  |
| Mitäs nämä ovat? |
Ennen vanhaan aittoihin ja latoihin tehtiin kissanluukkuja. Sellaisia kissan mentäviä, ja kissoille tarkoitettuja koloja oviin, jotta kissat pääsivät hoitamaan päiviltä hiiret ja muut tuholaiset aitassa säilöttävän tavaran kimpusta. Torstai-iltana matkustimme Joensuusta Kärkölään, ja jo heti perjantaina päivällä lähdimme kissojen kanssa kävelylle. Karvakaverit ottivat suunnan pihan toiselle puolelle vanhalle ulkorakennukselle, ja Viima löysikin näitä juuri mainittuja kissanluukkuja oikein kaksin kappalein. Viima ei hiirien päälle juuri ymmärrä (kerran se on sellaisen nähnyt, ja silloin se sitä pelkäsi), mutta kovasti sen teki mieli tätä esi-isien luukkua tutkimaan.
Yritä siinä nyt kissaparalle selittää, että emäntä ei mahdu luukusta perässä, eikä oven avainta nyt ole käsillä. Eikä minulla sitäpaitsi ole aavistustakaan siitä, mitä ovien takaa löytyisi. Ja vaikka siellä olisi hiiriä, niin kaupunkilaisprinsessalle ne saattaisivat vain nauraa...
 |
| "Sanoitko hiiriä?!" |
 |
| "No tuota... mitä jos jatkettaisiin vaikka metsän suuntaan?" |
Viime vuonna ilmestyneessä Kissojen Suomi -kirjassa oli aika kattava juttu juuri noista kissanluukuista. Seuraavalla kerralla emäntä ottaa sitten avaimen mukaan niin pääsette yhdessä katsomaan hiiritilanteen!
VastaaPoistaJossain tätä kirjaa katselinkin, ja pohdin että on muuten tutun näköinen katti kannessa. Voisiko se olla? Pitäisiköhän ilahduttaa itseään sopivan paikan tullen tuolla kirjalla! Pitää seuraavan kerran kyllä muistaa hakea avain mukaan ennen ulos lähtöä, jotta pääsee tutustumaan. Nuo ovet on olleet minun nähteni auki viimeksi kun olin ala-asteella...
PoistaOi kuinka hienot kuvat!
VastaaPoistaMe uskomme, että luonto olisi ajanut tikanpojan puuhun.
Viima sopii maalaismaiseman väreihin kuin nakutettu, vaan saa nähdä, kuinka tämä tikanpoika olisi nakuttanut. Ehkä pitäisi luottaa kissaan enemmän, ja katsoa, mitä käy?
Poista