Projekti: Uusi sohva jätetään rauhaan!

Ennen muuttoa minulla oli kivikautinen (no ainakin 50v vanha) sohva, joka oli kissan repimä jo ennen minulle tuloa, ja joutui yhdestä kulmastaan vielä kovemmin revittäväksi minulle saapumisensa jälkeen. Monet varmasti ajattelevat, että sohva kissakodissa on menetetty tapaus, koska kissat repivät huonekaluja vähintään ihan kiusallaan, jossei muita syitä ole. Me ei kuitenkaan uskota tällaiseen humpuukiin; ei kissa ole niin älykäs, että osaisi suunnitella kostoa tai kiusantekoa (yhtään kissoja väheksymättä!). Muutaman viikon päästä meille onkin tulossa ihka uusi sohva, ja suunnitelmat sen suojeluun on tehty ja valmistelut kissojen suhteen on jo aloitettu!

Meidän valinta. Twin vuodesohva Maskusta. Meille tuo tosin tulee
harmaana, kuka nyt lemmikkikotiin (tai muutenkaan) valkoisen
sohvan tahtoisi sotkettavaksi?

Kissaa ei voi opettaa olemaan raapimatta, sillä se kuuluu kissan luonnolliseen käytökseen. Karkean pinnan kynsiminen huoltaa kissan kynsiä. Lisäksi se on tapa merkata reviiriä; raapimisesta jää näkyvä jälki, ja lisäksi kohteeseen tarttuu kissan oma tuoksu. Näillä merkeillä kissa tekee olonsa kotoisaksi, ja viestii myös muille olemassaolostaan. Raapiskohde toimii myös venyttelyapuna, jotta kissa pysyy notkeana: kynsillä kiinni, ja piiiitkä venytys selkälihaksille. Raapiminen on kissalle myös mahdollisuus "tuulettaa tunteitaan" ja purkaa esimerkiksi intoa tai jännitystä.

Viimeksi mainittu ilmeni yksiössä asuessani niin, että kun tulin pitkän päivän jälkeen kotiin, kissat tulivat ovelle tervehtimään, ja pyörähtivät sitten raapimaan jotain sopivan lähellä olevaa kohdetta. Tässä tapauksessa eteisen seinään nojaavaa silityslautaa ja sohvannurkkaa, josta oli suora näköyhteys eteiseen. Meillä oli toki silloinkin raapimispuu, mutta sitä ei näissä tilanteissa käytetty, koska olihan se kaukana eteisestä, nurkan takana. Luvallisten raapimispaikkojen pitäisi olla siellä, missä kissat tykkäävät raapia.

Meidän kiipeilypuut! Toinen kuva on vanha, koska uudessa asunnossa en pääse eteisessä
 tarpeeksi kauas puusta, että saisin sen kokonaisena kuvaan :D 

Nykyään meillä on rapimispuut eteisessä, ja niitä myös käytetään. Myrskyllä ja Viimalla ei ole ollut vaikeuksia jakaa yhtä raapimispaikkaa (onhan puussa useampi "jalka"), mutta jos kissat eivät ole tarpeeksi läheisiä, omat raapimispaikat ovat hyödyksi. Puita on kuitenkin nykyisellään eteisessä kaksin kappalein. Eteinen on siis kunnossa, mutta olohuoneessa ei tämän järjestelyn seurauksena ollut yhtään luvallista raapimispaikkaa! Kuitenkin sohva tulee olemaan juuri siellä, ja sehän olisi puisten huonekalujen rinnalla ainoa mahdollinen raapimispaikka, jos raavituttaa. Asialle oli siis tehtävä jotain!

Kannattaa tarkkailla sitä, millaisia paikkoja ja materiaaleja kissa tykkää raapia, ja valita sallitut raapimiskohteet sen mukaan. Ulkoileva kissa on tottunut raapimaan merkkinsä ulkona oleviin puihin, joten sille luonnollisin puumateriaali saattaisi olla ihkaoikea puu. Etenkin Viimalle on muuton jälkeen tullut tavaksi tassutella kynsimään olohuoneen mattoa, kun aamulla avaan makuuhuoneen oven, ja kävelen keittiöön (suora näköyhteys olohuoneeseen). Joskus se myös aiemmassa asunnossa kynsi vanhaa sohvaa sen istuinosan päältä. Päätin siis kokeilla, tykkäisikö Viima vaakatasossa olevasta raapimisalustasta. Myrsky taas ei ole näyttänyt vaakatasoraapimisesta niin perustavan, joten jonkunlainen tolppa piti myös hankkia.

Mitään isoa ei voitu harkitakaan, sillä olohuoneessa ei oikein enää ole sellaiselle järkevää tilaa. Meille hankittiin siis lopulta 49 x 20 x 7.5 cm kokoinen pahvinen raapimisalusta, ja 80cm korkea köysipintainen tolppa. Molemmat Zooplussalta tarjouksista. Eipä ole enää sohva ainut mahdollinen raapimisen kohde, ja Viima lopetti tuon myötä matonkin kynsimisen!

Raapimisalustan materiaalin pitäisi olla sellaista, että raapiminen onnistuu siinä jäkevästi. Joissakin kissanpuissa tolpat on päälystetty pörröisellä kankaalla. Se ei ole tarpeeksi karkeaa kynsien huoltamiseen, ja toisaalta kissa saattaa jäädä siihen ikävästi kynnestään kiinni, ja alkaa vältellä mokomaa paikka. Meillä on toisessa puussa muutama karvalla päälystetty tolppa, mutta onneksi suurin osa on karkeampaa raapimismateriaalia. Tiukkaan kierretty köysi on osoittautunut meillä käytössä hyväksi. Viimalle hankittu aaltopahvinen raapimisalusta oli myös menestys kissan mielestä, tosin pahvisilppuahan siitä tulee, eikä se tule olemaan pitkäikäinen. Onneksi oli halpa, ja siten helposti uusittavissa.

Köysipäälysteinen ja kankainen tolppa, pahvinen (jo käytössä kulunut) raapimapinta.

Pystysuuntaisen raapima-alustan pitää myös olla riittävän tukeva ja korkea. Kissa nojaa raapiessaan alustaan usein koko painollaan, ja haluaa venyttää itsensä pitkäksi. Raapimispaikka jää helposti silloin käyttämättömäksi, jos se heiluu tai on liian matala kunnollsieen venyttelyyn. Sohvan selkänoja on aika korkea, eikä se kissan painosta keiku ;) Valittu tolppa oli 80cm korkea, siinä ei ole häiritseviä tasoja, ja se on yllättävän tukeva painavan alustansa, ja alustalla seisovan ja tolppaa raapivan kissan oman painon vuoksi. Viima on kiivennyt tolpan huipulle jopa istumaan, ja Myrskykin on yrittänyt, eikä tolppa ole kaatunut.

Meillä kissat ovat pienestä pitäen saaneet käyttää kunnollista raapimispuuta, joten tietävät jo hyvin mitä sillä tehdään. Jos näin ei olisi, pitäisi niitä houkutella tutustumaan puuhun pikkuhiljaa (Huom, pakottamisella saatat saada kissan vain pelkäämään puuta!). Siksi meillä ei ole ollut uusien raapimispaikkojen kanssa ollut mitään ongelmia. Uusi (käytetty) kissanpuukin otettiin heti käyttöön vieraiden kissojen tuoksuista huolimatta. Kaikki kissat eivät ole näin helppoja! Ollaan siis kuitenkin sohvan suhteen optimistisia. Maton repiminen loppui, kun Viima sai raapimisalustan, ja tolppaa ryhdyttiin raapimaan jo ennen kuin ehdin sen edes koota.. Sanoisin, että tähän mennessä valinnat ovat onnistuneet, vai mitä;)

Projekti etenee, kunhan sohva saapuu. Nyt on kuitenkin tarjolla jo luvalliset raapimispaikat myös olohuoneeseen, joten meillä on hyvät lähtökohdat onnistumiseen! Saatetaan me vielä joutua tekemään töitä sen eteen, että sohvaa ei oteta yhdeksi raapimispaikaksi muiden joukkoon, mutta siihenkin on suunnitelmat valmiina. Niistä lisää, kun sohva saapuu!