Minne meni kevät?

...

Oltiin sovittu kaverin kanssa että tänä sunnuntaina autoillaan johonkin sopivaan paikkaan kissojen kanssa ja otetaan kivoja keväisiä kuvia ulkoilmassa. Tietysti tämä sitten on ensimmäinen kunnolla pilvinen päivä pariin viikkoon, ja tottakai sataa luntakin. Ei ihan se keväinen tunnelma, jota toivottiin, ja josta ollaan saatu jo useamman viikon ajan nauttia. Just meidän tuuria! Meidän kaverisuhdetta vaivaa kyllä joku kosminen epäonni! Harvoin me nähdään, mutta sitten kun nähdään, niin asiat ei mene kovin usein ihan suunnitelmien mukaan. Vieläkin muistuu mieleen toissakesäinen Vermon reissu ja matkalla koettu peurakolari ja muut vastoinkäymiset... Niin, ja kun tänä vuonna saatiin sovittua yhteinen reissu Ypäjän ponioripäiville, niin eiköhän ne sitten peruta liikkeellä olevan hevostaudin takia :D No, aina ei voi voittaa!

Eiliseltä hevosmessureissultakaan ei kummempia jäänyt käteen. Halli oli tupaten täynnä, ja lämpötila kohosi aika reippaasti. Osa mielenkiintoisista näytöksistä oli peruttu saman taudin takia kuin ponioripäivätkin, ja katsomot olivat silti ääriään myöten täynnä. Islanninhevosnumerot olivat kuitenkin mahtavaa katsottavaa, ja issikoita oli näytillä myös moneen lähtöön! Järkyttävän ruuhkan vuoksi en ostanut yhtään mitään, vaikka suunnitelmissa oli hankkia messutarjouksista ainakin kunnon ratsastushanskat. Ihmisiä oli niin paljon, ettei myyntipöytiä mahtunut kunnolla tutkimaan, enkä viitsinyt jahdata tarjouksia kyynärpäätaktiikalla. Russponiyhdistyksen jäseneksi kuitenkin liityin, ja sain liittymislahjaksi mm. yhdistyksen T-paidan. Kuumuuden ja ihmispaljouden seurauksena olin reissusta niin väsynyt, että nukuin kotimatkalla bussissa melkein pysäkkini ohi, ja illalla yhteisen pitsakokkailun ja saunomisen jälkeen torkahdin lattialle...

hui!

Meillä kävi muuten tänä aamuna taas koira! Tälläkertaa erään kaverin luona hoidossa ollut sileäkarvainen noutaja, joka oli vähän rauhallisempi liikkeissään kuin aiemmin kissojen tapaamat kultaisen noutajan pentu ja perhoskoira. Koira asteli rauhallisesti meteliä pitämättä edestakaisin ja jopa ehkä vähän jännitti kissoja. Ehkä siksi Myrskykään ei paniikissa singonnut kiipeilypuuhun, vaan seuraili koiran touhuja uteliaasti. Karvat oli pystyssä molemmilla kissoilla, ja etenkin Myrskystä lähti hieman murinaa, mutta muuten kohtaaminen sujui ihan rauhallisesti.

Tunnelma oli kireä, mutta pakoon säntäämiseen johtaneita säikähdyksiä ei tapahtunut puolin eikä toisin. Ei edes ovea avatessa, kun Myrsky ja koira tuijottivat toisiaan ensimmäisen kerran. Viima ei tykännyt siitä, että silitin sitä silloin kun koira oli paikalla. Häiritsin kenties sen keskittymistä :D Myrsky sensijaan antoi nostellakin itseään koiran lähellä ilman vastusteluja.  Joku kissojen käyttäytymistä enemmän tunteva voisi valaista, että johtuuko tuo nyt siitä että Myrsky luotti minun hoitavan tilanteen, kun taas Viima koki että hänen pitää olla kokoajan itse skarppina. Mene ja tiedä, ei kissoja voi aina ymmärtää!

Mutta ulkona sataa tosiaan yhä lunta... minne se kevät meni? Wappukin alkaa kohta! Tässä on ollut aurinkoisia päiviä jo useamman viikon, mutta nyt taidettiin pistää peruutusvaihdetta silmään. Saattaa fukseille tulla koskessa kylmä..