Leirimuistoja

Vaikka yhden leirikaverin kuvat onkin vielä saamatta, niin enää en malttanut olla julkaisematta näitä muita. Syyskuun loppupuolella oli perinteeksi muodostunut koulun heppakerhon ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla. Paikka on mahtava, kyllä sieltä aina niin vaan tulee itsensä voittaneella fiiliksellä kotiin. Ja mahtavien kuvien kanssa! Oltiin jakauduttu kätevästi kahteen ryhmään, joten toinen ryhmä pystyi kuvaamaan aina toista.

Ratsuina minulla oli leirin aikana Ilaro ja Veeti. Ilaron kanssa mentiin perjantain kouluratsastustunti, ja lauantaiaamun rataesteet. Kauhistus iskikin, kun sain kuulla että maastotunnit menisin lupsakan Ilaron sijasta Veetillä, joka viime vuonna kiikutti minua ihan miten lystäsi. Kiltti hevonenhan se oli, mutta kovin innostunut lähtemään kavereiden perässä... Tällä kertaa onnistuin kuitenkin pitämään humman hallinnassa. Saimme verrytellä alkuun metsässä vapaasti, ja pääsin kokeilemaan miten meillä oikeasti jarrut pelaakaan, ja yllätyksekseni ryntäilystä huolimatta sain homman yleensä pian hallintaani. Itseluottamus kasvoi roimasti, ja jännitys alkoi hälvetä. Loppuvaiheessa suurin ongelmani tuntuikin olevan se, että Veeti olisi saanut liikkua reippaamminkin! Se kun tuntui välistä toteavan, että laukata tarvitsee kunnolla ihan vain sinne asti, että ollaan tarpeeksi likellä kavereita... 

Hyvin siis meni, tai oikeastaan aika huikeasti. Vaan tottahan toki leirille piti mahtua myös kaksi putoamista!

Ei nyt ehkä täydellisin hyppy, mutta katse on jo kohti seuraavaa estettä!

Huomaatteko tuossa yllä olevassa kuvassa kuinka hevosen etukavio hipoo puomia? No, siihenhän se kopsahtaa, hevonen tekee pienen kompastushorjahduksen ja jatkaa sitten matkaa... vaan minä päädyin sukeltamaan maistelemaan hiekkaa ja kauhaisemaan sitä aimo annoksen myös ratsastushousujeni sisälle! Ilaro pysähtyi nätisti heti kun huomasi minun kellahtaneen, ja minä pääsin sujuvasti takaisin satulaan (tyhjennettyäni ensin housuni hiekasta). Leirin ensimmäinen putoaminen siis suoritettu, eli kakkua tiedossa kavereille!

Täyttä vauhtia mäkeä ylös, kaikki sujuu mahtavasti!

No noin 10m kuvanottopaikan jälkeen tulee tiukka kurvi, jossa minulta lipsahti jalustin jalasta. Sain pideltyä vauhdissa kiinni, ja pääsin mäen ylös asti (vaikka se nyt menikin vähän kaulalla makaamiseksi, videolta näkyy). Selvisin siis tuon hurjan mäen ilman jalustinta, huikeaa! Paitsi että sen sijaan, että huokaisin helpotuksesta, olisi pitänyt laittaa se jalustin pikaisesti takaisin jalkaan. Valmiiksi vinossa istunut ja säikähdyksestä toipuva ratsastaja kellahti nätisti takapuolelleen maahan, kun hevonen otti pari reippaampaa raviaskelta kohti edellä mennyttä kaveria.. Kankku kirvellen uudelleen satulaan, ja matka jatkui.

Onneksi olin ekan putoamisen jälkeen ostanut kaksi jäätelökakkua leiriporukalle, varmuuden vuoksi ;) Eipä kasvanut velkalista. Se kyllä harmittaa, että kumpikaan putoamiseni ei sattunut videolle eikä kuvaan!

Näitä kuvia katsellessa tulee hinku treenata hyppäämistä vähän lisää. Monissa kuvissa alan olla jo ihan hyvin hypyssä mukana, mutta jo ehkä vähän liikaakin. Tai ainakin ihan liian etukenossa. Etukenoa sain syyttää leirin ensimmäisestä putoamisestakin - jos on jo valmiina etunojassa, niin ei vaadi paljoa kun siitä sukeltaa kaulan yli maahan. Reidet ja keskivartalo tarvitsisivat ehkä aavistuksen lisää voimaa, ja tasapainossakin on kehittämisen varaa. Ottaen huomioon, että olin ennen leiriä hypännyt viimeksi vuosi sitten, niin ihan hyvä suoritus kuitenkin. Ensi vuonna haluan vaan olla vielä parempi! 

Täytyy kuitenkinkatsoa miten tämä harrastus nyt jatkuu. Vuoden ajan harrastin n. viiden hengen kaveriporukassa, vaan nyt kesän mittaan he yksitellen muuttivat pois Tampereelta tai löysivat vuokrahevosen, ja vaihtoivat tallia. Minulla on vielä yksi tuntikortin tunti käyttämättä nykyiselle tallille, sitten pitää miettiä mitä tehdä. Yksinään jatkaminen on vähän ankeaa, etenkin pimeissä syysilloissa ajeleminen viikosta toiseen itsekseen noinkin pitkää matkaa. Lähempänä olevat tallit sitten taas ovat kalliimpia. Lopettaa ei huvittaisi, eikä taukokaan kiinnosta. Vastahan olen saanut vuoden aikana oikeasti kaivettua esiin ne usean vuoden ratsastustauon aikana kadonneet taidot, ja alkanut ehkä vähän kehittyä! Eiköhän tässä jotain keksitä.

Yleistä rapakuntoisuutta korjatakseni olen alkanut käydä silloin tällöin kaverin kanssa koululla järjestettävillä ryhmäliikuntatunneilla (65€ vuosimaksulla käyttöön kuntosali ja hyvä ryhmäliikuntavalikoima opiskelijoille, ei paha!). Painojen kanssa kyykkääminen ja vatsalihasten rääkkääminen saattaa ehkä hyödyttää tulevaisuudessa myös hevosen selässä. Vartalonhallinta on nimittäin ratsastajan tärkein ominaisuus, jään siis odottamaan josko tästä tulisi tuloksia!

Mutta ei unohdeta leirivideota!

Leiritunnelmia

Vihdoin kuvapainoitteinen postaus (ja ihan lopussa on myös video!) viimeviikonlopun leiristä. Jätin kissat turvallisesti Mikon hoiviin, ja matkustin perjantai-iltapäivällä kamppeineni Alavudelle. Leiriä vietettiin TeURaS kerhon porukalla Alavuden Ratsastuskoululla, ja painotteena olivat maastoesteet. Viikonlopun aikana ratsastettiin yhteensä viisi tuntia, joista ensimmäinen oli kouluratsastusta, toinen rataesteitä maneesissa ja loput maastoesteitä maastossa. Ratsastin Cokis ja Veeti nimisillä puoliverisillä, sekä Wippe nimisellä ponilla. Veeti ja Wippe esiintyvät myös kuvissa. Suurin osa kuvista on kaverini Tean ottamia (tai ainakin hänen kamerallaan otettuja), ja videot on suurimmaksi osaksi minun kamerallani jonkun kaverin ottamia. 

Näitä kuvia selatessani jouduin toteamaan heti kaksi asiaa: Ilmeeni on lähes kaikissa kuvissa aivan kamala, ja taidan joutua ostamaan uuden kypärän. Vanha kun on päähän kyllä sopivan kokoinen, mutta kypärä on sen muotoinen että jos hihna menee leuan alta, se kallistaa kypärän silmille vaikka mitä tekisi. Poskien vierestä menevissä y-hihnoissa se taaemmas menevä hihna on liian pitkä, ja siten kypärä jää etukenoon.  Kaikissa kuvissa kurkin vähän hassusti tuolta lipan alta, ja kyllä se vähän häiritsi ratsastustakin.

Kyseinen kypärä on itseasiassa ostettu kaksi vuotta sitten kesken samanlaisen leirin aikana, kun putosin pää edellä maneesin seinää päin. Kun kypärä on saanut kolhun, niin sehän pitää vaihtaa. Kun uutta sitten lähdettiin pikapikaa hankkimaan, oli kohdekaupassa vaihtoehtoja vain kaksi joista toinen oli susiruma ja toinen tämä minkä ostin.. Kiireessä ei tietenkään hoksannut ihan kaikkea sopivuutta sitten katsoa, kun pakko oli joku kypärä hommata :(

Ja mitä ilmeeseen tulee, niin lähes joka kuvassa olen huulet tötteröllä tai kamalan irvistyksen kanssa! Millähän sitä oppisi säädylliset ratsastusilmeet? Veetin kanssa varsinkin (musta puoliverinen) ilme on monissa kuvissa ihan kamala, kun alkutunnista sitä sai ihan työkseen hoputtaa, ja puolivälissä tuntia jarrutella ja ohjata kaikin keinoin :D

Siis katsokaa nyt tuota ilmettä! Vaikka ilmeestä voisikin päätellä vaikka mitä, niin oikeasti leirillä oli aivan mahtavaa ja upeaa ja mieletöntä ja kymmenen muuta superlatiivia! Ja ei, vaikka kuvissa siltä näyttääkin, niin minulla ei ole hartiat korvissa. Takin alla on vain turvaliivi!

Yllä malliesimerkki siitä, miten ylitetään hautaeste oikeaoppisesti :D Katse eteenpäin, myödätään ohjista, paino jalustimilla, ja siisti kevyt istunta? No melkein. Tai sitten ei sinnepäinkään. Tästä loikasta on myös videomateriaalia, valitettavasti..

Veeti-hevosella Trollface ilme naamalla.. nautti vissiin, kun sai vähän
pelleiltyä mun kustannuksella :D

Veeti vei minua jossain vaiheessa ihan täysillä, ja karkaili alta. Vielä vuosi sitten olisin ollut ihan kauhuissani koko kokemuksesta, ja kieltäytynyt varmaan jatkamasta koko tuntia. Nyt en pelännyt juuri ollenkaan! Jännitti kyllä ihan hurjana, mutta uskalsin silti ratsastaa, ja suoriuduin huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin viimevuonna!

Jarrut puuttuu, jarrut puuttuu!

Oliskohan tuossa ylläolevassa kuvassa korkeutta joku 70cm ja hyppy alamäkeen. Yksi parhaimmista loikista tälle leirille :) Wippe oli kyllä mahtiponi! Tommosen kun saisi joskus omaksi...

Vesieste oli kyllä jännittävä. Sinne hypätessä vauhti hidastuu niin äkisti, hyppy on "alamäkeen" eikä oma tasapainoni ole mikään täydellinen, joten uimasille joutumisen vaara oli todella suuri! Wippe onneksi suojeli nahkaani kastumiselta, eikä oikein suostunut veteen loikkaamaan. Liekö vaistosi ratsastajan jännityksen, ja totesi että parempi olla hyppäämättä :D Tämä oli ainoa este, jolla meille jäi epäonnistuminen.. En kuitenkaan ole pahoillani, koska muuten oli niin mahtavaa, ja vesiloikka olisi oikeasti saattanut päätyä mutaveteen molskahdukseen..

Lopuksi laukattiin vielä jyrkkä mäki täysillä ylös!

Alla on vielä videokooste omista hypyistäni maastossa. Pisteet jälleen sille, joka tunnistaa mistä musiikit ovat. Jos joku tahtoo verrata aiempaan osaamiseeni viimevuodelta, niin täältä löytyy videota ja kuvia.

Kertakaikkiaan mahtava leiri, kiitos huimalle porukalle, ja mahtavalle opettajalle, ja Alavuden ratsastuskoulun hevosille :) Kotimatkalla koppasin myös sadannen kätköni! Oikein mieleenpainuva viikonloppu.

Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla

Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!

Palome

Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.

Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..

Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika

Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain

Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D

Ratsastusta ja saunomista!

Olipa ilta. Kello ei ole vielä yhtätoistakaan ja väsyttää... Tosin viimeöinen kandinviimeistelyvalvominen (ja edellisen yön valvominen samoissa merkeissä) varmasti vaikuttavat myös. Mutta nyt se kandi on palautettu, jätetty tarkastettavaksi, ja valmis! <3

Tänään kävin pitkästä aikaa ratsastamassa. Koko illan idea sai alkunsa siitä, että saksalainen vieras ihmetteli kerhon kokouksessa että miksi suomalaisten ratsastusharrastus on niin epäsosiaalista. Tunnin jälkeen mennään vaan omiin koteihin, kun taas saksassa talliporukka saattaa käydä yhdessä tunnin jälkeen vaikka kahvilla. Mietittiin sitä sitten, että niin, miksei suomessakin sellaista voitaisi tehdä, ja allekirjoittanut meni sitten ehdottamaan että hei varataan tunti jonnekin tallille, ja tullaan sieltä porukalla pitsalle ja saunomaan meille. No, näin tapahtui :P

Kävimme tunnilla Euro-Tallilla, joka oli koko porukalle uusi tuttavuus. Ratsunani oli Fatima niminen tamma, joka oli vähän etupainoinen mutta noin muuten ihan mukava. Tällä olisi kiva ratsastaa useamminkin, sillä tamma ei toiminut ellen istunut ihan just oikein. Tamman kevyt etupaino ja oma taipumus nojata ratsastaessa eteen eivät olleet ihan paras yhdistelmä. Oppisinpahan ainakin jotain sen kanssa. Laukan nostojen kanssa meillä oli vähän kommunikaatio-ongelmia etenkin oikeassa kierroksessa, mutta ei hevosen niskoittelun takia vaan lähinnä siksi että annoin ristiriitaisia käskyjä..

Tunti tuntui tosi lyhyeltä, vaikka täysiaikainen olikin. Mitään suurempaa opetusta ei saatu, lähinnä tehtiin tehtäviä ja joko onnistuttiin tai ei onnistuttu. Jännitystäkin saatiin kun hevoset vähän säikyskeli loppuverryttelyssä ja kaksi ratsastajaa putosi. Positiivinen fiilis kuitenkin jäi tunnista. Opettajana ei ollut kukaan vakiopettaja, vaan saksalaisen (tosin englantiakin puhuvan) ratsastajan takia tuntia veti saksankielentaitoinen tallilainen.

Euro-talli oli hyvin mielenkiintoinen tuttavuus. Ensinnäkin, tallin käytävällä meidät otti vastaan mies. Ei tule ihan heti kyllä mieleen toista tallia, jossa oppilaita olisi opastanut mies. Eri ikäisiä naishenkilöitä kyllä, ja useita, mutta aikuiset miehet on kyllä olleet harvassa, ja jos heitä onkin tallilla näkynyt, niin ovat sitten olleet ennemminkin talonmiehen roolissa, kuin hevosten kanssa. Ehkä en ole vaan käynyt oikeilla talleilla ;)

Toisekseen, tallissa lähes kaikille hevosille laitettiin kahdet loimet päällekäin, hevosilla ei ollut omia jalkasuojia, vaan ratsastaja valitsi suojapinosta vain sopivat, hevoset talutettiin maneesiin riimunnarusta (kiinni kuolainrenkaassa) ja hevosten kavioita kiellettiin puhdistamasta. Hämmentävää, erilaista, odottamatonta. En kerennyt kysymään että miksi näin tehdään, mutta eipä hevoset näyttäneetkään mitenkään tyytymättömiltä oloihinsa. Mutta ehdottomasti yllätti:) Voisin kyllä kuvitella käyväni tällä tallilla joskus toistekin, tykkäsin omistajan rennosta asenteesta meidän sekalaista prorukkaa kohtaan. Olen myös utelias siitä, että miksi nämä toimintatavat on tuolla tallilla niin erilaiset verrattuna muihin.

Tunnin jälkeen palattiin tänne minun kämpälle, ja saunottiin ja juteltiin ja syötiin pitsaa, joten ilta ja postauksen lähettäminen venyi vähäsen. Kyllä se sunnuntain puolella kuitenkin tuli :) Kissalapset saivat myös huomiota, olivat leikitettävinä, ja ryöväsivät pitsaa kun jäivät ilman valvontaa viimeisen pitsasiivun kanssa... Oikein mukava ja onnistunut ilta, ja pitää varmasti tehdä myös uudestaan! Sauna ratsastuksen jälkeen tekee aina hyvvää <3

Kävin myös kävelemässä ensimmäiset hankikävelyt suoraan saunasta paljain jaloin! Parvekkeella tosin vain, että eipä sen kummoisempaa lenkkiä tullut heitettyä, mutta kyllä se mukavasti kihelmöi varpaissa. Jokohan Emmi ja Isi on aloittaneet saman jo tältä vuodelta. Kärkölässä vielä asuessani meni useita vuosia, että kävelin pihasaunasta aina paljain jaloin sisälle, jos vaan oli sen verran lunta ettei hiekka pistellyt tai liannut jalkapohjia.  Kengät oli pelkureille ja juokseminen heikoille. Rauhallista kävelyä sen olla piti :D Parvekkeella ei kyllä päässyt ihan samaan fiilikseen... Mutta joululomalla sitten!

Kesäratsastustunti 8/8, pupuja ja aarteita

Torstaina oli sitten viimeinen kesäratsastustunti. Ennen tunnille lähtöä kävin koululla syömässä, ja ruokkimassa Hunnamuksen kanit. Olin nähnyt molemmat muutaman kerran ennenkin, mutta en ollut päässyt kosketusetäisyydelle. Nyt kun olen tullut moikkaamaan ruoan kanssa, olenkin sitten alkanut yhtäkkiä oikein kiinnostavaksi :D Varsinkin tämä toinen oli kovin tuttavallinen ja innokas, ja pyöri jaloissa ja melkein kiipesi säärtä pitkin ylös kun rapistelin ruokapusseja. On ne kanit kyllä suloisia ja pehmoisia!

Viimeisellä ratsastustunnilla ratsunani oli rautias ruuna Jet. Kun kyselin ennen tuntia, että millainen hevonen on kyseessä, sain ohjeeksi ottaa pitkän raipan mukaan. Kuulin myös toiselta ratsastajalta että kyseinen hevonen saattaa jämähtää vaan kentän keskelle ja olla tekemättä mitään. Lupasi siis todella hyvää! Heti tunnin alussa meinasin jo tuskastua kun heti, kun olisi pitänyt lähteä ravaamaan, herra kangistui ja pysähtyi paikalleen. Hankalan alun jälkeen päästiin kuitenkin fiksummin liikkeelle ja tunti alkoi sujua.

Hevosen kuvaaminen ja samalla taluttaminen on vähän hankalaa,
kyllä sillä oli oikeasti ihan kokonaiset korvat..

Jetillä oli mukavan pehmoiset askeleet, mutta sitä kiinnosti paljon enemmän muut hevoset, kuin minä.. Samoin kentän aidan alla olevat ruohotupsut. Meitä oli tunnilla kuusi, joten aina joku oli lähellä kun esimerkiksi olisi pitänyt laukkaa nostaa. Ympyrällä laukkaaminen tuntui lähes mahdottomalta kun tuntui ettei se hevonen reagoinut ulkopohkeeseen mitenkään, ja sisäohjalla kääntämällä pudotti tietysti raville. Silloin kun saatiin tilaa reipas suora, laukka sujui loistavasti.

Tunnilla ratsastettiin perus siirtymisten ja ympyröiden lisäksi vinoneliötä, joka oli hippusen hankalaa aina välillä kun en oikein saanut hevosta kuuntelemaan ulkopohjetta. Mitenkään liian tahmea hevonen Jet ei ollut, kunhan vaan aina pysähdyksistä päästiin liikkeelle. Siinä se sitten oli, viimeinen kesäratsastustunti! Ja olen todella tyytyväinen että sain aikaiseksi ilmoittautua tunneille :) Syyskuussa tulee olemaan ratsastusleiri Alavuden ratsastuskoululla. Sitä ennen pitäisi varmaan ottaa Niihamasta ainakin yksi irtotunti hyppäämistä, ettei leirillä hyppääminen tule taas ihan puskista.

Hunnamuksen esimerkin innoittamana löysin muuten eilen illalla myös elämäni ensimmäisen geokätkön! TTY:n kampusalueella olevaa multikätköä olin miettinyt jo fuksivuodella, mutta en aktiivisesti koskaan etsinyt. Satunnaisesti vilkuillut, mutta en löytänyt. Nyt sain pienen vinkin tuon ensimmäisen osion löytämiseen, mikä ehkä on vähän huijausta, mutta auttoi alkuun. Eilen illalla löydettiin sitten ihan omin avuin se toinen osio ja jätettiin viesti lokikirjaan. Harmi vaan ettei ollut mitään jätettäväksi kätköön. Mutta tästä saattaa alkaa uusi harrastus, ja vähän maustetta metsälenkkeilyyn :)

Kesäratsastustunti 7/8

Mikä kesä tämä tämmönen on! Kentällä oli nyt vasta ensimmäisen kerran koko kesänä paarmoja, vaikka kaikki tunnit on olleet mukavan lämpiminä päivinä. Lisäksi paarmojen lisäksi kentällä pyöri pari hyttystä.. Mistä lähtien paarmoja ja hyttysiä on ollut liikkeellä yhtäaikaa keskellä kirkasta kuumaa päivää? Hieno hyttyskesä!

Toiseksi viimeinen kesäratsastustunti takana, ja jälleen ratsuna oli Verkku. Tunnilla ei volttien ja ympyröiden lisäksi tehty juuri muita tehtäviä, kuin temponvaihteluita, ja keskityttiin enemmän istuntaan. Olisi voinut kuvitella, että se olisi ollut vähän tylsää, mutta ehei sinnepäinkään! Pitkät ravi- ja laukkajaksot ympyrällä olivat oikein tehokasta tekemistä katseeni, istuntani ja ryhtini kannalta. Harjoitusravini näytti varmasti hirveältä, mutta käynnissä ja laukassa pystyi istumaan jo fiksusti tasapainossa, jälkimmäisessä jopa useamman kierroksen ilman jalustinta (sitä en tosin tehnyt tarkoituksella). Asiaa saattoi tietysti auttaa Verkun mukavan tasainen laukka. Ravissakin pystyin istumaan ihan nätisti ne hetket jolloin Verkku ravasi rauhallisempaa tahtia. Ehkä tämä tästä pienellä vatsalihastreenillä.. Vielä kun keksisi miten saisi jalustimen pysymään fiksusti jalassa sillon kun yrittää istua harjoitusistunnassa...

Verkku oli jälleen reipas ja innokas, muttei silti tuntunut siltä että olisi yhtään yrittänyt lähteä alta. Välillä piti hirnua ja höristä tallipihalla olleelle kaverille, mutta silti kuitenkin pysyttiin ihan aisoissa. Tällainen hevonen on minulle ratsuna upea, ei tarvii käyttää kaikkea energiaa eteenpäin tuuppaamiseen mutta toisaalta ei tarvi pelätä että se rynnii altakaan. Voi tuskastumisen tai pelkäämisen sijaan keskittyä muuhun tekemiseen ja ratsastamiseen.

Tiettyhän aina voi sanoa, että noita ryntäilijöitä ja laiskimuksia pitää vaan oppia ratsastamaan, mutta koska harrastan tätä nykyään kuitenkin niin harvoin ja ilman suurempia tavoitteita, haluan päästä joissakin asioissa vähän helpommalla ja päästä nauttimaan ratsastuksesta :D Syksyllä tuo ratsastusharrastus taas vähenee merkittävästi. Jos olisi auto, tai suora bussiyhteys, niin voisi harrastaakin vähän useammin, mutta näillä resursseilla ei.

Olen kyllä ehdottoman iloinen että sain aikaiseksi ratsastaa tämän kesän säännöllisesti! Meinasin jopa jättää ilmoittautumatta saamattomuuttani, ja "En kuitenkaan viitsi yksin, ja bussitkin on hankalia". Niin vaan on busseista selvitty, vaikka niissä aina n. kolme varttia suuntaansa vierähtääkin vaihtoineen. Ja hienoa huomata, että hyvin tallilla selviän vaikken sieltä tuntisikaan ketään.

Kesäratsastustunti 6/8

Ratsastus on kiva harrastus!!

Niin tosiaan, perjantaina oli ratsastustunti, jonka jälkeen näytin tuolta. Tehokkaat ratsastustunnit peräkkäisinä päivinä hiostavassa kuumuudessa vei kyllä pikkusen mehuja! Tunti pidettiin tälläkertaa maneesissa, koska kentän pohja oli yön jäljiltä aika märkä. Nuo kuvat on otettu kentällä, koska ratsuni jatkoi suoraan seuraavalle tunnille, joka pidettiin jo kentällä. Hevosenani toimi mukava ruuna Luka. Tunnillani oli vain neljä ratsukkoa, mikä oli oikein mukava määrä. Ehkä perjantai kolmastoista oli pelottanut tai muuten estänyt muiden tulon. He kun eivät olleet ilmoittaneet tuntinsa peruuntumisesta ollenkaan.

Heti alkuun ensimmäinen huomio Lukasta oli, että se painoi ohjille ihan törkeällä voimalla. Se ei siis yrittänyt jyrätä tai mitään, kunhan vaan meni pää polvissa. Sain kyllä hyvin ratsastettua sen pään sieltä aina ylös, mutta hetkenpäästä se oli alhaalla taas. Tämä liittyi varmasti vähän etupainoiseen ratsastusasentooni, sillä istuntaa korjaamalla hevonenkin toimi paremmin. Se vaan, että kun on taipuvainen etukenoon, sitä ei ainakaan auta että hevonen kiskoo eteenpäin vielä lisää. Tämän kanssa sai siis muiden tehtävien ohessa tehdä töitä ihan koko tunnin!

Ensimmäisillä ravipätkillä mietin, että kuinkas hitossa tällaisessa ravissa oikein istutaan. Se tuntui pomputtavan hyvin tehokkaasti. Sitten kun hetken kokeilin, niin totesin että itseasiassa siellä oli ihan hyvä istua, ja opettaja jopa sanoi että istun siellä oikein hyvin. Kai se auttaa, kun hevosen ravitahti oli sopivan hidas. Yhtään nopeammassa tahdissa en olisi noin "hyppivässä" ravissa pysynyt. Vatsalihakset pääsi kuitenkin töihin.

Tunti oli tehtävien vaikeustasteelta helpompi kuin edellinen (onneksi!) ja lähes kaikki varsinaiset tehtävät (lähinnä taivutuksia) tehtiin käynnissä. Muu työskentely oli lähinnä voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Laukkatyöskentelyssä meinasin sitten ihan tosissani väsähtää. Hevosen päätä sai kokoajan etsiä ylöspäin, ja samalla olis pitänyt keskittyä istuntaan, vatsalihaksiin ja pohjetyöskentelyyn. Sitten kun siitä hetkeksi siirtyi raviin, opettaja komensi vaan että "jatkuu jatkuu", ja taas mentiin.

Vaikka tunti ei ollut vaativuustasoltaan huikaiseva, hoksasin pari juttua istunnastani ja avotaivutuksesta, ja voi että siellä tuli hiki! Opettaja kuvasi turvaliiviä osuvasti aromipesäksi, ja kysyi minulta tunnin lopussa että eihän minulla vaan ole paha olo kun olin niin punavalkokirjava. Olin kuulemma näyttänyt vähän väsähtäneeltä viimeisissä suorituksissa:D Minun ei onneksi tarvinnut riisua ja hoitaa hevosta enää tunnin jälkeen, vaan saatoin raahautua suoraan bussipysäkille. Tuo kuva on otettu siltä matkalta, ja punakirjavuus on jo kerennyt vaihtumaan nättiin kokopunaiseen, ja kypärän alla hikeentynyt tukka oli ehtinyt vähän kuivua (täydelliseen räjähdysmuotoon) hevosta kuvatessani.

Ei ole kyllä pullollinen vettä ja kunnon suihku pitkään aikaan tuntuneet niin hyvältä kuin tuon tunnin jälkeen! Näytin muuten varmaan oikein erityisen hehkeältä bussissa hikisenä, pörrötukkaisena, haisevana, pöyisenä ja muutenkin likaisena, punaisena ja rättiväsyneenä... Kyllä, ratsastus on loistava harrastus!

Kesäratsastustunti 5/8 ja kuulumisia

Viikonloppuna juhlittiin mummin 80v juhlia, ja pääsin vähän tanssimaankin vaikka kengät oli kamalat ja tanssitaito melkein miinuksella. Juhlien jälkeen kävin moikkaamassa Lahteen eksynyttä Pinjaa, ja vaihtamassa kuulumisia. Sen jälkeen näin vielä pikaisesti Veera Eliisaa tosi pitkästä aikaa, ja oli tosi mukava jutella vuosien tauon jälkeen:) Pääsin myös tunnustamaan että kyttään hänen blogiaan hyvinkin aktiivisesti.

Sen jälkeen viikko jatkui taas Tampereella. Leivoin raparperipiirakan, josta tosin ei ole nyt kuvaa, ja pilkoin kaksi rasiallista raparperia myös pakastimeen. Ja heitin talviturkin Suolijärveen kavereiden kannustamana! Jo nyt oli kyllä aikakin, on sentään heinäkuu kuitenkin. Vesi oli yllättävän lämmintä, eikä ilmakaan tuntunut uinnin jälkeen niin kylmältä kuin pelkäsin. Oikein raikastava pulahdus, eikä siitä tullut edes kiire kipittää lämpimään. Kannatti hypätä, ja aion mennä kyllä uudestaankin.

Sit onkin taas torstai ja ratsastustunti. Tälläkertaa menin suomenhevosruuna Verkulla, joka oli mukavan reipas, joskaan ei aivan yhtä herkkä taipumaan kuin aikaisemmat ratsut. Verkulla oli aivan loistavan pehmeä laukka istua, joten ei tuntunut kamalalta edes tehdä laukkaväistöjä sen kanssa. Töitä ne väistöt silti teettivät, kun tuntui ettei minun pohjeavut vaan menneet läpi vaikka miten yritin. Asettaminenkin oli vähän työn ja tuskan takana, mutta näistä kuvista päätellen (tättärää) olin unohtanut taas vahtia sitä katseen suuntaa:

Että ilmankos volteista tuli taas soikeita eikä eläin tuntunut asettuvan fiksusti. Tarvisin ilmeisesti jonkun karjumaan jatkuvasti vierestä, että katse menosuuntaan. Kuvaajalle kiitos, taas tuli bustattua sama perisynti jälleen kerran :D Muuten tunti oli mukava, tosin kentän pohja oli vähän märkä sateen jäljiltä ja toisessa päädyssä oli lätäkkö väisteltävänä.Tunnilla tehtiin paljon väistöjä kaikissa askellajeissa, ja taas minun istunnan ongelmat heijastui työn tulokseen. Pitäisiköhän sitä oikeasti joskus investoida pariin yksityistuntiin, jossa saisin oikeasti apua näiden virheiden korjaamiseen!

Verkku oli mukavan reipas etenemään, ja tuntui innokkaalta. Se tuntui kokoaan pienemmältä hevoselta ratsastettaessa jostain syystä. Ja saatiin me yksi lyhyt säikähdyslaukkakin tunnin loppuun kun ilmeisesti se maneesin viereen pysäköity vihreä minikuormuri oli hiiirmu pelottava. Sitä piti oikein pörhistellen kattoa vielä talliin talutettaessakin, mutta pysyi se hevonen sentään pyörimisestä huolimatta nätisti käsissä.

Pitää muuten alkaa vissiin käydä salilla, en meinaan jaksanu nostaa ton hevosen satulaa satulatelineestä satulahuoneen katonrajasta edes penkin avulla. Toinen vaihtoehto olis tietysti venyä pari tuumaa pituutta vielä, mutta se ei liene vaihtoehto. Huomenna sit vaan ratsastustunti uusiksi, toivonmukaan en oo ihan väsy tän päivän jälkeen.

Kesäratsastustunti 4/8

 Neljäs kesäratsastustunti vietettiin helteisissä merkeissä ja tunti olikin vähän rauhallisempi. Mutta niin oli minun ratsunikin. Sini (joka on oikeasti kauniimpi kuin miltä tuossa huonossa kuvassa näyttää) ei turhia hötkyillyt vauhdin suhteen, ja pyrki välillä vähän oikomaan ja seuraamaan kaveria.  Tunti oli siis ehkä vauhdiltaan rauhallinen sään takia, ja tehtiin paljon töitä käynnissä, mutta minä sain tehdä selässä istunnalla ja pohkeilla senverran työtä että hiki kyllä virtasi.

Väistöt sujuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, kunhan käynnin sai tarpeeksi reippaaksi. Siirtymiset raviin eivät sitten olleetkaan yhtään kauniita. Siirtyminen saattoi tulla kymmenenkin metriä sen pisteen jälkeen missä olisin halunnut siirtyä... Työtä siis tuli tehtyä! Kenttä ei kuumasta ja kuivasta huolimatta pöllynnyt yhtään, kun se oli juuri ennen meidän tuntia kasteltu. Ja jostain hämmentävästä syystä kentällä ei pyörinyt edes paarmoja! Loistavat olosuhteet siis kuumuudesta huolimatta. Turvaliivin jätin talliin, siinä olisin paistunut ja koska tunti oli rauhallinen, en sitä olisi tarvinnutkaan.

Tunnin jälkeen kyllä väsytti hurjasti, mutta voin vihdoin kertoa että enää en saanut lihaksia kipeäksi ratsastamisesta! Alkaa siis olla jo vähän lihakset tottuneet tuollaiseenkin työntekoon. Ensiviikolla minulla on tunnit torstaina ja perjantaina, kun otan tuon yhden rästitunninkin. Toivonmukaan selviän hengissä kahdesta ratsastustunnista peräkkäisinä päivinä. Tai no, paras selvitä, kun syksyllä pitäisi selvitä yhdestä ratsastusleiriviikonlopusta, viisi tuntia kolmen päivän aikana.

Sini oli kyllät todella kauniin värinen rautias! Hevosen kaulan karva hohti auringossa kirkkaan kuparisena! Ja taas tajusin tunnin aikana miljoonasti että tuijottelen enemmän hevosen niskaa, kaulaa ja lapaa, kuin menosuuntaa... Yritin keskittyä istuntani virheiden korjaamiseen ja jälleen muutaman hyvän hetken löysinkin, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Välillä vatsalihakset oli kyllä kovilla..

On jotenkin hienoa ratsastaa hevosilla, jotka eivät ole täysin ratsastuskoulutoimintaan leipiintyneet. Ja hevosilla jotka taipuvat ja toimivat edes jotenkin herkästi. Loistavaa miten on voinut keskittyä enemmän omiin perusvirheiden korjaamiseen, kuin hevosen hallitsemiseen tai eteenpäin tuuppaamiseen. Sini on tähän mennessä kaikkein tahmein tuolla tallilla ratsastamistani hevosista, eikä sekään aiheuttanut tuskastumista! Näillä hevosilla ei myöskään ole tarvinnut jännittää ratsastamista, ja olen saanut jonkunverran itsevarmuuttani takaisin. Tykkään tästä harrastuksesta!

Kesäratsastustunti 3/8

Tälläkertaa ratsastustunti oli oikein tehokas ainakin istunnan kannalta! Sää oli pilvinen ja hiostava mutta ei ihan ruvennut satamaan sentään. Menin Dantoksella, joka oli viimekertaista Axelia hieman reippaampi, ja myös todella mukava ratsastaa. Sitä ei vaan hirveästi kiinnostanut olla kuvattavana kuten näkyy :D Tosi hienoa kun on päässyt joka tunnilla kokeilemaan erilaista ratsua, ja on voinut huomata pärjäävänsä! Eihän se varmaan kovin hyvältä ole näyttänyt, mutta enpä itseäni kovin taitavaksi sanokaan. Kunhan tavoittelen vanhoja taitojani takaisin.

Tunti oli peruskoulutunti, voltteja, ympyröitä ja avotaivutusta. Vatsalihakset huusi jo puolivälissä tuntia armoa, kun yritin tiukasti istua harjoitusravissa. Missä perusistunta, missä? Kadonnut jonnekin.. Tuntiin mahtui muutamia huippuhetkiä kun oikein tunsin miten hevonen laskeutui parempaan muotoon mutta sit samantien onnistuin säätämään jotain kun sitä muotoa yritti ylläpitää, ja taas mentiin pää pystyssä ja runko pitkänä. Rohkaisevaa kuitenkin että se onnistui edes hetkellisesti!

Tässä kohtaa saa varmaan jo tunnustaa että en ennen tuota tuntia edes tiennyt mikä on avotaivutus, saati sitten kehdannut kysyä. Ehkä näin monen vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen se pitäisi jo tietää.. Mutta tunnilla katsoin vaan muiden esimerkkiä, tein perässä. ja sain kehuja opettajalta :D Nyt tiedän tuonkin! Toki isolla todennäköisyydellä tottunut ja hyvätapainen tuntihevonen teki paljon "automaattisesti", mutta tässävaiheessa ihan hyvä vaan kun ite keskityn hyvinkin perusasioihin.

Vihdoin muistin kiinnittää huomiota katseen suuntaan ja viimetunnilla otetuilta videoilta bongattuun liialliseen etukenoon nojautumiseen, ja itseasiassa löysinkin moneen otteeseen ihan hyvältä tuntuvan asennon. Se vaan että heti kun jotain monimutkaisempaa pitäisi tehdä, katse laskeutuu joko hevosen niskaan, tai jopa sen lapaan. Ja varsinkin laukassa se etukeno löytyi taas. Mutta silloin kun maltoin keskittyä täysillä molempiin, löysin kyllä oikein hyvältä tuntuvan istunnan. Kun vaan sen keskittymisen sais pidettyä samalla kun pitäisi tehdä muutakin kuin ratsastaa suoraan. Taas tulee eteen se pikkuponikokemus sieltä ratsastuskokemukseni taustalta: isolla hevosella on isommat askeleet, ja ratsastaminen on ihan erilainen kokemus.

Olen muuten edelleen liikuntavihaaja, opin jo peruskoulun liikuntatunnella, että jos jokin asia on hauskaa, se ei voi olla liikuntaa. Kadulla suoraan eteenpäin yksin juokseminen on liikuntaa, ja pirun tylsää sellaista, ja tuntuu ettei sitä jaksa kovinkaan pitkään. Toisaalta hangessa juokseminen on tosi hauskaa ja sitä jaksaisi vaikka kuinka, joten eihän se tunnu liikunnalta ollenkaan! Sama koskee ratsastusta. Ratsastaminen on ainakin lihasten kipeytymisestä päätellen oikein tehokasta tekemistä minun rapakuntoiselle keskivartalolle, mutta ei se voi olla liikuntaa kun se on niin kivaa!

Kesäratsastustunti 2/8

Edellisen viikon tunti jäi välistä kesälomareissun takia (pitää muistaa rästiä se piakoin!), mutta tällä tunnilla pääsin hyppäämään! Oman tuntini piti olla neljältä, mutta koska kaikki muut oli (luultavasti juhannuksen takia) peruneet tuntinsa, minut siirrettiin seitsemänneksi ratsastajaksi viiden tunnille. Pääsin myös testaamaan uutuuttaan kiiltävää turvaliiviä ja uusia ratsastushousuja ja sukkia.

Menin tunnin hevosella nimeltä Axel, ja se oli kyllä aivan loistavan luotettava kaveri, mitä hyppäämiseen tulee. Tuollaisella automaatilla en ole pitkään aikaan hypännytkään! Sinänsä "liian helppo" hevonen ei auta kehittymään, mutta koska edellinen hyppäämiskertani oli viimevuoden syyskuussa, oli ihan hienoa päästä keskittymään enemmän rataan ja ajoitukseen kuin siihen että aikooko se hevonen kaahata ohi tai muutenvain kieltää esteelle, tai että tarviiko sitä tuuppia eteenpäin. Aivan ihanaa ratsastaa hevosella josta ei tarvi pelätä että se olisi rynnännyt alta. Sellaisesta on pieniä traumoja.. Ja minulla kun tosiaan oli tekemistä jo ihan kevyen istunnan ajoittamisessa, koska suurin osa hyppykokemukestani on kerätty 118cm russponilla Roosalla. Alkutunnista kesti pitkään ennen kuin opin että estettä lähestyessä hevonen tosiaan ottaa vähemmän askeleita ja hyppää kauempaa kuin pikkuponi.

Turhaan myös jännitin parin esteen kokoa. Ne esteet mitkä olisi vaatineet ponilla hurjan hypyn, oli hevoselle edelleen sellaisia yliastuttavia. Tunnin jälkeen oli hurjan hieno fiilis että miten uskalsinkaan hypätä noinkin ison (heh, ei tainnu olla ees 60cm...) esteen näin pitkän tauon jälkeen, mutta kun jälkeenpäin katsoin minusta otetun videon, totesin että Axel lähinnä astui pienien esteiden yli, eikä hyppyjä tullut oikeen nimeksikään. Mutta kun ne tuntui isoilta!!

Alla vähän videomateriaalia suorituksista:

Ei, hevonen ei ole missään kaikkein kauneimmassa muodossa, ja kyllä, nojaan ihan liikaa eteenpäin ja olisin maastoutunut sillä sekunnilla jos hevonen ois kieltänyt. Myös istunnassani ja ohjasotteessani on vikaa, ja jalka heiluu ihan liikaa. Mutta hyppäämis- ja ylipäänsä ratsastuskokemukseen (viimeisen parin vuoden ajalta) nähden ihan hyvä suoritus josta on hyvä lähteä eteenpäin.

Videolla näkyy Hööksiltä ostamani Racesafen turvaliivi, sekä uudet ratsastushousut, sukat ja hanskat, joten en jaksa niistä erikseen laitella kuvia tähän. Liivissä on hitusen pitkä selkä, joka saattaa joissakin satuloissa haitata. Tuolla tunnilla se ei kuitenkaan haitannut kertaakaan. Oli vaan hippusen vaikea ostaa turvaliiviä, joka oli edestä tarpeeksi pitkä, mutta joka ei ollut kuitenkaan niin iso että vatsan kohdalle olisi mahtunut kaksi minua, mutta kuitenkin tarpeeksi iso että se mahtuisi rinnan kohdalta kiinni..

Syyskuussa on odotettavissa maastoestepainoitteinen ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla, ja siihen mennessä pitäisi sitten jo osatakin jotain ja sitä silmälläpitäen tuli tuo turvaliivikin ostettua. Seuran jäsenyyttä, ja siten ratsastusvakuutusta minulla ei vielä oikeastaan ole, sillä jostain syystä TRS ei ole minulle liittymislaskua lähettänyt vaikka liittymislomakkeen heille lähetinkin jo pari viikkoa sitten.. Pitänee kysellä sen perään.

Kesäratsastustunti 1/8

Jotkut saattoivat jo facebookissa huomatakin, että varasin itselleni Niihaman Horse Fortelle kesäksi vakiotunnin. Pitkällisen taukoilun ja satunnaisratsastelun päätteeksi vihdoin taas säännöllistä harrastamista! Syksyllä odottaa myös viikonlopun ratsastusleiri Alavuden Ratsastuskoululla maastoesteiden merkeissä. Kesän aikana pitäisi myös shoppailla vähän harrastuskamoja, listalla ainakin turvaliivi, uudet ratsastushousut (vanhat on pienet, ja viimesyksyisen putoamisen jälkeen polvessa reikä) ja hanskat. Sit olisi vielä seuran jäseneksi liittyminen, niin sitä kautta saisi sen vakuutuksenkin.

Ensimmäinen ratsastustunti oli sitten eilen, ratsukseni sain rautiaan suomenhevosruuna Bruuttuksen. Bruuttus oli hitusen painava kädelle, enkä kamalan hyvin kyennyt sen ravissa istumaan, mutta toisaalta ainakin jälkimmäisen voin hyvin pistää oman huonon kuntoni piikkiin. Ehkä se tästä kehittyy!

Kesällä yritän itse keskittyä kahteen pahimpaan perisyntiini, eli katseen suuntaan ja ulko-ohjan tuen säilyttämiseen. Varsinkin katseen suunnan ongelmat heijastuu niin selkeästi istuntaan ja sitä kautta ratsastamisen rentouteen, että se pitäisi saada korjatuksi. Minä siis esim. voltilla hyvin herkästi käännän katseen menosuunnasta voltin keskelle tarkistellessani että urasta tulee pyöreä. Ja kun siinä sitten paino kallistuu, niin eihän siitä silloin ainakaan pyöreää tule! Olisi hienoa saada se sama rentous takaisin tekemiseen, mitä silloin pikkuponiaikana piti itsestäänselvyytenä! Virheelliset opitut asiat on vaan pirun hidas kyniä pois..

Tunnilla tehtiin väistöjä, ja ihan perusjuttuja mikä sopi minulle vallan mainiosti tän pitkän taukoilun takia. Ruuna tuntui olevan mukavan herkkä pohkeille, ja pidätteetkin meni läpi aina siihen asti kun olis pitänyt pysähtyä. Pysähtymistä yritettäessä käynti vaan hidastui ja hidastui, mutta pysähdystä ei vaan yksinkertaisesti tullut, mitä ikinä yritinkään! :D Tykkäsin silti tunnista, ja oli ihanaa olla pitkästä aikaa hevosen selässä! Sääkin oli upea, aurinkoinen ja kirkas muttei kuitenkaan tuhottoman kuuma. Viikon päästä uudestaan!