Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla

Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!

Palome

Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.

Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..

Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika

Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain

Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D

Kesäratsastustunti 8/8, pupuja ja aarteita

Torstaina oli sitten viimeinen kesäratsastustunti. Ennen tunnille lähtöä kävin koululla syömässä, ja ruokkimassa Hunnamuksen kanit. Olin nähnyt molemmat muutaman kerran ennenkin, mutta en ollut päässyt kosketusetäisyydelle. Nyt kun olen tullut moikkaamaan ruoan kanssa, olenkin sitten alkanut yhtäkkiä oikein kiinnostavaksi :D Varsinkin tämä toinen oli kovin tuttavallinen ja innokas, ja pyöri jaloissa ja melkein kiipesi säärtä pitkin ylös kun rapistelin ruokapusseja. On ne kanit kyllä suloisia ja pehmoisia!

Viimeisellä ratsastustunnilla ratsunani oli rautias ruuna Jet. Kun kyselin ennen tuntia, että millainen hevonen on kyseessä, sain ohjeeksi ottaa pitkän raipan mukaan. Kuulin myös toiselta ratsastajalta että kyseinen hevonen saattaa jämähtää vaan kentän keskelle ja olla tekemättä mitään. Lupasi siis todella hyvää! Heti tunnin alussa meinasin jo tuskastua kun heti, kun olisi pitänyt lähteä ravaamaan, herra kangistui ja pysähtyi paikalleen. Hankalan alun jälkeen päästiin kuitenkin fiksummin liikkeelle ja tunti alkoi sujua.

Hevosen kuvaaminen ja samalla taluttaminen on vähän hankalaa,
kyllä sillä oli oikeasti ihan kokonaiset korvat..

Jetillä oli mukavan pehmoiset askeleet, mutta sitä kiinnosti paljon enemmän muut hevoset, kuin minä.. Samoin kentän aidan alla olevat ruohotupsut. Meitä oli tunnilla kuusi, joten aina joku oli lähellä kun esimerkiksi olisi pitänyt laukkaa nostaa. Ympyrällä laukkaaminen tuntui lähes mahdottomalta kun tuntui ettei se hevonen reagoinut ulkopohkeeseen mitenkään, ja sisäohjalla kääntämällä pudotti tietysti raville. Silloin kun saatiin tilaa reipas suora, laukka sujui loistavasti.

Tunnilla ratsastettiin perus siirtymisten ja ympyröiden lisäksi vinoneliötä, joka oli hippusen hankalaa aina välillä kun en oikein saanut hevosta kuuntelemaan ulkopohjetta. Mitenkään liian tahmea hevonen Jet ei ollut, kunhan vaan aina pysähdyksistä päästiin liikkeelle. Siinä se sitten oli, viimeinen kesäratsastustunti! Ja olen todella tyytyväinen että sain aikaiseksi ilmoittautua tunneille :) Syyskuussa tulee olemaan ratsastusleiri Alavuden ratsastuskoululla. Sitä ennen pitäisi varmaan ottaa Niihamasta ainakin yksi irtotunti hyppäämistä, ettei leirillä hyppääminen tule taas ihan puskista.

Hunnamuksen esimerkin innoittamana löysin muuten eilen illalla myös elämäni ensimmäisen geokätkön! TTY:n kampusalueella olevaa multikätköä olin miettinyt jo fuksivuodella, mutta en aktiivisesti koskaan etsinyt. Satunnaisesti vilkuillut, mutta en löytänyt. Nyt sain pienen vinkin tuon ensimmäisen osion löytämiseen, mikä ehkä on vähän huijausta, mutta auttoi alkuun. Eilen illalla löydettiin sitten ihan omin avuin se toinen osio ja jätettiin viesti lokikirjaan. Harmi vaan ettei ollut mitään jätettäväksi kätköön. Mutta tästä saattaa alkaa uusi harrastus, ja vähän maustetta metsälenkkeilyyn :)

Kesäratsastustunti 7/8

Mikä kesä tämä tämmönen on! Kentällä oli nyt vasta ensimmäisen kerran koko kesänä paarmoja, vaikka kaikki tunnit on olleet mukavan lämpiminä päivinä. Lisäksi paarmojen lisäksi kentällä pyöri pari hyttystä.. Mistä lähtien paarmoja ja hyttysiä on ollut liikkeellä yhtäaikaa keskellä kirkasta kuumaa päivää? Hieno hyttyskesä!

Toiseksi viimeinen kesäratsastustunti takana, ja jälleen ratsuna oli Verkku. Tunnilla ei volttien ja ympyröiden lisäksi tehty juuri muita tehtäviä, kuin temponvaihteluita, ja keskityttiin enemmän istuntaan. Olisi voinut kuvitella, että se olisi ollut vähän tylsää, mutta ehei sinnepäinkään! Pitkät ravi- ja laukkajaksot ympyrällä olivat oikein tehokasta tekemistä katseeni, istuntani ja ryhtini kannalta. Harjoitusravini näytti varmasti hirveältä, mutta käynnissä ja laukassa pystyi istumaan jo fiksusti tasapainossa, jälkimmäisessä jopa useamman kierroksen ilman jalustinta (sitä en tosin tehnyt tarkoituksella). Asiaa saattoi tietysti auttaa Verkun mukavan tasainen laukka. Ravissakin pystyin istumaan ihan nätisti ne hetket jolloin Verkku ravasi rauhallisempaa tahtia. Ehkä tämä tästä pienellä vatsalihastreenillä.. Vielä kun keksisi miten saisi jalustimen pysymään fiksusti jalassa sillon kun yrittää istua harjoitusistunnassa...

Verkku oli jälleen reipas ja innokas, muttei silti tuntunut siltä että olisi yhtään yrittänyt lähteä alta. Välillä piti hirnua ja höristä tallipihalla olleelle kaverille, mutta silti kuitenkin pysyttiin ihan aisoissa. Tällainen hevonen on minulle ratsuna upea, ei tarvii käyttää kaikkea energiaa eteenpäin tuuppaamiseen mutta toisaalta ei tarvi pelätä että se rynnii altakaan. Voi tuskastumisen tai pelkäämisen sijaan keskittyä muuhun tekemiseen ja ratsastamiseen.

Tiettyhän aina voi sanoa, että noita ryntäilijöitä ja laiskimuksia pitää vaan oppia ratsastamaan, mutta koska harrastan tätä nykyään kuitenkin niin harvoin ja ilman suurempia tavoitteita, haluan päästä joissakin asioissa vähän helpommalla ja päästä nauttimaan ratsastuksesta :D Syksyllä tuo ratsastusharrastus taas vähenee merkittävästi. Jos olisi auto, tai suora bussiyhteys, niin voisi harrastaakin vähän useammin, mutta näillä resursseilla ei.

Olen kyllä ehdottoman iloinen että sain aikaiseksi ratsastaa tämän kesän säännöllisesti! Meinasin jopa jättää ilmoittautumatta saamattomuuttani, ja "En kuitenkaan viitsi yksin, ja bussitkin on hankalia". Niin vaan on busseista selvitty, vaikka niissä aina n. kolme varttia suuntaansa vierähtääkin vaihtoineen. Ja hienoa huomata, että hyvin tallilla selviän vaikken sieltä tuntisikaan ketään.

Kesäratsastustunti 6/8

Ratsastus on kiva harrastus!!

Niin tosiaan, perjantaina oli ratsastustunti, jonka jälkeen näytin tuolta. Tehokkaat ratsastustunnit peräkkäisinä päivinä hiostavassa kuumuudessa vei kyllä pikkusen mehuja! Tunti pidettiin tälläkertaa maneesissa, koska kentän pohja oli yön jäljiltä aika märkä. Nuo kuvat on otettu kentällä, koska ratsuni jatkoi suoraan seuraavalle tunnille, joka pidettiin jo kentällä. Hevosenani toimi mukava ruuna Luka. Tunnillani oli vain neljä ratsukkoa, mikä oli oikein mukava määrä. Ehkä perjantai kolmastoista oli pelottanut tai muuten estänyt muiden tulon. He kun eivät olleet ilmoittaneet tuntinsa peruuntumisesta ollenkaan.

Heti alkuun ensimmäinen huomio Lukasta oli, että se painoi ohjille ihan törkeällä voimalla. Se ei siis yrittänyt jyrätä tai mitään, kunhan vaan meni pää polvissa. Sain kyllä hyvin ratsastettua sen pään sieltä aina ylös, mutta hetkenpäästä se oli alhaalla taas. Tämä liittyi varmasti vähän etupainoiseen ratsastusasentooni, sillä istuntaa korjaamalla hevonenkin toimi paremmin. Se vaan, että kun on taipuvainen etukenoon, sitä ei ainakaan auta että hevonen kiskoo eteenpäin vielä lisää. Tämän kanssa sai siis muiden tehtävien ohessa tehdä töitä ihan koko tunnin!

Ensimmäisillä ravipätkillä mietin, että kuinkas hitossa tällaisessa ravissa oikein istutaan. Se tuntui pomputtavan hyvin tehokkaasti. Sitten kun hetken kokeilin, niin totesin että itseasiassa siellä oli ihan hyvä istua, ja opettaja jopa sanoi että istun siellä oikein hyvin. Kai se auttaa, kun hevosen ravitahti oli sopivan hidas. Yhtään nopeammassa tahdissa en olisi noin "hyppivässä" ravissa pysynyt. Vatsalihakset pääsi kuitenkin töihin.

Tunti oli tehtävien vaikeustasteelta helpompi kuin edellinen (onneksi!) ja lähes kaikki varsinaiset tehtävät (lähinnä taivutuksia) tehtiin käynnissä. Muu työskentely oli lähinnä voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Laukkatyöskentelyssä meinasin sitten ihan tosissani väsähtää. Hevosen päätä sai kokoajan etsiä ylöspäin, ja samalla olis pitänyt keskittyä istuntaan, vatsalihaksiin ja pohjetyöskentelyyn. Sitten kun siitä hetkeksi siirtyi raviin, opettaja komensi vaan että "jatkuu jatkuu", ja taas mentiin.

Vaikka tunti ei ollut vaativuustasoltaan huikaiseva, hoksasin pari juttua istunnastani ja avotaivutuksesta, ja voi että siellä tuli hiki! Opettaja kuvasi turvaliiviä osuvasti aromipesäksi, ja kysyi minulta tunnin lopussa että eihän minulla vaan ole paha olo kun olin niin punavalkokirjava. Olin kuulemma näyttänyt vähän väsähtäneeltä viimeisissä suorituksissa:D Minun ei onneksi tarvinnut riisua ja hoitaa hevosta enää tunnin jälkeen, vaan saatoin raahautua suoraan bussipysäkille. Tuo kuva on otettu siltä matkalta, ja punakirjavuus on jo kerennyt vaihtumaan nättiin kokopunaiseen, ja kypärän alla hikeentynyt tukka oli ehtinyt vähän kuivua (täydelliseen räjähdysmuotoon) hevosta kuvatessani.

Ei ole kyllä pullollinen vettä ja kunnon suihku pitkään aikaan tuntuneet niin hyvältä kuin tuon tunnin jälkeen! Näytin muuten varmaan oikein erityisen hehkeältä bussissa hikisenä, pörrötukkaisena, haisevana, pöyisenä ja muutenkin likaisena, punaisena ja rättiväsyneenä... Kyllä, ratsastus on loistava harrastus!

Kesäratsastustunti 5/8 ja kuulumisia

Viikonloppuna juhlittiin mummin 80v juhlia, ja pääsin vähän tanssimaankin vaikka kengät oli kamalat ja tanssitaito melkein miinuksella. Juhlien jälkeen kävin moikkaamassa Lahteen eksynyttä Pinjaa, ja vaihtamassa kuulumisia. Sen jälkeen näin vielä pikaisesti Veera Eliisaa tosi pitkästä aikaa, ja oli tosi mukava jutella vuosien tauon jälkeen:) Pääsin myös tunnustamaan että kyttään hänen blogiaan hyvinkin aktiivisesti.

Sen jälkeen viikko jatkui taas Tampereella. Leivoin raparperipiirakan, josta tosin ei ole nyt kuvaa, ja pilkoin kaksi rasiallista raparperia myös pakastimeen. Ja heitin talviturkin Suolijärveen kavereiden kannustamana! Jo nyt oli kyllä aikakin, on sentään heinäkuu kuitenkin. Vesi oli yllättävän lämmintä, eikä ilmakaan tuntunut uinnin jälkeen niin kylmältä kuin pelkäsin. Oikein raikastava pulahdus, eikä siitä tullut edes kiire kipittää lämpimään. Kannatti hypätä, ja aion mennä kyllä uudestaankin.

Sit onkin taas torstai ja ratsastustunti. Tälläkertaa menin suomenhevosruuna Verkulla, joka oli mukavan reipas, joskaan ei aivan yhtä herkkä taipumaan kuin aikaisemmat ratsut. Verkulla oli aivan loistavan pehmeä laukka istua, joten ei tuntunut kamalalta edes tehdä laukkaväistöjä sen kanssa. Töitä ne väistöt silti teettivät, kun tuntui ettei minun pohjeavut vaan menneet läpi vaikka miten yritin. Asettaminenkin oli vähän työn ja tuskan takana, mutta näistä kuvista päätellen (tättärää) olin unohtanut taas vahtia sitä katseen suuntaa:

Että ilmankos volteista tuli taas soikeita eikä eläin tuntunut asettuvan fiksusti. Tarvisin ilmeisesti jonkun karjumaan jatkuvasti vierestä, että katse menosuuntaan. Kuvaajalle kiitos, taas tuli bustattua sama perisynti jälleen kerran :D Muuten tunti oli mukava, tosin kentän pohja oli vähän märkä sateen jäljiltä ja toisessa päädyssä oli lätäkkö väisteltävänä.Tunnilla tehtiin paljon väistöjä kaikissa askellajeissa, ja taas minun istunnan ongelmat heijastui työn tulokseen. Pitäisiköhän sitä oikeasti joskus investoida pariin yksityistuntiin, jossa saisin oikeasti apua näiden virheiden korjaamiseen!

Verkku oli mukavan reipas etenemään, ja tuntui innokkaalta. Se tuntui kokoaan pienemmältä hevoselta ratsastettaessa jostain syystä. Ja saatiin me yksi lyhyt säikähdyslaukkakin tunnin loppuun kun ilmeisesti se maneesin viereen pysäköity vihreä minikuormuri oli hiiirmu pelottava. Sitä piti oikein pörhistellen kattoa vielä talliin talutettaessakin, mutta pysyi se hevonen sentään pyörimisestä huolimatta nätisti käsissä.

Pitää muuten alkaa vissiin käydä salilla, en meinaan jaksanu nostaa ton hevosen satulaa satulatelineestä satulahuoneen katonrajasta edes penkin avulla. Toinen vaihtoehto olis tietysti venyä pari tuumaa pituutta vielä, mutta se ei liene vaihtoehto. Huomenna sit vaan ratsastustunti uusiksi, toivonmukaan en oo ihan väsy tän päivän jälkeen.

Kesäratsastustunti 4/8

 Neljäs kesäratsastustunti vietettiin helteisissä merkeissä ja tunti olikin vähän rauhallisempi. Mutta niin oli minun ratsunikin. Sini (joka on oikeasti kauniimpi kuin miltä tuossa huonossa kuvassa näyttää) ei turhia hötkyillyt vauhdin suhteen, ja pyrki välillä vähän oikomaan ja seuraamaan kaveria.  Tunti oli siis ehkä vauhdiltaan rauhallinen sään takia, ja tehtiin paljon töitä käynnissä, mutta minä sain tehdä selässä istunnalla ja pohkeilla senverran työtä että hiki kyllä virtasi.

Väistöt sujuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, kunhan käynnin sai tarpeeksi reippaaksi. Siirtymiset raviin eivät sitten olleetkaan yhtään kauniita. Siirtyminen saattoi tulla kymmenenkin metriä sen pisteen jälkeen missä olisin halunnut siirtyä... Työtä siis tuli tehtyä! Kenttä ei kuumasta ja kuivasta huolimatta pöllynnyt yhtään, kun se oli juuri ennen meidän tuntia kasteltu. Ja jostain hämmentävästä syystä kentällä ei pyörinyt edes paarmoja! Loistavat olosuhteet siis kuumuudesta huolimatta. Turvaliivin jätin talliin, siinä olisin paistunut ja koska tunti oli rauhallinen, en sitä olisi tarvinnutkaan.

Tunnin jälkeen kyllä väsytti hurjasti, mutta voin vihdoin kertoa että enää en saanut lihaksia kipeäksi ratsastamisesta! Alkaa siis olla jo vähän lihakset tottuneet tuollaiseenkin työntekoon. Ensiviikolla minulla on tunnit torstaina ja perjantaina, kun otan tuon yhden rästitunninkin. Toivonmukaan selviän hengissä kahdesta ratsastustunnista peräkkäisinä päivinä. Tai no, paras selvitä, kun syksyllä pitäisi selvitä yhdestä ratsastusleiriviikonlopusta, viisi tuntia kolmen päivän aikana.

Sini oli kyllät todella kauniin värinen rautias! Hevosen kaulan karva hohti auringossa kirkkaan kuparisena! Ja taas tajusin tunnin aikana miljoonasti että tuijottelen enemmän hevosen niskaa, kaulaa ja lapaa, kuin menosuuntaa... Yritin keskittyä istuntani virheiden korjaamiseen ja jälleen muutaman hyvän hetken löysinkin, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Välillä vatsalihakset oli kyllä kovilla..

On jotenkin hienoa ratsastaa hevosilla, jotka eivät ole täysin ratsastuskoulutoimintaan leipiintyneet. Ja hevosilla jotka taipuvat ja toimivat edes jotenkin herkästi. Loistavaa miten on voinut keskittyä enemmän omiin perusvirheiden korjaamiseen, kuin hevosen hallitsemiseen tai eteenpäin tuuppaamiseen. Sini on tähän mennessä kaikkein tahmein tuolla tallilla ratsastamistani hevosista, eikä sekään aiheuttanut tuskastumista! Näillä hevosilla ei myöskään ole tarvinnut jännittää ratsastamista, ja olen saanut jonkunverran itsevarmuuttani takaisin. Tykkään tästä harrastuksesta!

Kesäratsastustunti 3/8

Tälläkertaa ratsastustunti oli oikein tehokas ainakin istunnan kannalta! Sää oli pilvinen ja hiostava mutta ei ihan ruvennut satamaan sentään. Menin Dantoksella, joka oli viimekertaista Axelia hieman reippaampi, ja myös todella mukava ratsastaa. Sitä ei vaan hirveästi kiinnostanut olla kuvattavana kuten näkyy :D Tosi hienoa kun on päässyt joka tunnilla kokeilemaan erilaista ratsua, ja on voinut huomata pärjäävänsä! Eihän se varmaan kovin hyvältä ole näyttänyt, mutta enpä itseäni kovin taitavaksi sanokaan. Kunhan tavoittelen vanhoja taitojani takaisin.

Tunti oli peruskoulutunti, voltteja, ympyröitä ja avotaivutusta. Vatsalihakset huusi jo puolivälissä tuntia armoa, kun yritin tiukasti istua harjoitusravissa. Missä perusistunta, missä? Kadonnut jonnekin.. Tuntiin mahtui muutamia huippuhetkiä kun oikein tunsin miten hevonen laskeutui parempaan muotoon mutta sit samantien onnistuin säätämään jotain kun sitä muotoa yritti ylläpitää, ja taas mentiin pää pystyssä ja runko pitkänä. Rohkaisevaa kuitenkin että se onnistui edes hetkellisesti!

Tässä kohtaa saa varmaan jo tunnustaa että en ennen tuota tuntia edes tiennyt mikä on avotaivutus, saati sitten kehdannut kysyä. Ehkä näin monen vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen se pitäisi jo tietää.. Mutta tunnilla katsoin vaan muiden esimerkkiä, tein perässä. ja sain kehuja opettajalta :D Nyt tiedän tuonkin! Toki isolla todennäköisyydellä tottunut ja hyvätapainen tuntihevonen teki paljon "automaattisesti", mutta tässävaiheessa ihan hyvä vaan kun ite keskityn hyvinkin perusasioihin.

Vihdoin muistin kiinnittää huomiota katseen suuntaan ja viimetunnilla otetuilta videoilta bongattuun liialliseen etukenoon nojautumiseen, ja itseasiassa löysinkin moneen otteeseen ihan hyvältä tuntuvan asennon. Se vaan että heti kun jotain monimutkaisempaa pitäisi tehdä, katse laskeutuu joko hevosen niskaan, tai jopa sen lapaan. Ja varsinkin laukassa se etukeno löytyi taas. Mutta silloin kun maltoin keskittyä täysillä molempiin, löysin kyllä oikein hyvältä tuntuvan istunnan. Kun vaan sen keskittymisen sais pidettyä samalla kun pitäisi tehdä muutakin kuin ratsastaa suoraan. Taas tulee eteen se pikkuponikokemus sieltä ratsastuskokemukseni taustalta: isolla hevosella on isommat askeleet, ja ratsastaminen on ihan erilainen kokemus.

Olen muuten edelleen liikuntavihaaja, opin jo peruskoulun liikuntatunnella, että jos jokin asia on hauskaa, se ei voi olla liikuntaa. Kadulla suoraan eteenpäin yksin juokseminen on liikuntaa, ja pirun tylsää sellaista, ja tuntuu ettei sitä jaksa kovinkaan pitkään. Toisaalta hangessa juokseminen on tosi hauskaa ja sitä jaksaisi vaikka kuinka, joten eihän se tunnu liikunnalta ollenkaan! Sama koskee ratsastusta. Ratsastaminen on ainakin lihasten kipeytymisestä päätellen oikein tehokasta tekemistä minun rapakuntoiselle keskivartalolle, mutta ei se voi olla liikuntaa kun se on niin kivaa!

Kesäratsastustunti 2/8

Edellisen viikon tunti jäi välistä kesälomareissun takia (pitää muistaa rästiä se piakoin!), mutta tällä tunnilla pääsin hyppäämään! Oman tuntini piti olla neljältä, mutta koska kaikki muut oli (luultavasti juhannuksen takia) peruneet tuntinsa, minut siirrettiin seitsemänneksi ratsastajaksi viiden tunnille. Pääsin myös testaamaan uutuuttaan kiiltävää turvaliiviä ja uusia ratsastushousuja ja sukkia.

Menin tunnin hevosella nimeltä Axel, ja se oli kyllä aivan loistavan luotettava kaveri, mitä hyppäämiseen tulee. Tuollaisella automaatilla en ole pitkään aikaan hypännytkään! Sinänsä "liian helppo" hevonen ei auta kehittymään, mutta koska edellinen hyppäämiskertani oli viimevuoden syyskuussa, oli ihan hienoa päästä keskittymään enemmän rataan ja ajoitukseen kuin siihen että aikooko se hevonen kaahata ohi tai muutenvain kieltää esteelle, tai että tarviiko sitä tuuppia eteenpäin. Aivan ihanaa ratsastaa hevosella josta ei tarvi pelätä että se olisi rynnännyt alta. Sellaisesta on pieniä traumoja.. Ja minulla kun tosiaan oli tekemistä jo ihan kevyen istunnan ajoittamisessa, koska suurin osa hyppykokemukestani on kerätty 118cm russponilla Roosalla. Alkutunnista kesti pitkään ennen kuin opin että estettä lähestyessä hevonen tosiaan ottaa vähemmän askeleita ja hyppää kauempaa kuin pikkuponi.

Turhaan myös jännitin parin esteen kokoa. Ne esteet mitkä olisi vaatineet ponilla hurjan hypyn, oli hevoselle edelleen sellaisia yliastuttavia. Tunnin jälkeen oli hurjan hieno fiilis että miten uskalsinkaan hypätä noinkin ison (heh, ei tainnu olla ees 60cm...) esteen näin pitkän tauon jälkeen, mutta kun jälkeenpäin katsoin minusta otetun videon, totesin että Axel lähinnä astui pienien esteiden yli, eikä hyppyjä tullut oikeen nimeksikään. Mutta kun ne tuntui isoilta!!

Alla vähän videomateriaalia suorituksista:

Ei, hevonen ei ole missään kaikkein kauneimmassa muodossa, ja kyllä, nojaan ihan liikaa eteenpäin ja olisin maastoutunut sillä sekunnilla jos hevonen ois kieltänyt. Myös istunnassani ja ohjasotteessani on vikaa, ja jalka heiluu ihan liikaa. Mutta hyppäämis- ja ylipäänsä ratsastuskokemukseen (viimeisen parin vuoden ajalta) nähden ihan hyvä suoritus josta on hyvä lähteä eteenpäin.

Videolla näkyy Hööksiltä ostamani Racesafen turvaliivi, sekä uudet ratsastushousut, sukat ja hanskat, joten en jaksa niistä erikseen laitella kuvia tähän. Liivissä on hitusen pitkä selkä, joka saattaa joissakin satuloissa haitata. Tuolla tunnilla se ei kuitenkaan haitannut kertaakaan. Oli vaan hippusen vaikea ostaa turvaliiviä, joka oli edestä tarpeeksi pitkä, mutta joka ei ollut kuitenkaan niin iso että vatsan kohdalle olisi mahtunut kaksi minua, mutta kuitenkin tarpeeksi iso että se mahtuisi rinnan kohdalta kiinni..

Syyskuussa on odotettavissa maastoestepainoitteinen ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla, ja siihen mennessä pitäisi sitten jo osatakin jotain ja sitä silmälläpitäen tuli tuo turvaliivikin ostettua. Seuran jäsenyyttä, ja siten ratsastusvakuutusta minulla ei vielä oikeastaan ole, sillä jostain syystä TRS ei ole minulle liittymislaskua lähettänyt vaikka liittymislomakkeen heille lähetinkin jo pari viikkoa sitten.. Pitänee kysellä sen perään.

Kesäratsastustunti 1/8

Jotkut saattoivat jo facebookissa huomatakin, että varasin itselleni Niihaman Horse Fortelle kesäksi vakiotunnin. Pitkällisen taukoilun ja satunnaisratsastelun päätteeksi vihdoin taas säännöllistä harrastamista! Syksyllä odottaa myös viikonlopun ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla maastoesteiden merkeissä. Kesän aikana pitäisi myös shoppailla vähän harrastuskamoja, listalla ainakin turvaliivi, uudet ratsastushousut (vanhat on pienet, ja viimesyksyisen putoamisen jälkeen polvessa reikä) ja hanskat. Sit olisi vielä seuran jäseneksi liittyminen, niin sitä kautta saisi sen vakuutuksenkin.

Ensimmäinen ratsastustunti oli sitten eilen, ratsukseni sain rautiaan suomenhevosruuna Bruuttuksen. Bruuttus oli hitusen painava kädelle, enkä kamalan hyvin kyennyt sen ravissa istumaan, mutta toisaalta ainakin jälkimmäisen voin hyvin pistää oman huonon kuntoni piikkiin. Ehkä se tästä kehittyy!

Kesällä yritän itse keskittyä kahteen pahimpaan perisyntiini, eli katseen suuntaan ja ulko-ohjan tuen säilyttämiseen. Varsinkin katseen suunnan ongelmat heijastuu niin selkeästi istuntaan ja sitä kautta ratsastamisen rentouteen, että se pitäisi saada korjatuksi. Minä siis esim. voltilla hyvin herkästi käännän katseen menosuunnasta voltin keskelle tarkistellessani että urasta tulee pyöreä. Ja kun siinä sitten paino kallistuu, niin eihän siitä silloin ainakaan pyöreää tule! Olisi hienoa saada se sama rentous takaisin tekemiseen, mitä silloin pikkuponiaikana piti itsestäänselvyytenä! Virheelliset opitut asiat on vaan pirun hidas kyniä pois..

Tunnilla tehtiin väistöjä, ja ihan perusjuttuja mikä sopi minulle vallan mainiosti tän pitkän taukoilun takia. Ruuna tuntui olevan mukavan herkkä pohkeille, ja pidätteetkin meni läpi aina siihen asti kun olis pitänyt pysähtyä. Pysähtymistä yritettäessä käynti vaan hidastui ja hidastui, mutta pysähdystä ei vaan yksinkertaisesti tullut, mitä ikinä yritinkään! :D Tykkäsin silti tunnista, ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa hevosen selässä! Sääkin oli upea, aurinkoinen ja kirkas muttei kuitenkaan tuhottoman kuuma. Viikon päästä uudestaan!