Hissikauhua

Myrskyn ja Tuiskun blogissa oli Naamailuhaaste, jossa pyydettiin postaamaan hassuja naamakuvia karvaisista perheenjäsenistä. Ensin ajattelin, että kokoan tähän Myrskyn omituisimpia ilveilyjä (joista suurin osa on kyllä jo blogissa nähty), sillä niitä kyllä riittää. Tänään kuitenkin käytiin lyhyellä valjastelulenkillä, ja sainkin hississä melkoisia ilmekuvia. Viima oli selvästi maaseudun rauhassa unohtanut, millainen peto asuu meidän kerrostalon sydämessä!

"Missä me ollaan? Kumisee oudosti.. Ihan ku me pudottas alaspäin! Hei! Apua!
Tunge se kamera nyt jo sanonko minne, täällä tapahtuu kauheita! Toi ovi liikkuu!!"

Hissi on paha kissoja nielevä olento, ja jos vielä heti siitä selviytymisen jälkeen talon alaovella tulee vastaan jotain niinkin kamalaa, kuin vieras ihminen, niin vielä kamalempi! Viimaparka ryntäsi kauhistuneena puun alle piiloon, ja kissaressulta pääsi surkea parku kun naru ei antanut enempää myöden paeta! Kävi selväksi kissalle heti alkumetreillä, että enää ei olla rauhallisessa maalaisympäristössä. Me juostiin Myrskyn kanssa perässä paikalle auttamaan pikkusiskoa hädässä, ja kiskominen loppui onneksi siihen. Ensin siinä puun alla vähän siliteltiin, rauhoiteltiin, pyydettiin Myrskyä kertomaan pikkusiskolle ettei ole enää hätää,  ja juteltiin hissukseen kauhukokemuksesta. Pikkuhiljaa, kun kerran Myrskykin oli rauhassa, niin Viimakin alkoi rauhoittua ja tärinä lakkasi.

Ei mennyt kauaakaan, kun metsikön suojassa kissaprinsessa rauhoittui, rentoutui jopa leikkimään, ja lopulta juoksenteli jo ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Sitten me pystyttiinkin tekemään jo ihan normaali seikkailukierros, eikä toivottavasti kammoja ulkoilmasta jäänyt. Sellainen reissu!

Hissi tosin oli tulomatkallakin ikävä paikka.