Parempaa fiilistä.

Jäipä tuo edellinen huolikirjoitus tuohon pitkäksi aikaa. Toivottavasti ei siitä nyt ihan sellaista kuvaa jäänyt että kaikki ihan huonosti olisi! On vaan ollut niin hirmukiire kandin kanssa että jäänyt blogin kirjoittaminen hetkeksi. Nyt kuitenkin hetken hengähdystauko, ja olisi tarjolla kuviakin! Tosin ei kamalasti minun ottamiani, kun kaveri kävi kuvaamassa lapsia ja sai paljon parempia otoksia niistä kuin minä :D

Kaikki tämän postauksen kuvat
© Aki Korhonen

Ja mitä tulee viimekerran huolenaiheisiin, niin Best Friendin Fresh & Easy kristallihiekka ei tosiaan näille kissoille kelvannut. Kun sekoitin siihen vanhaa Compact Care Crystal Blend hiekkaa, lopputuloksena oli kyllä kissoille kelpaava hiekka, mutta jossa oli pelkästään molempien hiekkojen huonot ominaisuudet.. Paakkuuntumaton kristallihiekka ja erittäin herkästi paakkuuntuva mikrohiekka muodostivat yhdessä hyvin sekavan seoksen josta "aarteiden" metsästys oli hankalaa ja mikrohiekka liisteröityi laatikon pohjaan. Lisäksi se pölysi lähes yhtä pahasti kuin pelkkä mikrohiekka olisi pölynnyt, ja kulkeutui tassuissa koko kämppään pölyämään lisää. Ja toki kissojen hiekkalaatikostaan viskomat kristallihiekan palaset olivat myös mukavan teräviä paljaiden jalkojen alla.

Lopulta meni hermo, viskasin kaiken likaisen hiekan menemään ja ostin kaupasta jotain Pirkan tosihalpaa paakkuuntuvaa hiekkaa. Ja tadaa! Kelpaa kissoille, ei kulkeudu tassuissa, ei tuoksu, eikä pöllyä niin että haittaisi. Paakkuuntuvuutta, riittoisuutta tai hajunpitoa en ihan vielä testannut, mutta mieluumin kauhon sieltä laatikosta huonoja paakkuja kuin astman.. Vielä pitäisi siivota kämppä, että saisi ne kissojen kuskaamat vanhan hiekan rippeet pois täältä. Tarvisin vaan kunnon imurin :( Nykyisellä voisin heittää vesilintua. Paitsi että se on liian painava että jaksaisin.. Hiekkaongelma siis toistaiseksi korjaantumaan päin! Eikä Mikon allergiakaan näytä ainakaan pahentuvan. Hiekan vaihdon jälkeen on koettu jo yksi täysin aivastukseton kissojenkäsittelykerta! :)

Mitäs kissalapsille sitten kuuluu?

Viima löysi melkein heti tänne muutettuaan maailman parhaan lelun jostain kämpän piiloisesta nurkasta: eksyneen karkkipaperin! Sitä kanniskeltiin, piiloteltiin, jahdattiin ja revittiin, ja niinhän se oli että parissa päivässä se oli ihan kappaleina. Uusi karkkipaperihan lapsiparalle oli hankittava, ja nyt minulla on loistava syy nassuttaa konvehteja! Eiku...


Kiipeilypuu on edelleen molempien mielestä myös hitti, vaikkei enää nukkumapaikaksi kelpaakkaan. Kyllä sinne kiivetään riekkumaan edelleen. Sen sijaan raapimispuuksi se ei tunnu kelpaavan, vaan kynsiä terotetaan mieluumin sohvaan ja työtuoliin. Muutoin nämä eivät ole rikkoneet, sotkeneet tai tuhonneet mitään. Suosikkimakuupaikka minun kotona (ja tietokoneen ääressä) ollessa on tässä minun näytön ja näppäimistön välissä. Tässähän ne nytkin kehrää. Tai no, Myrsky kehrää ja Viima näkee jotain unta. Jos ensimmäiset illat nukuttiin kiipeilypuussa niin nykyään kestosuosikki on sitten ollut vuodesohvan aluslaatikko ja onpa pariin kertaan kokeiltu saunan lauteitakin.

Ilmeisesti näitä viehättää kova puinen alusta, kun pöytä, laatikko ja lauteet on suositumpia kuin vaikkapa sohva tai pehmustettu kiipeilypuu. Viimeyönä molemmat pääsivät pitkästä aikaa myös sänkyyn viereen nukkumaan ja se kelpasi kyllä, varmaan siksi että olin siellä itsekin. Sängyssä nukkuminen ei alkuun ollut vaihtoehto kun Myrsky kantoi pitkissä karvoissa mukanaan aina pienen autiomaan, ja hiekkaisilla lakanoilla nukkuminen ei oikein huvittanut..


Nämä molemmat kehrää. Ja kuuluvasti! Melkein joka tilanteessa, ja kenen kanssa tahansa. Uusia ihmisiä ei arastella, vaan ollaan rohkeina moikkaamassa. Eikä nämä pelkää mitään. Veden solinaa säikytään vähän, mutta ainakaan Myrskyä ei oikeastaan edes tassujen kastuminen haittaa. Ollaan harjoiteltu valjaissa liikkumista narun kanssa ja ilman, ja molemmat sujuu jo ihan kuin ei mitään omituista olisikaan. Ulos ei olla viitsitty lähteä kylmään ja märkään, ja nuo valjaat on näille vielä pienimmälläkin asetuksella hippusen verran isot. Ei viitsi karkaamisriskiä ottaa.

On nuo sentään haistelleet vähän ulkoilmaa parvekkeelta aina kun olen käynyt siivoamassa hiekkalaatikon siellä (en siis pidä laatikkoa parvekkeella, mutta vien sen sinne putsattavaksi). Lisäksi olen huvikseni harjoitellut molempien kanssa sitä "näyttelyotetta", eikä sekään tuota suuria vaikeuksia (ellei justiinsa ole meneillään joku hurjan kiinnostava leikki jossain muualla). Toukokuussa olisi Tampereella kissanäyttelyt, saa nähdä mennäänkö :) Ainakin kissojen rohkeuden, ihmisrakkauden ja äärettömän kauneuden vuoksi houkuttaisi.

Myrsky muuten nauttii harjauksesta :D Se on pariin otteeseen ihan juossut syliin kun olen näyttänyt harjaa tai furminaattoria. Sitten se lekottelee siinä ensin toisella kyljellä, kellahtaa selälleen, ja lopulta toiselle kyljelle ja ojentelee jalkojaan niin että saan helposti harjailtua sen pörröisen turkin. Se irtokarva mikä siitä lähtee on kovin huopaantuvaa, ihan parilla pyöräytyksellä saa ihan siistin huopapallon... saisikohan siitä kehrättyä lankaa :D Minkähänlainen turkki tuolle tulee sitten kun pentukarva lähtee... Nyt se näyttää epäilyttävästi ruskeatabbylta Norjalaiselta metsäkissalta, vaikka eipä se sitä oikeasti ole. Ei noita heti uskoisi sisaruksiksi :D


Viima muuten heräsi ja onki taas karkkipaperinsa jostain ja leikkii sen kanssa tuolla nyt yksinään. Myrsky on ehdottomasti paljon kiinnostuneempi tuollaisen narun päässä olevan lelun jahtaamisesta, ja kuskailee välillä lelua mukanaankin. Tällähetkellä se on saanut nuo valitettavasti rikki, pitänee tehdä itse vähän kestävämmät lelut näille joululahjoiksi :D

Ette varmaan ikuna arvaa että mikä aihe tulee olemaan minun lähettämissäni joulukorteissa tänä vuonna!