Kesäratsastustunti 4/8

 Neljäs kesäratsastustunti vietettiin helteisissä merkeissä ja tunti olikin vähän rauhallisempi. Mutta niin oli minun ratsunikin. Sini (joka on oikeasti kauniimpi kuin miltä tuossa huonossa kuvassa näyttää) ei turhia hötkyillyt vauhdin suhteen, ja pyrki välillä vähän oikomaan ja seuraamaan kaveria.  Tunti oli siis ehkä vauhdiltaan rauhallinen sään takia, ja tehtiin paljon töitä käynnissä, mutta minä sain tehdä selässä istunnalla ja pohkeilla senverran työtä että hiki kyllä virtasi.

Väistöt sujuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, kunhan käynnin sai tarpeeksi reippaaksi. Siirtymiset raviin eivät sitten olleetkaan yhtään kauniita. Siirtyminen saattoi tulla kymmenenkin metriä sen pisteen jälkeen missä olisin halunnut siirtyä... Työtä siis tuli tehtyä! Kenttä ei kuumasta ja kuivasta huolimatta pöllynnyt yhtään, kun se oli juuri ennen meidän tuntia kasteltu. Ja jostain hämmentävästä syystä kentällä ei pyörinyt edes paarmoja! Loistavat olosuhteet siis kuumuudesta huolimatta. Turvaliivin jätin talliin, siinä olisin paistunut ja koska tunti oli rauhallinen, en sitä olisi tarvinnutkaan.

Tunnin jälkeen kyllä väsytti hurjasti, mutta voin vihdoin kertoa että enää en saanut lihaksia kipeäksi ratsastamisesta! Alkaa siis olla jo vähän lihakset tottuneet tuollaiseenkin työntekoon. Ensiviikolla minulla on tunnit torstaina ja perjantaina, kun otan tuon yhden rästitunninkin. Toivonmukaan selviän hengissä kahdesta ratsastustunnista peräkkäisinä päivinä. Tai no, paras selvitä, kun syksyllä pitäisi selvitä yhdestä ratsastusleiriviikonlopusta, viisi tuntia kolmen päivän aikana.

Sini oli kyllät todella kauniin värinen rautias! Hevosen kaulan karva hohti auringossa kirkkaan kuparisena! Ja taas tajusin tunnin aikana miljoonasti että tuijottelen enemmän hevosen niskaa, kaulaa ja lapaa, kuin menosuuntaa... Yritin keskittyä istuntani virheiden korjaamiseen ja jälleen muutaman hyvän hetken löysinkin, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Välillä vatsalihakset oli kyllä kovilla..

On jotenkin hienoa ratsastaa hevosilla, jotka eivät ole täysin ratsastuskoulutoimintaan leipiintyneet. Ja hevosilla jotka taipuvat ja toimivat edes jotenkin herkästi. Loistavaa miten on voinut keskittyä enemmän omiin perusvirheiden korjaamiseen, kuin hevosen hallitsemiseen tai eteenpäin tuuppaamiseen. Sini on tähän mennessä kaikkein tahmein tuolla tallilla ratsastamistani hevosista, eikä sekään aiheuttanut tuskastumista! Näillä hevosilla ei myöskään ole tarvinnut jännittää ratsastamista, ja olen saanut jonkunverran itsevarmuuttani takaisin. Tykkään tästä harrastuksesta!

Tein sulle kotiviilin mustikoista vain..

..no ei ihan mustikoista, vaan maidosta ja viilistä. Mutta toki sotkin siihen myöhemmin myös mustikkaa. Luomukevytmaitopurkin kyljessä oli kotiviilin ohje, niin pitihän sitä testata. Kotimaitoon (siihen täysin käsittelemättömään lehmänmaitoon suoraan tilatankista) tehtynä se on suurinta herkkua, vaan ei sitä kotimaitoa hurjemmin Tampereelta saa, tai tänne viitsi edes kuskata. Ostinpa siis elämäni ensimmäistä kertaa tarkoituksella jotain luomutuotetta, ja tunsin itseni pienen hetken vähän viherpiipertäjäksi.

Todennäköisesti sama lopputulos olisi saatu myös Hilja-kevytmaidolla, sillä sekin on homogenoimatonta. Harkitsin vakavasti sitä, mutta koska maito (varsinkaan laktoosinen sellainen) ei minulla oikein kulu, olin pelkuri ja otin just sen merkkistä maitoa kun ohjeessa sanottiin. Jos sillä ei onnistu niin ei millään. Minulla on vaan pieni asenneongelma luomumaitoa (ja montaa muutakin luomuasiaa) kohtaan, ja eikös sitäkin periaatteessa voi kutsua vihollisen maidoksi? :D Ei noissa tölkeissä ainakaan meidän lehmien maitoa ole..

Tein viilin täysin ohjeen mukaan, tosin pidin niitä hippusen pidempään huoneenlämmössä kun ohje sanoi. Viilin kermaisen kuoren takia siis. Mutta lopulta se oli pakko myöntää, että eihän kevytmaidosta voi tulla kunnon kuorta viilin päälle.. Ja kun se kuori on se paras osuus! Viili siis onnistui, siitä tuli ihan kotiviilin makuista viiliä, mutta kun se kuori jäi kovin ohkaiseksi. Tietysti tämä varmaan uppoaa rasvattomien sapuskoiden ystäviin, mutta suurin osa herkuttelunautintoa jäi kyllä saamatta.

Söin silti kuoren ensin ja sotkin sen jälkeen viiliin perinteikkäästi talkkunajauhoa (Riihitalkkuna on sitten se ainoa ja oikea talkkunajauho minulle :D). Pelkkä tavallinen piapo ei kuitenkaan tälläkertaa riittänyt vaan jauhon sekoituksen jälkeen pistin banaanien puutteessa mukaan mustikoita. Yksi ehdottomasti tuohon sopiva lisuke olisi tosiaan ollut banaani, vaikkei se ehkä kovin perinteikästä olekaan. "Banaanipiimää" tuli muksuna kuitenkin syötyä litrakaupalla.

Tulihan siitä ihan herkullinen iltapala, vaan eipä tuo paljoa kaupasta saatavaa perusviiliä tujumpaa ollut. Laktoosivammaisena tuon kanssa joutuu tietysti popsiimaan laktaasientsyymejä, laktoositonta maitoa ei homogenoimattomana saa. En sitten tiedä onnistuisiko tuollainen siitä sittenkään, laktoosittoman maidon käyttöominaisuudet ovat välillä erilaiset tavalliseen verrattuna. Mutta kannattihan tuota sentään kokeilla, vaikka toiste tuskin yritän. Pitää mennä Kärkölään syömään viilinsä.

Kirjoitus kirjoittamisesta

Olen näköjään innostunut taas kirjoittamisesta. Kahdeksan postausta kuutena päivänä, ja nyt vielä postaus kirjoittamisesta. Mutta älkää säikähtäkö, eiköhän se tahti kohta hiivu! :D Tai sitten siirryn kirjoittelemaan vihdoin jätskiblogiin japanikuulumiset, ja syömään uusia jäätelöitä. Mutta takaisin asiaan, eli minä siis tykkään kirjoittaa. Blogi- ja foorumipostauksien lisäksi syntyy välillä lyhyitä tarinoita ja etenkin fanfictionia. Tälläkin hetkellä työn alla on yksi kunnon ikuisuusprojektificci, jota on koossa reilu sata sivua, eikä se ole vielä edes puolessa välissä. Osa tietää, mikä on kyseessä, ja muut etsiköön itse, on sitä vähän netissä julkaistukin :)

Se on kärsinyt vähän inspiraatiokatoa, sillä minulla on kyllä periaatteessa selvät sävelet siitä mihin suuntaan tarinaa olen viemässä, ja minulta löytyy pieni muistikirja jossa on sivukaupalla suunnitelmia, sivuhahmoesittelyitä ja muistiinpanoja. Juttu on siis kirjoittamista vaille valmis! Minulla on kaikki päätapahtumat mietittyna ja osa jopa valmiiksi kirjoitettuna. En vaan ole saanut aikaiseksi jatkaa kirjoittamista kun on vihdoin kaiken möllöttämisen päätteeksi vähän muutakin elämää kuin ruudun tuijottelu. Viisipäiväinen työviikko iltavuoroja, siihen päälle ratsastustunti kerran viikossa ja lenkkeilyä ja muuta mukavaa.

Mutta toisaalta tekisi hirveästi mieli taas jatkaa, se vaan vaatisi näin pitkän tauon jälkeen sen että lukisin koko tarinan uusiksi, että pääsisi kiinni tunnelmaan. Eikä oman tekstin lukeminen useempaan kertaan ole kovin herkkua.. Tuotakin olen kuitenkin lukenut jo moneen kertaan. Toinen ongelma on se, että jos kirjoitan ilman inspiraatiota, tekstistä tulee töksähtelevää. Kirjoitan ne suurimmat tapahtumat mutta siirtymiset niiden välillä on typeriä, kun en keksi niihin mitään fiksua...

Mielessä kävi että voisin myös aikanaan kääntää tuon tekstin englanniksi ja viskata jonnekin fanfiction.netiin näytille, mutta se vaatis aikaa ja keskittymistä ja fiksun beta-readerin. Kunhan elämäntilanne selkenee, niin ehkä tuota tekstiä alkaa taas tulla. Mutta jos nyt ensin kirjoittais jutun valmiiksi suomeksi! Oikeastaan haluaisinkin kirjoittaa.. Haluaisin myös aloittaa jousiammunnan ja järjestelmäkameran ja oppia kuvaamaan. Eikä noista mikään ole välttämättä mahdoton, mutta kun ei tunnu olevan aikaa paneutua kunnolla asiaan!

No itkuvinku. Miksen aloittais sen ficin kirjoittamista samantien, enkä vinkuis asiasta kirjoittamalla blogiin? :D Asenneongelma.