#20 Kommunikaatio-ongelmia

Eilen "piristettiin" kissojen päivää jälleen tuomalla niiden nenän alle koira. Innokas kultainen noutaja yllätti Myrskyn  pöydältä, ja sai osakseen kunnon pörhistelyt. Kun ei kissasta ollut leikkikaveriksi, koira nappasi pöydältä kissan vierestä Mikon sukan (mitäs jättää sukkansa pöydälle!), ja lähti tutkimaan muuta asuntoa.

"Ei tartte tulla lähemmäs!"

Sillävälin Myrsky tassuttelikin alas pöydältä, ja loppuajan pysyikin lattiatasolla koiraa seuraillen, eikä pyrkinyt pakenemaan. Kertaakaan ei tassu noussut tai korvat menneet luimuun. Varoittavat sähähdykset ja pörhistykset toki kuuluivat asiaan, mutta innokas koira ei ei leikkiyrityksistään huolimatta aiheuttanut pakokauhua. Yhteisymmärrykseen ei oikein päästy, koira yritti häntää heiluttaen ja poukkoillen yllyttää Myrskyä leikkiin. Myrsky yritti häntää heiluttaen ja karvaa pörhistäen käskeä koiraa suksimaan kuuseen, tai vähintään rauhoittumaan.

Kielimuurin uhrit

Viima pysytteli enimmäkseen korkeammilla tasoilla, tosin kyllä sekin kävi koiraa lattialla moikkaamassa (ja sille pörhistelemässä). Viima jopa onnistui leikkimään koiran kanssa, viskomalla sille suikaleita kaappinsa päältä :D Koira odotti innoissaan, että jotain pudotetaan sille, Viima tuijotti hämmentyneenä, että miksei se heitä niitä takaisin, ja miksi ne haisee ihan vieraalta sitten, kun ne heitetään takaisin... Loppuillasta, Myrsky lekotteli lattialla jo lähes rennosti kyljellään, eikä paniikkiin jouduttu edes koiran lähentely yrityksistä. On se hurjan rohkea katti aina välillä!

Tänään sain jaettua joululahjat, kävin auttamassa eläinsuojeluyhdistyksen hommissa toimivaa kaveria parin kissan kuljettamisessa, käytiin sen päätteeksi kissojen kanssa lyhyellä ulkoilulenkillä, unohdin puhelimeni kaverin autoon, ja kohta lähden sitä hakemaan (koska autosta meni rengas, kun hän yritti palata tuomaan sitä puhelinta). Loppuilta meneekin rattoisasti pakatessa sitten huomista varten. En vaan tiedä, mihin aikaan äiti tulee hakemaan, kun se puhelin on tuolla pohjoishervannassa... Eli ei kun vaan takki päälle ja talsimaan.

Kissat ja koirat, jälleen.

Jonkin aikaa sitten meillä kävi jälleen vierailulla koira, ja yritimme hissukseen totuttaa kissoja ja innokasta kultaista noutajaa toisiinsa raksuilla. Noutaja oli jo ymmärtänyt pelin hengen: kissoja ei kannata lähestyä harkitsemattomasti. Kissoilla oli lisäksi koko ajan mahdollisuus livahtaa korkeuksiin turvaan koiralta halutessaan, joten tilanne oli ihan hallinnassa. Lopulta saimme jopa ihan videolle asti, miten Myrsky natusti raksuja ihan koiran vieressä. Olihan se toki varautunut, ja varoittavan näköinen, mutta paniikki ei iskenyt, eikä hyökkääväksikään alettu. Viimakin uskalsi tassutella lattialla koiran läsnäollessa, mutta videointihetkellä se taisi nököttää jossain korkeammalla ihmettelemässä.

 

Eivät nuo nyt ylimpiä ystävyksiä ole, mutta eivät toisaalta enää vihamiehiäkään! Jos siis Mikko tahtoo meille joskus koiran, se ei tunnu ainakaan ihan tuhoontuomitulta yritykseltä. Ottaen siis huomioon, että nämä ovat nähneet elämänsä aikana vain kolmea koiraa, ja yhteensä ehkä viisi kertaa. Lähtötilanne oli tämä.

Tällähetkellä meillä istuksitaan tuijottamassa ikkunasta ulos tuuliseen pimeyteen. Kissoja hämmentää kovissa tuulenpuuskissa heiluvat jouluvalot, ja allekirjoittanut lepäilee ja lusikoi jogurttia suuhunsa. Minulta nyhdettiin viisaudenhampaita irti kaksin kappalein (sain hampaat muistoksi!), ja nyt mietin lähinnä että mitä sitä ottaisi huomiselle työmatkalle mukaan evääksi, kun vielä ei oikein arvaa pureskella mitään. Viikonloppuna kuulemma saa syödä normaalisti jo, sitä odotellessa. Jogurtin ja banaanisössön syöminen alkaa tympiä jo ekana iltana! Taidan syödä seuraavaksi jäätelöä...  Nälkä on, mössönen kissanruokakin alkaa kohta tuntua houkuttelevalta..

Kaverikuvia

Kissanpäiviä sijaiskodissa-blogissa ehdotettiin kaverikuvan ottamista, ja mehän otettiin. Posti toi heti aamusta kaksi isoa pahvilaatikollista kissanruokaa, ja kissat kokoontuivatkin heti eteiseen tutkimaan saalista. Myrsky omi laatikot omistajan elkein, ja Viima intoili pakkausmateriaalista. Minä hyppäsin siihen sekaan vasta heränneenä ja tukka pystyssä, ja näin oli kaverikuva valmis!

Kaverikuvahaasteen kanssa sattui hauska sattumus. Haaste oli nimittäin heitetty, kun olin vielä ratsastusleirillä, ja ihan siitä tietämättä yritin ottaa kaverikuvaa erään koiran kanssa. Kyykistyin koiran viereen, rapsutin sitä kaulasta, ja... niin, koira otti pari sivuaskelta ja tyrkkäisi minua kevyesti, ja jäi sitten poseeraamaan kameralle. Entä sitten, kysytte varmasti. No kun se koira painoi yli 20kg enemmän kuin minä...

Ei näin.

Se yksi sivuaskel ja lempeä tyrkkäys kellautti minut aika helposti huonosta tasapainosta kyykystä selälleni, ja sieltä ison koiran alta ei niin vaan kömmittykään pois, vaikka se rauhallisesti siinä seisoikin :D Ihmetteli, että miksi minä siellä maassa makasin.. Siispä seuraavaa kaverikuvayritystä piti ottaa ehkä vähän tukevammassa asennossa..

Onnistuihan se!

Lisää leirikuulumisia kirjoitan myöhemmin kunhan saan kavereilta leirikuvia! Mahtava reissu oli :) Nyt menen purkamaan nuo kissanruokalaatikot, äänistä päätellen Myrsky on ruvennut toimeen jo ihan itse..

Blogihaaste, ja pitkä sellainen

Keijumetsästä-blogin Afeni heitti minulle blogihaasteen, ja nytpä minulla oli aikaa ottaa se vastaan. Haasteessa piti kirjoittaa muutamia asioita itsestä, ja niiden kirjoittelemisessa meni yllättävän pitkään. Etenkin kun yritti kertoa sellaisia asioita, joista ei ole aiemmin kertonut, mutta kuitenkin sellaisia joita julkisesti blogiin viitsii laittaa. Näistä tuli aika historiankertausjuttuja :D Ja tästä tuli kilometripostaus.

Säännöt

1. Kerro 11 asiaa itsestäsi

2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen

3. Keksi 11 uutta kysymystä

4. Haasta 11 uutta bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro kenet haastoit

11. asiaa itsestäni

1. Vaihdan puhelimen soittoääntä, viestinmerkkiääntä ja herätysääntä äärimmäisen harvoin. Viimeksi olen vaihtanut kyseisiä ääniä puhelimen vaihdon yhteydessä n. kaksi vuotta sitten, ja silloinkin viestin merkkiääni pysyi samana. Minulle on tärkeää, että soittoääni on erilainen kuin muilla (että tunnistan omakseni, ja etten säpsähtele muiden puhelimien soimisesta), ja että se ei ole mikään suosikkikappaleeni. Kun se hetken on ollut soittoäänenä, ei sitä enää kykene normaalisti kuuntelemaan ilman säpsähdystä kappaleen alkaessa. Jännä kyllä sama ei koske herätyskellon ääntä, ja siksi siihen voi asettaa jonkun mukavan ja kuunneltavan kappaleen.



2. En ole koiraihminen. Suhtaudun etenkin isoihin koiriin aavistuksen arastellen, ja pieniäkin minun on vähän vaikea ymmärtää. Kärsivällisyyteni ei riittäisi koiran koulutukseen ainakaan yksin, joten jos meille joskus tulee koira, niin kyllä sen koulutus on pääosin Mikon vastuulla. Hänen aloitteestaanhan se koira meille tulee jos tulee;) Tämä ei kuitenkaan johdu mitenkään siitä, että olisin lapsena ollut vähän tekemisissä koirien kanssa. Meillä oli oma koira, eikä se ollut mitenkään pelottava, eikä varsinkaan pieni.

3. Olen pienestä pitäen touhunnut elukoiden kanssa muutenkin. Huhujen mukaan nipistin kanaa heltasta, kun halusin hakea pesästä munat... Lehmä on myös puskenut minua kakarana päähän (mitäs menin salaa taputtelemaan poikivaa lehmää), ja allaolevan vasikkakuvan kuvaushetkestä muistan sen tärkeimmän ajatuksen: "Tuossa on ruohoa, mikset syö?", niinkuin päivän vanha vasikka siitä vielä mitään tajuaisi. Tai ymmärtäisi ihmisen puhetta ylipäänsä:D

4. Nyt kun lapsuusmuistoja aletaan kertaamaan, niin sanotaan nyt vielä, että kissoja meillä on tosiaan ollut lähes aina. Jos ei omia, niin jostain naapurilta maitokipolle vaeltaneita. Ensimmäinen muistamani kissa oli tuo kellanvärinen kolli, mutta vaikka sitäkin tuli rapsuteltua, ei minulla siihen muistaakseni ollut sen suurempaa kiintymyssuhdetta, toisin kuin koiraan ja jopa vasikoihin. Jännä että nykyään olen ehdottomasti enemmän kissaihminen!

5. Hevosta meillä ei koskaan ollut, mutta sellaisen olisin halunnut. Aloitin ratsastuksen keväällä 1999, ja jatkoin säännöllisesti yli viisi vuotta, kunnes kaverit lopettivat ja harrastuksesta tuli paljon satunnaisempaa. Silti vasta vuonna 2008 ennen ensimmäisiä yo-kirjoituksia harrastus jäi ihan kunnolla tauolle kun ei ollut harrastavia kavereita, eikä Tampereelle muuton jälkeen autoa, eikä oikein rahaakaan. Syksyllä 2011 kävin viikonlopun ratsastusleirillä, ja tauko tuntui: leirin jälkeen minulla oli ihan jokaikinen lihas kipeänä. Kesällä 2012 ratsastin pitkästä aikaa säännöllisesti kerran viikossa, ja haaveissa olisi tehdä sama myös ensikesänä. Syksyn 2012 leiri meni kesän tuntien jälkeen paljon edellistä paremmin.

Tallikisoissa toukokuussa 2006

6. En ollut matkustanut Suomen ulkopuolelle kertaakaan ennen yläasteikää, enkä tähän päiväänkään mennessä kertaakaan omien vanhempieni kanssa. Vanhemmat kyllä reissasivat keskenään ennen syntymääni, mutta ei sen jälkeen. Ensimmäinen ulkomaanmatkani oli koulun oppilasvaihto-ohjelman retki Puolaan, jossa asuttiin kaksi viikkoa puolalaisperheessä, ja josta sitten tuli myöhemmin Puolalainen samanikäinen asumaan kahdeksi viikoksi meille. Se oli kaikinpuolin mieleenpainuva reissukokonaisuus, jota kaveriporukalla muistellaan vieläkin. Sen jälkeen on nähty vähän Ateenaa, Zürichia, Budapestia, Tallinaa ja useamman kaupungin verran Japania. Ja kova hinku olisi nähdä maailmaa lisää!

Olen myös harrastanut aikidoa peruskurssin
verran, vyöarvona 6. kuy vuodelta 2006.

7. Haaveilin eläinlääkärin ammatista ihan lukion alkupuolelle asti, ja kävin esimerkiksi kaikki yläasteen TET jaksot yhtä lukuunottamatta erilaisissa eläinhommissa mm. eläinlääkäriasemilla ja eläinhoitoloissa. Eläinlääketieteelliseen pääsyn tiesin vaikeaksi, joten harkitsin hetken myös eläintenhoitajan tutkintoa ammattikoulussa lukion jälkeen! Lopulta kuitenkin lukioajan kuluessa päädyin siihen, että siisti sisätyö on kaikinpuolin mukavempi. Onneksi tuli eläinlääkärihaaveiden takia kuitenkin luettua se pitkä matikka, fysiikka ja kemia. Jos sitä ajatusta ei olisi ollut, olisin saattanut laiskuuksissani jättää jonkun noista pois vaikka äly olisikin riittänyt.

8. Edelliseen liittyen, seurasin TET paikoissani mielenkiinnolla esimerkiksi eläinten leikkauksia. En pelännyt verta, ja olisin ihan hyvin voinut vaikka tökätä sormeni leikkaushaavaan.  Se ei tietenkään ollut sallittua, mutta pointti oli, että veriset tilanteet eivät häirinneet minua ajatustasolla yhtään. Jostain kumman syystä silti etenkin isommissa leikkauksissa minua alkoi pyörryttää niin, että jouduin poistumaan paikalta. Se oli tosi hämmentävää, koska minua ei pelottanut tai inhottanut tilanne ajatuksena mitenkään, ja olisin oikeasti halunnut nähdä leikkaukset kokonaan!

9. Meille tuli ensimmäistä kertaa internet kun olin n. 9v ja aloitin virtuaalihevosharrastuksen. Tekniikkaa tuli opeteltua siinä sivussa, ja pikkuhiljaa opin sujuvasti HTML ja CSS kielen, ja kotisivujen rakentamisen perusasiat. Tekniikka ei kuitenkaan koskaan ollut minulle harrastus itsessään, vaan ainoastaan väline harrastamiseen. Virtuaalihevosia ei voinut harrastaa ilman jonkinlaisia omia kotisivuja. Kun osaaminen alkoi laajentua, ja hoksasin tykkääväni tällaisten asioiden suunnittelusta, alkoi pikkuhiljaa hahmottua nykyinen ammatinvalinta. Mikään suuri nörtti en koskaan ollut.

Silti mummulla vietetylle hiihtolomaviikollekin piti lainata tietokone.
Marjaana 14v rakentaa virtuaalitallia talvella 2005
Hyi että olen laiha.

10. En ole oikein koskaan tykännyt pelata tietokonepelejä, saati sitten konsolipelejä. Konsoleita meillä ei koskaan ollut, ja tietokoneetkin oli pitkään niin heikkoja että pelit lähinnä jumittivat. Ja pienenä olin aina ihan kauhuissani kun tietokone meni jumiin. Joo, tuleva tietotekniikan diplomi-insinööri, vai miten se meni? Pelaamisintoa vähensi oleellisesti se, että minua viisi vuotta nuorempi pikkusisko oli pääsääntöisesti minua parempi niissä. Ylläolevan kuvan ottamisen aikoihin Emmi oli 9v, ja tuonkin loman aikana pesi minut pelissä kuin pelissä...

11. Pelkään parkkeeraamista. Ahdistun tienvarsiparkkeeraamisen ajatuksestakin, puhumattakaan taskuparkkeeraamisesta. Mieluumin oikeasti kääntyisin ja ajaisin takaisin kotiin kuin parkkeeraisin ahtaaseen paikkaan. Vieraaseen paikkaan ajaessani varmistelen hyvin tarkkaan etukäteen että missä voi parkkeerata ja kääntyä ympäri. Olen kolhinut autoa parkkeeratessani kahdesti ensimmäisten ajokuukausieni aikana. Muutenkin olen aika arka kuski..

Vastaus 11. Afenin kysymykseen

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Minulla on ollut blogiyritelmiä ihan yläasteelta lähtien, mutta ne ovat yleensä kuolleet ajan/kiinnostuksen/asian puutteeseen. Tämä on ollut yllättävän pitkäikäinen, ja alkoi vuodentakaisesta Japanin matkasta. Piti kehittää joku paikka, jossa saisi kätevästi kerrottua matkakuulumisia ja näytettyä kuvia myös reissun päältä. Hoksasin tämän toimivan sen jälkeen hyvänä kanavana myös tavallisten kuulumisten kertomiseen kauempana asuville tutuille, ja hassujen kissasattumusten julkaisuun. Ja kirjoittaminen on kivaa!

Viima kenkälaatikossa.

2. Mitä blogeja seuraat ahkerimmin ja onko niissä jokin tietty teema?
Seuraamissani blogeissa ei oikein ole yhtenäistä teemaa... ellei kiinnostavia ihmisiä ja hyviä tekstejä lasketa teemaksi. Moni seuraamani blogi on oikeassa elämässä tuttujen ihmisten blogeja, kourallinen on kivoja kissablogeja ja loput ovat satunnaisia kiinnostavia tuttavuuksia. Seuraamani blogit löytyvät tuosta sivupalkista.

3. Mihin suurin osa vapaa-ajastasi kuluu?
Tietokoneella istumiseen ja asioden suunnitteluun.


4. Mitä leffaa/kirjaa/peliä/tv-sarjaa haluaisit suositella blogisi lukijoille? Miksi juuri sitä?
Tv-sarjana suosittelisin Everwoodia, vaikka se onkin jo vanha sarja. Se oli ja on edelleen yksi suosikeistani, semmoinen mukava ja hauska hyvänmielen sarja, jonka suurin vika on se että se lopetettiin niin yhtäkkiä.

Luettavaksi suosittelisin Fruits Basket mangaa, jos japanilainen sarjakuva kiinnostaa, koska luin sen juuri itse jälleen kerran. Se kannattaa lukea, vaikkei kirjojen pohjalta tehdystä animesta olisikaan tykännyt. Se on hyvin piirretty ja kirjoitettu sarja, joka pysyy koossa ja jossa on oikeasti loppukin. Alku saattaa antaa kuvan häröilystä, mutta sarjasta kuoriutuu 23 kirjan aikana aikuiseen makuun sopiva fiksu tarina. Harmi että anime käsittää vain kirjat 1-6.

Niin ja jos et ole lukenut Harry Pottereita, niin lue ne.

5. Mihin sijoittaisit loton päävoiton?
Varmaan ratsastusharrastukseen, matkustamiseen ja säästöön. Omakotitalo olisi kiva.

Kansi kiinni

6. Minkälaiseksi kuvittelet elämäsi viiden vuoden päästä?
Viiden vuoden päästä olen toivonmukaan valmistunut, työelämässä, kahden kuusivuotiaan kissan ja yhden ponin omistaja, ja vaihtanut sukunimeä;)

7. Millainen olisi täydellinen päiväsi?
Täydellisen päivän aamuna en heräisi yksin, eikä olisi mihinkään kiire. Aurinko paistaisi, ja voisi rauhassa loikoilla peiton alla torkkuen, ja siirtyä sitten aamupalalle. Aamupalalla syötäisiin joku virkistävä mansikkasmoothie:P Täydellisenä päivänä ei oikeastaan edes tarvitse tehdä mitään erityistä. Ruoanlaitto, leffan katsominen, rauhallinen ulkoilu kesäillassa tai saunominen yhdessä on pientä täydellisyyttä. Toisaalta yksinään hyvän kirjan lukeminen tai elokuvan/sarjan katsominen on myös kivaa. Täydellinen päivä on minusta kiireetön.

8. Mitkä ovat kolme vahvuuttasi eli missä olet hyvä?
Olen spontaani ja hyvä improvisoimaan jokapäiväisissä tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Minulla on todella hyvät unenlahjat, mistä on välillä jopa haittaa kun ei meinaa pysyä hereillä silloin kun pitäisi. Osaan myös nauraa itselleni, mikä tulee aika usein hyödyksi. Olen myös hyvä suunnittelemaan ja havainnollistamaan suunnitelmiani piirtelemällä.

9. Mitä pahoja tapoja sinulla on?
Myöhästely, saamattomuus, herkkujen ahmiminen. Ja toisten ihmisten huomioonottamattomuus.

10. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Kiireettömyys, hyvä sää, asioiden aikaansaanti, onnistumiset. Ja saunominen!

11. Mistä aiheesta ajattelit kirjoittaa seuraavan blogipostauksesi?
Aiheita on monta :D Jonossa on mm. asiapostaukset kissojen hankinta- ja ruokintakuluista, suunnitelmissa uuden kissavideon tekeminen, roolipelaamisestakin voisi kirjoittaa.. kenties omasta lenkkeilystä, tai kissojen raakaruokinnasta myös. Tai kissanäyttelysuunnitelmista! Nämä tulevat niin spontaanisti sen mukaan että mitä on tullut tehtyä, ja mihin on aikaa, että vaikea sanoa. Toiveitakin saa esittää :D

Ihan ei mahdu...

Keitä haastan?

Kysymykset on aika eläinaiheisia, joten lähes kaikki haastetut eläimen omistajia/omistaneita. Jos teidät on jo haastettu aiemmin tähän haasteeseen, niin ei tietenkään tarvitse keksiä enempää asioita itsestään, vaikka kysymyksiin vastaisikin. Ja jos ei huvita, niin ei huvita, haasteet on onneksi vapaaehtoisia!

Myrsky
Emmi
Afeni
Hanna
Hunnamus
Sallis
Jenkka
Taru
Riksu
Dirameh
Heska
+ Kuka tahansa muu joka tahtoo

Kysymykset

1. Mikä on positiivisinta talvessa, keväässä, kesässä ja syksyssä?
2. Entä negatiivisinta?
3. Mitä harrastusta tahtoisit kokeilla?
4. Mitä lemmikkejä sinulla on nyt, jos on? Näytä kuvia, jos on :)
5. Millainen oli ensimmäinen lemmikkisi/eläinystäväsi? Näytä kuva jos on :)
6. Miten olet keksinyt lemmikeillesi nimet? Onko niiden takana jokin tarina?
7. Seuraatko eläinaiheisia blogeja? Haluatko suositella jotain?
8. Millaisia hauskoja sattumuksia lemmikkien kanssa on tapahtunut?
9. Jos allergiat, rahat tai tilojen rajallisuus ei estäisi, minkä eläimen hankkisit?
10. Mitkä ovat positiivisimmat ja negatiivisimmat asiat lemmikin omistamisessa?
11. Mitä odotat ensikesältä?

Minne meni kevät?

...

Oltiin sovittu kaverin kanssa että tänä sunnuntaina autoillaan johonkin sopivaan paikkaan kissojen kanssa ja otetaan kivoja keväisiä kuvia ulkoilmassa. Tietysti tämä sitten on ensimmäinen kunnolla pilvinen päivä pariin viikkoon, ja tottakai sataa luntakin. Ei ihan se keväinen tunnelma, jota toivottiin, ja josta ollaan saatu jo useamman viikon ajan nauttia. Just meidän tuuria! Meidän kaverisuhdetta vaivaa kyllä joku kosminen epäonni! Harvoin me nähdään, mutta sitten kun nähdään, niin asiat ei mene kovin usein ihan suunnitelmien mukaan. Vieläkin muistuu mieleen toissakesäinen Vermon reissu ja matkalla koettu peurakolari ja muut vastoinkäymiset... Niin, ja kun tänä vuonna saatiin sovittua yhteinen reissu Ypäjän ponioripäiville, niin eiköhän ne sitten peruta liikkeellä olevan hevostaudin takia :D No, aina ei voi voittaa!

Eiliseltä hevosmessureissultakaan ei kummempia jäänyt käteen. Halli oli tupaten täynnä, ja lämpötila kohosi aika reippaasti. Osa mielenkiintoisista näytöksistä oli peruttu saman taudin takia kuin ponioripäivätkin, ja katsomot olivat silti ääriään myöten täynnä. Islanninhevosnumerot olivat kuitenkin mahtavaa katsottavaa, ja issikoita oli näytillä myös moneen lähtöön! Järkyttävän ruuhkan vuoksi en ostanut yhtään mitään, vaikka suunnitelmissa oli hankkia messutarjouksista ainakin kunnon ratsastushanskat. Ihmisiä oli niin paljon, ettei myyntipöytiä mahtunut kunnolla tutkimaan, enkä viitsinyt jahdata tarjouksia kyynärpäätaktiikalla. Russponiyhdistyksen jäseneksi kuitenkin liityin, ja sain liittymislahjaksi mm. yhdistyksen T-paidan. Kuumuuden ja ihmispaljouden seurauksena olin reissusta niin väsynyt, että nukuin kotimatkalla bussissa melkein pysäkkini ohi, ja illalla yhteisen pitsakokkailun ja saunomisen jälkeen torkahdin lattialle...

hui!

Meillä kävi muuten tänä aamuna taas koira! Tälläkertaa erään kaverin luona hoidossa ollut sileäkarvainen noutaja, joka oli vähän rauhallisempi liikkeissään kuin aiemmin kissojen tapaamat kultaisen noutajan pentu ja perhoskoira. Koira asteli rauhallisesti meteliä pitämättä edestakaisin ja jopa ehkä vähän jännitti kissoja. Ehkä siksi Myrskykään ei paniikissa singonnut kiipeilypuuhun, vaan seuraili koiran touhuja uteliaasti. Karvat oli pystyssä molemmilla kissoilla, ja etenkin Myrskystä lähti hieman murinaa, mutta muuten kohtaaminen sujui ihan rauhallisesti.

Tunnelma oli kireä, mutta pakoon säntäämiseen johtaneita säikähdyksiä ei tapahtunut puolin eikä toisin. Ei edes ovea avatessa, kun Myrsky ja koira tuijottivat toisiaan ensimmäisen kerran. Viima ei tykännyt siitä, että silitin sitä silloin kun koira oli paikalla. Häiritsin kenties sen keskittymistä :D Myrsky sensijaan antoi nostellakin itseään koiran lähellä ilman vastusteluja.  Joku kissojen käyttäytymistä enemmän tunteva voisi valaista, että johtuuko tuo nyt siitä että Myrsky luotti minun hoitavan tilanteen, kun taas Viima koki että hänen pitää olla kokoajan itse skarppina. Mene ja tiedä, ei kissoja voi aina ymmärtää!

Mutta ulkona sataa tosiaan yhä lunta... minne se kevät meni? Wappukin alkaa kohta! Tässä on ollut aurinkoisia päiviä jo useamman viikon, mutta nyt taidettiin pistää peruutusvaihdetta silmään. Saattaa fukseille tulla koskessa kylmä..

Kuluneen viikon "pika"kertaus

Blogi on taas ollut muutaman päivän hiljaa. Takana on useampi työvuoro, epätoivoista saamattomuutta ja sairasteluviikon ajalta kertyneiden rästihommien pinon tuijottelua. Lisäksi kämpän siivous on yhä kesken, ja sisko tulee huomenna käymään... No ehkei se välitä :D Lisäksi meillä oli pieni kakkaepisodi kun Myrsky hinkkasi jätöksensä vessan mattoon ja lattiaan. Kissaparka joutui pesulle, ja matot pyykkiin. Onneksi minulla ei (vieläkään) ollut noita isompia mattoja lattialla :D Tässä postauksessa kertailen aika urakalla kuluneen viikon tapahtumia, käy se siivoamisen pakoilu näinkin. Meh. Kun ei sitä siivoamista oikeasti edes niiiiin paljon olisi.

Muutama päivä sitten meillä kävi taas koira. Oikein tarkoituksella odotin, että Myrsky tuli nenä oven väliin kuikuilemaan kun avasin heille oven, ja kyllä sitä kissaa vietiin kun se tajusi mikä oven takana odotti. Ei se vaan enää auttanut yhtään rappukäytävään tunkemisen suhteen, niinkuin vielä viimekerralla. Heti kun koira katosi näkyvistä, oli kissa taas tunkemassa ovesta ulos. Pitääköhän kutsua säännöllisesti joku naapurin koira käymään meidän ovella, ja opettamaan Myrskylle, että rapussa voi oikeasti liikkua mörköjä...?

Jälleen Viima oli utelias koiran suhteen, ja tuli tällä kertaa vapaaehtoisesti ihan lattiatasolle sen kanssa. Normaalistihan kissa etsii turvaa ylhäältä. Haistamisetäisyydelle ei sentään päästetty, vaan singottiin sähähtäen karkuun. Karkuun ei kuitenkaan kiivetty läheskään aina kiipeilypuun ylimpään kerrokseen, vaan jo alempaa käännyttiin takaisin ja palattiin tutkimaan koiran tekemisiä. Myrsky sen sijaan nakotti kuin liimattuna ylimmillä tasanteilla koko koiraepisodin ajan.

Alkuun katseltiin korkealta

Vähän huonolaatuisia kuvia alla (pikkupokkari + hämärä), mutta kyllä niistä näkyy että lähellä käytiin :) Pitäisi muistaa pyytää Mikkoa laittamaan minulle uusia polttimoita kattolamppuihin vanhojen palaneiden tilalle... alkaa käydä kämppä hämäräksi, kun poksahtelevat yksi kerrallaan, enkä yllä niitä vaihtamaan. Korkean paikan kammo, jne... Ei vaan, huomenna voisin oikeasti yrittää itse. Mutta siis, niitä koirakuvia:

Eilen käytiin taas kissalasten kanssa ulkoilemassa! Myrsky käyttäytyi kuin pikkulapsi: juoksi pää viidentenä jalkana mihin sattui, ja heittäytyi selälleen kiukuttelemaan kun ei päässyt sinne minne olisi halunnut. Viimaressukalle taas tuli vähän vilu, kun sillä ei ole noita Myrskyn varvasvälikarvoja lämmittämässä. Se myös oli aika paljon paikallaan, ja ennemmin tarkkaili kuin lähti seikkailemaan.

Kuvia tuli räpsittyä, vaikka kissat kovasti haikailivatkin eri suuntiin. Kunnon ulkoiluyhteiskuva jäi saamatta, mutta ehkä sen ehtii. Mietittiin, että jos joskus asutaan asunnossa, jossa on oma piha, pitää takaoven ulkopuolelle rakentaa pieni kissahäkki joka toimisi jonkunlaisena tuulikaappina. Kissat saisivat ulkoilla turvallisesti, ja ihmiset voisivat käyttää pihaa pelkäämättä että kissat karkaavat. Jos siinä ei olisi mitään turvaa (tuskin tarjolla olisi ovella eristettyä eteistäkään) niin eihän sitä ovea uskaltaisi avata kun nämä vilahtaisivat jalkojen välistä vapauteen. Sen verran monesti niitä on saanut keräillä jo rappukäytävästä!

Piha on ajankohtainen ehkä vasta kesällä jos silloinkaan, katsotaan millaiseen asuntoon muutetaan. Tehtiin siis nyt yhdessä asuntohakemus! Mutta vastausta siihen saa odotella. Eilisen ulkoilupäivän kuvasatoa sen sijaan voi esitellä jo nyt. Iltavuoro töissä esti harmillisesti hiihtämään lähdön (nyt minulla on täällä sukset!) mutta kissalenkki mahtuu aina päivän.

"Minä menen tänne, seurasit tai et."

Kumpikaan näistä ei vastustele valjaita. Viima vähän jännittää niitä alkuun, mutta ei sekään niitä pakene. Miten minulle onkin päätynyt kaksi näin rohkeaa ja fiksua kissaa? Tai no fiksuudesta nyt voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan nämä eivät stressaa turhista.

Solmussa.

Ulkona Viima oli aika jännittynyt, mutta leikkauksen jälkeen siitä on tullut kotioloissa rento ja todella huomionkipeä. Se myös komentaa kovasti - jos kehtaan katsoa siihen päin, mutta en jaksa tulla rapsuttamaan, tulee heti ärsyyntynyttä maukunaa palautteeksi. Myrsky nyt naukuu vähän kaikesta, syystä ja ilman syytä. Kovasti näillä riittää juttua!

Jännä paikka.

Tomerana :D

Tämän lisäksi Viima harjoittaa hyppylihaksiaan edelleen silloin tällöin oven reikää jahdatessaan. Aina ei voi ymmärtää kissaa... Meillä on myös pienenä mukavuusongelmana kissanhiekan kulkeutuminen kämpässä. Hiekkalaatikko on kylppärissä, ja kun käyn suihkussa, jää lattia vähän märäksi. Kissat sitten tassuttelevat märällä lattialla, ja käyvät sitten kosteine tassuineen hiekkalaatikossa. Ja tokihan se hiekka sitten takertuu jalkoihin, etenkin Myrskyn varpaisiin, ja lentelee pitkin. Ja paakkuuntuva kissanhiekka sementöityy oikein mukavasti lattiaan kostuessaan, ja takertuu omiin paljaisiin jalkoihin suihkusta tullessa.

Ongelmaa vastaan on kaksi helppoa ratkaisua, joista päädyn koettamaan molempia. Ensinnäkin aion siirtää hiekkalaatikon pois kylppäristä, ja toisekseen, tilasin nyt näille uuden ja isomman hiekkalaatikon vanhan käydessä vähän pieneksi.  Uusi hiekkalaatikko on Boodan Cleanstep, jossa kissa kulkee laatikkoon pieniä portaita pitkin, ja näin suurin osa hiekasta jää niihin. Lisäksi laatikko on senverran suojainen ettei tarpeillaan oleva kissa tai sen jätökset ole ihan vieraiden silmien alla vaikka laatikko julkisemmalla paikalla (=kylppärin ulkopuolella) olisikin. Lisäksi mietin, että jos hiekan kulkeutuminen jatkuu, voisin tulevaisuudessa investoida rikkaimuriin jolla voisi sutaista nopeasti laatikon ympäristön vaikka kerran päivässä.

Eihän tuo hiekkaongelma nyt varsinaisesti ihan kamala ole, joten toivotaan että uusi hiekkalaatikko ja sen uusi sijoituspaikka auttavat. Mukavuussyistä hienosäädän :) Tilasin samalla Zooplussalta ison satsin kissanhiekkaa, Tigerino Canada merkki on meillä nyt käytössä, ja on toiminut oikein hyvin. Se kulkeutuu pahemmin kuin Pirkan ultra, mutta on selkeästi riittoisampaa (no, aika lyhyellä aikaotannalla vielä, mutta ainakin tuntuu siltä että hiekkajäteämpäriä saa olla harvemmin viemässä pois).

Ja vielä lopuksi... sain tänään kutsun työhaastatteluun, ihan oman alan työpaikkaan! Jännittää kovasti. En lähettänyt tänävuonna tosiaan kuin tuon yhden hakemuksen, epäilin mahdollisuuksiani päästä oman alan töihin vielä tänä kesänä, ja tämä yksi yritys kiinnosti erityisesti ja vaikutti edes etäisesti mahdolliselta. Sitten minulle yhtäkkiä tulikin haastattelukutsu siitä ainoasta paikasta minkä hain! Turha tässä nyt vielä on hihkua, haastatteluhan se "vain" on, mutta enpä ole ennen niihin haastatteluihinkaan päässyt! Arvokasta kokemusta jos ei muuten. Ei sillä, että kassatyössä mitään vikaa olisi, mutta onhan se oman alan työ aina oman alan työtä. Olisi aivan mahtavaa päästä tuonne töihin! Peukut pystyyn?

Kissat ja koirat

Sainpa pulkkailtua vihdoin kunnon imurin tänne, pitäisi vielä jaksaa imuroidakin. Taas on vähän hiekkaa levinnyt pitkin kämppää, ja huomenna tulee vieraita :)

Koska en nyt suoranaisesti hingu siivoamaan, ja tämän päivän postaus on vielä kirjoittamatta, niin päätin ajankulukseni tehdä dramaattisen videon siitä, miten muutama päivä sitten kissalapset kohtasivat ensimmäistä kertaa koiran. Myrskyn ensikohtaaminen oli dramaattisempi. Avasin oven, niin tottakai kissa sinkosi saman tien siitä ulos. Vain tullakseen kauhistuneen sähähdyksen saattelemana takaisin sisälle, kun joutuikin oven ulkopuolella naamatusten koiran kanssa. Viima oli nukkumassa saunassa, kun koira tuli sisään, joten kannoin sen katsomaan tulokasta.. kun kissaparka hoksasi, että kotona on nyt jokin erittäin epäilyttävä otus, se upotti vamuuden vuoksi sitten kynnet minun rintaan...

Kumpikaan ei kuitenkaan rynnännyt piiloon, pikemminkin kyttäsivät koiraa jonkinlaisen pelonsekaisen uteliaisuuden kanssa. Koira ei saanut reissusta yhtään naarmuja, ja loppuvaiheessa kissojen mielestä kelvollinen hajurako oli enää vain puoli metriä, ja vasta sitten sähinä alkoi. Tähän ei edes mennyt kovin kauaa! Kerran koira pääsi parinkymmenen sentin päähän Myrskystä ihan yllättäen vahingossa, mutta silloinkaan ei tassu heilahtanut.