Myrsky & Viima

Kävin tänään taas katsomassa vajaa kuusiviikkoisia lapsosia, ja voi että ne oli kasvaneet! Jos aiemmassa postauksessa harmittelin, että kuvien ottaminen oli vaikeaa kun pennut lyllersi kohti linssiä, niin nyt yhteiskuvan ottaminen oli sisätilojen hämärässä jo käytännössä mahdotonta :D Senverran sitä vauhtia jo riitti. Ja nämä maatiaissisarukset muuttavat minun luo viikolla 46 marraskuussa! Kuusi viikkoa enää! Kuinkahan päin sitä malttaisi odottaa.. Kiipeilypuutakaan ei vielä viitsi alkaa koota..

Maryjane proudly presents: Myrsky & Viima

Myrskypoika paljastuikin pitkäkarvaksi! Se on kuulemma oikea sylikissa, ja siltä se vaikuttikin. Kuvaaminen oli vähän hankalaa kun pentuun ei saanut tarpeeksi etäisyyttä! Väristä on oikeastaan vieläkin hankala sanoa mitään, jonkunsortin tabby se kuitenkin on, villi veikkaus hyvin tumman ruskeatabbyn suuntaan. Liekö sitten tiikeri vai klassinen.. Mitään valkolaikkuja en ainakaan hoksannut. Kuvissa se tuntuu näyttävän aina vähän huolestuneelta tai nallekarhulta tai molemmilta yhtäaikaa!

Viima oli touhukas vipeltäjä, ja väriltään selkeä (ja äärettömän kaunis) valkokirjokilpikonna. Ja kuten värin perusteella arvata saattaa, tyttökisu kyseessä. Siitä sai paremmin kuvia kun se touhusi enemmän ympäriinsä, eikä nököttänyt sylissä. Viima tuli heti tervehtimään kun istahdin lattialle! Sitten se raukkaparka sai sätkyn kun avasin yhtäkkiä kameralaukun vetoketjun.. Rohkea ja hurjan utelias kuitenkin, pienen miettimisen jälkeen piti laukunhihnalle käydä antamassa vähän turpaan ennen kun isommat sisarukset lähtivät hinaamaan sitä mukanaan muualle..

Pitää pikkuhiljaa alkaa selvitellä, että missä suostuttaisiin leikkaamaan pentuja mahdollisimman nuorena. Sisarusten kanssa kun ei vahinkoja haluaisi tapahtuvan (puhumattakaan millainen katastrofi tässä kämpässä olisi jos kissoja olisi yhtäkkiä hyvässä lykyssä kuusi lisää...) ja kissahan voi huonolla tuurilla pamahtaa paksuksi jo puolivuotiaana...