Vähän perinteisempää arkea

Töistä kotiuduttu,
käsilaukku viskattu
keskelle pöytää.

Päivä kuvina, osa 4/5. Pikkupetojen blogi haastoi meidät tähän, ja innolla tartuimme mukaan. Tarkoitus julkaista viisi päivää kuvin ja sanoin, ja haastaa joka päivä uusi blogi mukaan. Tänään lähtee haaste Naukulan Mammalle ja uudelle tulokkaalle!

Pari päivää jäi välistä, kun ei ollut oikein mitään kuvattavaa, ja vapaapäivätekemiset oli jo aika hyvin esitelty. Tässä kuitenkin vähän sitä normaalimpaa ei-niin-lomailuarkea. Siirryin toukokuun alusta osa-aikaisesta täysiaikaiseksi töissä, mikä tarkoittaa, että maanantai ja tiistaikin ovat nyt työpäiviä. Vielä on kuitenkin ajankäytön hallinnassa opeteltavaa, jos töistä tulee juosten kotiin 16:20, ja pitäisi olla jo 16:45 syönyt, vaihtanut vaatteet, ja odottamassa kyytiä tallille. Minun arkeeni kuuluu se, että olen aina myöhässä. Vaikka miten yrittäisin, niin aina tuntuu kello juoksevan kovempaa kuin minä. Onni on liukuvat työajat!

Rikuponi

Tänään oli taas ratsastustuntipäivä, ja perinteiseen arkityyliin huomenna odotettavissa lihasjumeja. Pitäisi jaksaa käydä salilla, tai muuten treenata lihaksia muutoinkin kuin kerta viikkoon. Niin, ja venytellä ja lämmitellä. Kunto on kasvanut jo sen verran, etten ihan tolkuttomasti hengästy, mutta lihasvoima olisi ihan hyödyksi itsensä pystyssä pitämisen kannalta.

Kuluneen syksyn, talven ja kevään aikana minusta on pikkuhiljaa sukeutunut poniesteratsastajan sijaan kouluhevosratsastaja, ja se on vaatinut ihan uusien istumalihasten löytämistä. Isossa harjoitusravissa työskentely onkin vähän eri juttu, kuin poniravissa keventely. Paljon on kyllä tullut opittua, ja jos olisi auto, kävisin kyllä vaikka yksityistunneilla silloin tällöin! Tai sitten houkuttelisin Mikon mukaan paritunnille :P

Tuo mittari ei kyllä tiedä
mistään mitään, mutta sitten kun se
näyttää 50 astetta, voi saunaan
hyvillä mielin mennä.

Kotiinpäästyä olikin jo sauna lämpiämässä. Ja hanastakin tulee jo lämmintä vettä vaihteeksi, aamusta iltaan jatkunut kaukolämpökatkos päättyi juuri sopivasti, että pääsee suihkuun ja saunaan pesemään heppapölyt ja hiet pois. Kaukolämpö on ihmeellinen asia tämmöiselle maalaiseläjälle. Ensin sitä ajattelee, että eihän sen puuttuminen haittaa, kun lämmitykset on joka tapauksessa olleet pois päältä jo ainakin kuukauden. Sitten kun hoksaa, että se itseasiassa lämmittää sen hanaveden, niin päättää olla pistämättä astianpesukonetta päälle, koska eihän kylmä vesi pese. Kunnes tajuaa, että ehkä se kone lämmittää sen vetensä itse... aina joskus sitä osoittautuu blondivitsien arvoiseksi!

Myrskyn kanssa leikittiin hetki ratsastusraipalla (koska sen jahtaaminen on ihan hurrrjan jännää) kotiin tullessa ennen kuin sysäsin ratsastuskamppeet eteisen nurkkaan ja päästin kissat parvekkeelle. Ja kuten ihan aitoon arkeen kuuluu, jälleen kissat olivat erittäin söpösti ja kuvauksellisesti parvekkeella, kun itsellä oli kameran muistikortti kiinni koneessa, ja toisesta kamerasta akku loppu. Niin, ja kun pääsin kuvaamaan, ne tulivat pällistelemään minua... Kamerahan ei koskaan ole siellä missä sitä tarvitsisi silloin kuin sitä tarvitsisi. Yhden huonolaatuisen kuvan sain kuitenkin napattua ikkunan läpi ennen kuin tilanne oli ohi..

Tänäiltana olisi tarkoitus enää saunoa, katsoa hetki televisiota ja käpertyä nukkumaan. Tai ehkä kirjoittaa hetki. Tälläkin hetkellä tekstinkäsittelyohjelma on taustalla tuijottamassa minua syyttävästi: tarina on kirjoittamista vaille valmis, mutta kun sopivan aloituksen keksiminen on hankalaa, ja liikkeelle lähteminen vaikeaa. Tyhjän paperin syndroomaksiko sitä kutsutaan? Sen sijaan tyydyn hiomaan tarinan aikajanaa, joka on ollut työn alla jo kuukausia... Pitää ottaa tavoitteeksi saada tämän viikon aikana ensimmäinen luku kirjoitettua. Sen jälkeen se lähteekin varmasti omalla painollaan eteenpäin.