Vieraalla reviirillä

Perunakuopan katolla, on se kumma paikka!
Katto maahan saakka, eikä seiniä ollenkaan.

Perjantaina vielä Kärkölässä ollessamme kävimme oikein pitkällä lenkillä kissojen kanssa. Ainakin ajallisesti, matkaa nyt ei niin hurjasti saatu taitettua. Pihassa seikkailemisen jälkeen suunnattiin metsään, jossa nämä kaupunkilaispedot ovat näköjään tottuneet kulkemaan vallan mukavasti. Kaupungissa vitsauksena olevat suurpedot, kuten esimerkiksi polkupyörät, vieraat ihmiset ja lenkillä olevat koirat, loistivat poissaolollaan, joten mikäs siinä on seikkaillessa! Siskokin lähti mukaan lenkille, ottamaan kuvia. Mäenharjalla tehtiin sitten vaihto niin, että minä hyppäsin kameran taakse.

Suunnaksi valikoitui lopulta hakkuu-aukean kivikkoinen mäenharja, jonka huipulla sijaitsee myös iso siirtolohkare. Sen ääressä vietettiin kuulemma perheen kanssa uuden vuoden yötä tänäkin vuonna, paistoivat nuotiolla makkaraa ja ampuivat raketteja, ja katselivat etäällä olevan naapuruston raketteja. Noin korkealla ne kuulemma näkyivät mukavasti! Itse olin uuden vuoden Joensuussa.

Maasto ei ollut sitä helppokulkuisinta,
ainakaan sillä kissojen valitsemalla reitillä!

Reitillä oli useita kivenlohkareita, joista jokaiselle
piti kiivetä vuorotellen ihastelemaan näköaloja.

Viima vilkuili välillä jo kotiinpäin,  ylläolevassa kuvassa sen selän yläpuolella näkyy sen samaisen rakennuksen katto, jonka ovien kissanluukkuja edellisessä postauksessa tutkittiin (tämän saman lenkin alussa). Myrsky on tomerana lähdössä eteenpäin, kuinkas muutenkaan. Suuremmat näköalakivet odottavat valloittajaansa! Myrskyn takaa näkyy lähin naapurimme.

Naureskeltiin, että Viima kulkee lenkillä kuin lähijuna: seuraava pysäkki tulee vastaan jo ennen kuin ehditään täyteen vauhtiin. Myrsky taas ei pysy oikein raiteilla, vaan tekee satunnaisia spurtteja johonkin suuntaan, ja saattaa päätyä vaikka puolisen metriä puun runkoa yläspäin - tajutakseen ettei pääse enempää ylös.

Täältä näkyy toisenkin naapurin koti!

Maisemia korkeimmalta kohdalta

En tiedä onko tuo "harju" tuolla metsässä salpausselän häntää vai mitä (wikipedian kartan mukaan voisi jopa ollakin), mutta tuollainen pitkänomainen harjumuodostelma se kuitenkin on, täynnä siirtolohkareita. Kissoille melkoinen maasto tutkittavaksi ja seikkailtavaksi, taluttajille hieman hankalempi. Aina välillä joutui innokkaita kissoja jarruttelemaan, kun ei ihan samaa vauhtia ehtinyt perässä. Metsässä oli myös haisteltavana vieraiden kissojen jättämiä terveisiä, oltiin vieraalla reviirillä, mutta reviirinvaltiaita ei nähty. Mahtavat he järkyttyä, kun tulevat alueitaan tutkimaan! Jätettiin meinaan omatkin merkkimme maastoon.

Kuvakulma kasvatti siirtolohkareen kallioksi...

Kotimatka meni vielä vähän enemmän ryteikköisemmässä maastossa, ja siinä jo mietittiin että 3m fleksi on tuolla puskissa auttamattomasti liian lyhyt. Aina välillä tuli tunne, että voisipa sitä narua päästää vielä vähän, kun kissa loikki innoissaan eteenpäin, ja itse yritti hitaasti sovitella koipiaan kantojen ja kivien väliin. Joskus voisi harkita pidempiä naruja, tosin kaupunkikäyttöön ne olisivat hankalat - täällä ei kissaa kovin kauas uskalla itsestään päästää, eikä ole tuollaista ryteikköäkään. Fleksissä on toisaalta kyllä se etu, ettei sitä kissaa ole pakko päästää juoksemaan koko hihnan mitalta, vaan sen voi lukita lyhemmäksikin.

Vielä vähän matkaa, niin päästään tielle!

Kannon nokassa korkeassa heinikossa näkyvyys ei miellytä Myrskyä...
Se ei tiedä, että edessä olevan puskan ja kiven takana on se kauan kaivattu tie!

Kotimatka juostiin tietä pitkin. Kissat jo tietävät, että tältä tieltä on turha yrittää puskan puolelle, joten yrittävät sitä enää vain muutamassa kohdassa. Siksi niiden kanssa voi koiramaisesti hölkätä kotiinpäin vieretysten, ja ne pysyvät liikkeessä ja vierellä yllättävän hyvin, noin niinkuin kissoiksi. Harjoitus tekee mestarin, tuota tietä ollaan kuljettu jo useampaan otteeseen! Tosin kaupungissa tämä ei toimi, niiden edellä mainittujen suurpetojen vuoksi... että auta armias, jos tulee vaikka polkupyörä vastaan, niin silloin kyllä paetaan kovaa tieltä pois, oli se miten tuttu hyvänsä! 

Myrsky väsähti, reissu oli pitkä!