Meidän ekasta puomikoulutunnista ei kuvia ole, eikä niistä hämärässä maneesia kummoisia olisi ollutkaan. Ratsunani oli suomenhevosruuna Ilaron Musta, eli Ilaro. Se oli kyllä aivan mahtava ja luotettava kaveri, ja vaikka pohkeenväistön haku olikin vähän taistelua (epäilemättä ratsastajan osaamattoman käsityöskentelyn takia), oli tunti muutoin aivan mahtava. Ilarolla oli ihanat askeleet, joissa istuminen oli mukavaa ja helppoa, ja pääsin hyvin tekemisen rytmiin vaikka taukoa olikin taas kertynyt kuukauden verran. Ja heti tän tunnin päätteeksi Hiltsu sanoi että vuodessa on tapahtunut hurjasti kehitystä! Hyvä minä!
Kuvassa Ilaro maastossa, ei minun ratsastamana tosin. |
Alla kuvia ekalta maastopäivältä. Takin alla on muuten sitten turvaliivi, joka korostaa vähän huonoa ryhtiä ja leveää käsien asentoa :D Ja saa minut näyttämään tuplasti leveämmältä kuin oikeasti...
Kerroin jo aiemmassa postauksessani siitä THE MÄESTÄ joka me Donnan kanssa laukattiin ylös. Alla on muutama kuva esittämässä sen ekan osuuden jyrkkyyttä (en ole noissa kuvissa, mutta minun ryhmästä ei samanlaisia kuvia otettu), ja miettikääs, tuo jyrkkeni tuosta vielä sen ekan tasanteen jälkeen!
Rinteestä vähän ekan tasanteen alapuolelta otettu kuva lähtöpaikasta. Aika korkeella ollaan :D |
Alla vielä videokooste maastoiluistani! Videon lopussa näkyy tuo minun ja Donnan lähtö mäkeen, ja laukka ylöspäin aina ekalle tasanteelle asti. Tokalle tasanteelle kiipeäminen jäi puskien taa piiloon. Ei se vaan näytä videolta niin hurjalta kuin mitä se oli ja miltä se tuntui! :D
Jos joku arvaa videossa olevan musiikin alkuperän, saa siitä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!
Viimeisen tunnin ratsuni oli Veeti-ruuna. Hänkin oli oikein mukava herra, mutta taidettiin olla molemmat vähän jo väsyneitä, sillä välillä mentiin aika löysästi. Hypättiin pari innaria, lyhyttä rataa, ja jotain pientä jumppaa. Yksi virkeyden pilkistys sentään löytyi kun innarilta kieltäytyessään ruuna päätti että vauhtia löytyy sittenkin, ja siinä jarrutellessa eteen osui vahingossa ja estely-yrityksistäni huolimatta (!!) väärä este. Veeti muuten rauhoittui selvästi taas tämän episodin jälkeen. Ehkä halusi näyttää ettei just nyt se innari jaksais kiinnostaa, ja se toinen matala ristikko ois paljon kivempi. Tää tunti oli vähän laiskanpulskea ja tuskainen, neljä edellistä ratsastustuntia tuntui kyllä jo jossain...Mutta silti tästä jäi hyvä fiilis ja tehtiin joitakin hyviä hyppyjäkin vielä!
Pikkasen huono kuva Veetistä tallipihalla. Hitsi että on vaikee kuvata hevosta samalla kun ite pitää siitä kiinni. Milläs otat tarpeeksi etäisyyttä jos eläin kävelee perässä.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti