Hullun hommaa: kätköilykuukausi

Puhutaas välillä jostain muusta kuin kissoista, nimittäin geokätköilystä! Aikaisempi kätköputki meillä taisi olla kutakuinkin viisi päivää, ja siitäkin oltiin jo oikein iloisia. Tunnettiin olevamme muka niin kovin kiireisiä, ettei pidemmille jaksoille ollut aikaa. No, katinmarjat, nyt meillä on koossa jo lähes huomaamatta kymmenen päivän putki, eikä tunnu vielä missään! Geocaching.com järjesti tapahtuman, jossa jokaisena elokuun päivänä saa kätkön löytämisestä pienen "matkamuiston" omaan profiiliinsa. Tavoitteena on siis löytää yksi kätkö elokuun jokaisena päivänä! Ja tähän mennessä se onkin onnistunut.

Aika pienellä motivoinnilla sitä saa itsensä ovesta ulos, kun vaan on päättänyt että kyllä me nyt koko kuukausi kokoon saadaan kun aloitettiinkin. Polkupyörät sentään kaivettiin varastoista (omallani en ole tainnut ajaa lähes kahteen vuoteen), sillä kävellen kätköreissut olisivat jo venyneet aika aikaavieviksi - helpot lähikätköt on jo aikaa sitten haettu. Huono pyöräilykuntokin parantuu kokoajan, sillä joka päivä täytyy pyöräillä vähän kauemmas. Saa nähdä, kuinka vaikeaksi tämä loppua kohden muuttuu. Ollaan yritetty tehdä tätä kuitenkin melko suunnitelmallisesti: Valittu kätköt huolella, säästetty helpompia kätköjä sellaisille illoille, jolloin ei kamalasti ole kätköilylle aikaa, ja haettu niitä vaikeampia sitten viikonloppuisin, tai muuuten pidempinä vapaahetkinä. Ollaan myös hyödynnetty kaikki reissut, ja muut mahdollisuudet napata kätkö jostain muualta kuin lähialueilta.

Kaikesta suunnitelmallisuudesta huolimatta voi kuitenkin sanoa, että tämän elokuun jälkeen ei enää kovin montaa kätköä Hervantaan tai lähialueille haettavaksi jää. Harrastus saattaa siis jäädä etsimisen osalta talveksi tauolle, sillä alkaa mielekkäät kätköilypaikat olla sitten jo auto/bussimatkan päässä. Omia kätköjä voisi sen sijaan jättää.

Kotimatkalla sateiselta
ja mutaiselta kätköreissulta.

Tämä "pakkokätköily" on tarjonnut yllättäen ihan uusia ulottuvuuksia sekä harrastukseen, että kotiseudun tuntemukseen. Kuluneen kymmenen päivän aikana on haettu kätköjä, joita ei olla aiemmin haettu syystä tai toisesta, vaikkei välimatkaa olekaan ollut koskaan kolmea kilometria enempää. Ovat jääneet hakematta joko siksi, että ovat olleet liian syrjässä sopivilta lenkeiltä, tai paikassa jossa "ei kuitenkaan ole mitään kiinnostavaa", tai kuvauksen perusteella hankalia.

Ollaan näiden perässä kuitenkin kierretty ihan uusilla alueilla Hervannassa, löydetty hienoja lenkkeilymaastoja paikosta, joissa oletettiin olevan vain synkeää teollisuusaluetta ja pusikkoa, ja haettu huikeita onnistumisenfiiliksiä sellaisilta kätköiltä, jotka oltaisiin normaalisti jätetty väliin liian vaikeina. Vai miltä kuulostaa märällä kallionseinämällä kiipeily paljain jaloin umpipimeässä vesisateessa, ja kätkön löytäminen sieltä vain yhden (puhelimesta lähtevän) valon turvin? Tai pyörän satulan päältä puuhun kiipeäminen? Hullun hommaa, mutta hurjan hienoa!

Suosittelen!