Lemmikkihaaveita ja Tintti

Koska vihdoin tarjoutuu mahdollisuus (muutan elokuun alussa yksiöön, johon saa ottaa lemmikin), olen päättänyt että minulle tulee kissa. Mutta ei vielä tänävuonna, vaan ensikeväänä. Muuton jälkeen vähän katselen että miten paljon ehdin olla töiden ja opiskelujen jälkeen kotona, ja miten paljon jää rahaa käteen oman elämisen jälkeen. Sitten voin pikkuhiljaa olla varma, että voin elättää tyytyväisen kissan tai kaksi. Parastahan olisi jos sillä olisi kaveri, eiköhän kaksi kissaa mene siinä missä yksikin. Kolmatta en sentään hankkisi. Harkitsin myös muutamia häkkieläimiä, mutta eiköhän kissa ole se suurin suosikki.

Tintti Tiitus Tiitiäinen

Sitä ennen voisin kuskata Tintin vierailulle silloin tällöin. Ja tästä eteenpäin koko postaus onkin sitten häpeilemätön kissakuvakokoelma. Tintti on siis minun kissani, joka voisi tulla luokseni pysyvästikin, vaan kun se ei välttämättä kahdeksanvuotiaana maalaiskissana enää tottuisi yksiöön. Tintti löytyi kesällä 2004 kahden sisaruksensa kanssa tallin vintiltä. Emoa ei näkynyt missään, ja täysin villit kissapenskat olivat niin nälkäisiä että söivät kädestä. Kaikki muut paitsi Tintti, joka puri minua kun yritin saada sitä kiinni. Siitä lähtien se oli minun kissani! Koko orpokissalauma (Tintti, Iines ja Lilli) kesyyntyi hyvin nopeasti, ja sitten meillä olikin yhtäkkiä kolme kissaa talossa.

Tintti oli pentusarjasta kaikkein vilkkain. Ensimmäisenä joulunaan se oli ainut pennuista joka kiipesi joulukuuseen (kuva 1). Kakkoskuvassa se on puolivuotias, ja kolmoskuvassa näkyy koko kissapesue, ja meillä silloin asustanut kani.

Kissanpennut eivät tosiaan olleet minun ensimmäinen lemmikkini. Olin ala-asteella ehkä kolmannella luokalla, kun meille tuli  pikkuinen tyttökani (itseasiassa 2.2.2000). Tiesin siitä ennen meille saapumista ainoastaan sen, että se oli kokonaan musta, joten nimesin sen äärettömällä pikkumarjaanan mielikuvituksella Lakuksi. Se oli joutunut omistajiensa hylkäämäksi, ja päätyi sitten puskaradion kautta meille. Laku pelkäsi kissoja ihan tuhottomasti, mutta kun se sitten tajusi että nuo kissanpennut pelkäsivät enemmän sitä kun se niitä, se rohkaistui ja alkoi jopa välillä uhitella niille:D Laku kuoli vuonna 2005.

Tintti ehti elämänsä aikana saada muutamat pennutkin ennen kuin se leikattiin. Pennuista moni on perinyt äitinsä vilkkaan ja seurallisen luonteen, ja niiden kuulumisia kuulee sillointällöin edelleen. Nyt harmittaa vaan, ettei itselle enää saa Tintin pentua.. Nyt kissa tosiaan on leikattu ja sen kanssa on käyty kaksissa kissanäyttelyissäkin! Lahden näyttelyissä tammikuussa 2011 Tintti oli paras lyhytkarvainen kotikissa, ja vei vielä näyttelyn parhaan kotikissankin tittelin. Nythän Tintti olisi jo senioriluokassa, ja ehkä me vielä ainakin yhdet näyttelyt käydään sen kanssa katsomassa.Valitettavasti tämän syksyn Tampereen näyttely jää väliin vaikka sitä kovasti suunniteltiin. Osuu just ratsastusleiripäivälle.

Nykyään Tintin sisaruksista mustavalkoinen Lilli on jo kuollut, mutta Iines ja Tintti jakavat edelleen saman ruokakipon ja nukkuvat yhdessä sängyllä, ja kiertelevät pihamaata. Jottei kävisi epäselväksi miten suloinen otus Tintti on, tässä vähän kuvasaastetta. Risunmetsästys on muuten hauskaa: