle olisi voinut jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa ellei olisi nälkä hiipinyt vieraaksi. Maastossa seikkailu on aina yhtä jännää, eikä tarvi edes mennä kauas kotoa niin voi löytää itsensä vaikka minkälaisista maisemista (tai suosta). Ensikerralla vaan eväät mukaan, niin onnistuu paremmin!

Ja jos puhutaan tämänpäiväisistä onnistumisista, niin onnistuin tänään ensimmäistä kertaa ajamaan autoni (kyllä, olen ollut auton onnellinen omistaja kohta kaksi viikkoa!) kertayrittämällä ilman venkslausta suoraan parkkiruutuunsa, ja ainoastaan yhdellä korjausliikkeellä sopivan keskelle sitä kapoista ruutua! Ottaen huomioon, miten (nolottavan) pitkään ja hartaasti ähräsin sitä siihen rakoseen ensimmäisellä kerralla, tässä on tapahtunut huimaa kehitystä! 

Kuuma!

Se on kesä nyt!

Sisällä on on ollut likelle kolmekymmentä astetta lämmintä, 29,2 näyttää mittari nyt kun parvekkeen ovi ollut tunnin auki. Helle on muuttanut kissat ihan lahnoiksi! Ei komenneta leikkimään, ei tulla ovelle vastaan, röhnötetään vaan jossain, ja läähätetään jos vähänkin yritetään leikittää. Ja kyllä täällä kaksijalkaisillakin on hiki! Luvattuja ukkoskuurojakaan ei näy missään, ja ennustuksetkin on jo muuttuneet kesymmäksi. Piti kirjoittaa tähän, kuinka nyt viikonlopun aikana ollaan käyty metsälenkeillä, ja jopa kätköilemässä. Ja toki kissojen kanssa ulkoilemassa! Sen sijaan taidan mennä kylmään suihkuun heti kun Mikko sen vapauttaa... Kuumuudessa sisällä ei oikein ajatus liiku, että pystyisi kirjoittamaan mitään järkevää! Ulkona on ollut mukavasti viileämpi kuin sisällä, joten siellä on tullut oleskeltua enempikin.

"Älä valita, sulla ei sentään oo turkkia päällä!"

Kärpäsenä katossa

Kesä on tullut: ulkona on 15 astetta lämmintä ja pitkähihaisessa tulee kuuma. Kärpäsetkin ovat heränneet surraamaan. Ja tulleet avoimesta parvekkeen ovesta sisälle! Metsästyskausi on siis alkanut kaupungissakin. Saalis on toistaiseksi pysytellyt kaukana kiipeilypuista...

Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla

Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!

Palome

Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.

Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..

Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika

Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain

Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D

Maalaisjuhannus

Seitsemää kukkalajia, ja vähän enemmänkin.

Hyvää Juhannusta kaikille! Me ollaan täällä helteisessä Kärkölässä, kissat jahtaavat kärpäsiä, ja kohta suunnataan kohti Perskallion geokätköjä. Käytiin myös tutkimassa paikkaa tulevalle omalle kätkölle, ja sopiva löytyi :) Ensikuussa taidan jättää ensimmäisen oman kätköni! Pitää vielä keksiä jotain jännää palkkioksi ensimmäiselle löytäjälle ;)

Eilen käytiin Kärkölän Kisa-Veikkojen kuntorasteilla, ja rämmittiin metsissä melkein kolme tuntia. Vähän eksyttiin ja seikkailtiin, ja meinattiin jo väsähtääkin kun unohdettiin juomapullo lähtöpaikalle. Kesken ei kuitenkaan voinut jättää, sillä moni (mm. paikalla ollut vanha liikunnanopettajani) tiesi minut erittäin epäliikunnalliseksi otukseksi, ja varmasti suorastaan odottivat, että kun kerran Marjaana lähtee neljän kilometrin radalle, niin ei se sitä loppuun asti pääse. Varmaan lähemmäs kahdeksan kilometria meille tuli matkaan lähdöstä maaliin, vaikka rata kartalla oli vain neljä :D Ja tänään tosiaan matka jatkuu, geokätköilyn merkeissä!

Juhannuskoivut ovat jo sisällä (perinne oli Mikolle ihan uusi, tuodaanko teillä lukijoilla koivut Juhannuksena sisään?), saunassa odottaa uusi vihta, ja kunhan palataan kotiin, edessä on Juhannussauna ja grillausta. Saa nähdä lähdetäänkö me vielä kokolle, vai vietetäänkö ihan vain rauhallista koti-iltaa :) 

 Hyvää Juhannusta!

Kesä on vihdoin täällä!

Vähän oli kylmää ja pilvistä, eikä olleet edes omat lehmät kyseessä, mutta näin se kesä alkoi! Ahlmannin koulutilalla kävin tapahtumaa todistamassa. Paikalla oli myös muutama muu innokas!

Kesähän ei ala ennen kuin lehmät on laitumella ;)

Kesämuistoja

Joulunajan työvuorot tiedossa, joten vihdoin sai tehtyä suunnitelmia että milloin matkustaa mihinkin ja miten järjestää kissojen hoidon ja kuskaamisen! En muuten edes joutunut aatoksi töihin vaikka siihen varauduin. Positiivisia yllätyksiä :) Tänään viimeistelin kandia, ja vartin päästä pitäisi olla juoksemassa pelaamaan roolipeliä. Kandissa viimeiset kirjoitusvirheen korjaukset pitäisi vielä tallentaa pdf:ksi ja heittää oikoluettavaksi, ja sitten korjata ne pikkujutut ja viskata palautukseen. Huh!

Tähän postaukseen ei ollut ehtinyt kerääntyä kivoja kissakuvia, enkä kerennyt videotakaan editoimaan vaikka piti, eikä mitään sen kummempaa ole ehtinyt tapahtuakaan. Paitsi että vietettiin itsenäisyyspäivän ilta kaveriporukalla pelaten Trivial Pursuitia jossa oli ihan käsittämättömiä kysymyksiä.

Koska kuitenkin jotain päätin joka päivä julkaista niin tässäpä sitten wanhoja kesäisiä kuvia, joita eilen arkistoja selatessani löysin. Nimittäin heinätöistä :D Moi olen maalta... Heinätyöthän on kesän kohokohta, ja viimekesä oli ensimmäinen joissa en päässyt mukaan, kun niiden ajankohtaa ei oikein osaa ennustaa tarpeeksi kauan etukäteen että olisi voinut ottaa töistä vapaata :( Varsinkin kun viimekesä oli tuollainen sadekesä..

Toivottavasti ensivuonna parempi tuuri. Tuossa hommassa tulee ihan huomaamatta kuntoiltuakin, ja itse tehty mehu maistuu ladon nurkalla kuorman purkamisen yhteydessä aina parhaimmalta, ja illan lopuksi saunan jälkeen iskee nopeasti väsy ja nukkuu hyvin.

Ensimmäinen itse tekemäni kuorma, ja pysyi muuten koossa kotiin asti!

Tinttikin oli auttamassa.

Toinen vuoden 2010 töiden viimeisistä kuormista.
Se naisporukassa koottu kuorma, ja
voitettiin miesten kuorma yhdellä kerroksella. Hehee :D

vähän vaan oli vinossa..

Ei nyt ihan kaikkein jouluisin postaus.. Mutta sen siitä saa kun lupaa kirjoittaa joka päivä, vaikka ei olisi mitään asiaakaan. Ja kiireessä vielä. Sit vaatteet päälle ja ulos!