Joskus vielä Japaniin.

Jotenkin ihan epätodellisen tuntuista, että olin Japanissa kaksi viikkoa vain puolisen vuotta sitten. Nyt se tuntuu niin kaukaiselta ajalta jo, ja kutkuttaisi lähteä uudestaan! Valitettava totuus kuitenkin on että sinne lähteminen maksaa mansikan jos toisenkin, ja siihen täytyisi varata aikaakin: jos sinne asti lentää, ei sieltä ihan muutaman päivän jälkeen viitsi takaisin tulla. Afenin blogin kuvat herätti innon käydä tutkimaan omia kuvakansioita..

Harmittaa, että tänä vuonna jouduin jättämään Japanin kielen opiskelun. Se meni ikävästi kaiken mahdollisen pakollisen päälle, ja lisäksi minulla alkoi mennä japanin ja ruotsin kielet jostain käsittämättömästä syystä sekaisin. Toivottavasti ihan kaikki kahden vuoden aikana opitut asiat ei unohdu vuoden tauolla. Ja kesällä sitä ehkä ehtisi jopa kertaamaankin. Kanjien pänttääminen vaan ei ihan kamalasti motivoi, haluaisin lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen sijasta oppia ensin puhumaan kieltä fiksusti.

Katkarapu!

Minulla on Japanista ikävä ihan yllättäviä asioita. Kuten esimerkiksi puikoilla syömistä! Salaattia on oikeasti paljon helpompi napsia puikkojen väliin, kun yrittää metsästää haarukalle. Itse ruokaa taas en juurikaan ikävöi.. kala ei ole ykkösherkkuni, ja kun sen vielä yhdisti merilevään ja lapamatomaiseen leveään nuudeliin kalaliemessä.. huhhuh! Ja raa-asta kalasta nyt en viitsi edes puhua.. Leivitetystä kanasta ja friteeratuista katkaravuista ja äyriäisistä taas tykkäsin. Myös Japanilainen ruoan esillepano oli ihan omaa luokkaansa! Olisi ihan mielenkiintoista tutustua Japanilaiseen ruoka- ja ulkonasyömiskulttuuriin myös vähän paremmin. Tälläherkellä mielikuvani on aika kalapainoitteinen..

Ja sitten on se luonto, ja Fuji-vuori. Luonto ja kasvillisuus on jotain ihan muuta kuin suomessa on tottunut näkemään! Niin äärettömän vihreää! Eniten odottamiani kokemuksia koko reissulla oli tuo Fuji vuori, ja kyllähän se oli vaikuttava. Viidennellä seisakkeella oltiin jo parkkipaikalla pilvien yläpuolella! Siellä olisi voinut ihailla maisemia pidempäänkin. Jonain vuonna aion katsella auringonnousua ihan vuoren huipulta. Vähän vaan tarvitsee treeniä ensin, että jaksaa kiivetä! Kirifuri Fallsin vesiputous oli myös jotain upeaa. Olisi vain ollut hienoa päästä vähän lähemmäksikin. Japanin maaseutua ja vuoristoja olisi myös mielenkiintoista tutkia joskus tarkemmin. Ei sillä, myös kaupungeissa oli upeita puistoja! 

Oma lukunsa oli japanilaiset puutarhat lampineen, kaloineen, polkuineen, lyhtyineen ja yksityiskohtineen. Olisi hienoa jos itsellä olisi joskus tuollainen puutarha, mutta totuus valitettavasti on se että sen rakentaminen ja ylläpito vaatisi ihan liian paljon työtä. Ehkä hankkia voisi kuitenkin ainakin lyhtyjä ja ehkä sellaisen vettä keräävän bambuputke joka täyteen tullessaan kippaa veden kopsahtaen kiviin, ja palaa takaisin keräämään vettä. Shishi-odoshi siis. Yhdessä puutarhassa oli myös pienessä purossa pienenpieni ratas pyörimässä. Se oli jotenkin suloista.

En ole erityisemmin kaupunki-ihminen, mutta silti yölliset kaupungin valot olivat viehättävät, ja ruuhkat tietyissä turistikohteissa aika ennennäkemättömiä.  Se ihmisten määrä kaikkialla, ja se että kaikki kuitenkin sujui ja toimi oli mielenkiintoista seurattavaa. Mm. Narassa koululaisia oli ihan oikeasti pilvin pimein! Ja Japanilaiset oikeasti ovat ystävällistä ja iloista sakkia ainakin noin päällepäin :) Kun tietä kysyessä joku ei osannut selittää asiaa englanniksi, meidät saatettiin perille! Naran peurat olivat muuten yksi innolla odottamistani kohteista, ja ne olivat tosiaan ihan juuri niin kesyjä kuin sanottiinkin!

Japanilainen vessa ja kylpylä olivat oikeita ihmetyksen aikeita myös. Lämmitettyä istuinta tulee ikävä varmasti jokaikinen kerta, kun Kärkölässä käy talvisin öisin vessassa... vanhan talon kellarissa ei ole erityisen lämmintä. Japanilaisten vessapaperia taas ei tule ikävä... hienojenkin paikkojen vessoissa se paperi oli suorastaan läpikuultavaa, yksikerroksista ja karkeaa. Tätä en voinut olla ihmettelemättä... 

Kylpyläkäynti oli mielenkiintoinen myös, siellä ne japanilaistädit istuivat kiehuvantuntuisessa vedessä kaulaa myöden lörpötellen iloisesti, kun itse ei meinannut kyetä edes varvastaan kastamaan. Stereotyyppinen turisti. Erikoisia asioita oli mm. se että kylpylässä suihkussa käytiin istuallaan, joka suihkupaikalla oli matala jakkara sitä varten. Ja toki alastihan siellä ollaan. Suomalaiselle saunaan tottuneelle se nyt ei mikään ongelma tietysti ollut, mutta kovasti sitä oppaat ja henkilökunta muistuttelivat ennen kun paikalle mentiin. Noissa kylpylöissä voisi käydä ehdottomasti useammin! Kuumissa vesissä lillumisen jälkeen tuli kyllä uni hyvin tehokkaasti. Selkeä saunakokemus. Japanilaisten versiota suomalaisesta saunasta ei päästy kokeilemaan, mutta eräs japanilainen kertoi siitä senverran että lämpötila oli ainakin matalempi.

Akihabara oli myös sellainen paikka mihin voisi mennä uudelleen! Paljon jäi varmasti näkemättä lyhyellä visiitillämme. Sieltä löytyisi varmasti kaikkea jännää. Myös Tokion kaupunginosien kiertely muuten olisi mielenkiintoista. Noissa kaupoissa erikoista oli se, että kerrokset olivat pinta-alaltaan pieniä ja talot kapeita, mutta kauppaa saattoi olla useita ja taas useita kerroksia. Hei muuten, minä haluan käydä vielä joskus Maid- ja kissakahvilassa :D

Viimeisenä vaan en toki vähäisimpänä hehkutan noita Japanista joka kadunkulmasta löytyvät pienet ja isot temppelit. Etenkin luonnonläheiset shintotemppelit. Pidän tällaisten uskontojen ideasta, joissa jumalia on monia ja ne ovat persooniltaan erilaisia ja jotkut jopa pahoja. Ja taruissa ne saattavat kiusata toisiaan :D Shintotemppeleissä ei juuri ollut suuria ja mahtavia patsaita, vaan ne olivat muuten omalla tavallaan vaikuttavia ja yksityiskohtaisia.

Joskus vielä uudelleen :) Silloin aion myös etsiä ainakin yhden geokätkön sieltä!