Kesäratsastustunti 3/8

Tälläkertaa ratsastustunti oli oikein tehokas ainakin istunnan kannalta! Sää oli pilvinen ja hiostava mutta ei ihan ruvennut satamaan sentään. Menin Dantoksella, joka oli viimekertaista Axelia hieman reippaampi, ja myös todella mukava ratsastaa. Sitä ei vaan hirveästi kiinnostanut olla kuvattavana kuten näkyy :D Tosi hienoa kun on päässyt joka tunnilla kokeilemaan erilaista ratsua, ja on voinut huomata pärjäävänsä! Eihän se varmaan kovin hyvältä ole näyttänyt, mutta enpä itseäni kovin taitavaksi sanokaan. Kunhan tavoittelen vanhoja taitojani takaisin.

Tunti oli peruskoulutunti, voltteja, ympyröitä ja avotaivutusta. Vatsalihakset huusi jo puolivälissä tuntia armoa, kun yritin tiukasti istua harjoitusravissa. Missä perusistunta, missä? Kadonnut jonnekin.. Tuntiin mahtui muutamia huippuhetkiä kun oikein tunsin miten hevonen laskeutui parempaan muotoon mutta sit samantien onnistuin säätämään jotain kun sitä muotoa yritti ylläpitää, ja taas mentiin pää pystyssä ja runko pitkänä. Rohkaisevaa kuitenkin että se onnistui edes hetkellisesti!

Tässä kohtaa saa varmaan jo tunnustaa että en ennen tuota tuntia edes tiennyt mikä on avotaivutus, saati sitten kehdannut kysyä. Ehkä näin monen vuoden ratsastuskokemuksen jälkeen se pitäisi jo tietää.. Mutta tunnilla katsoin vaan muiden esimerkkiä, tein perässä. ja sain kehuja opettajalta :D Nyt tiedän tuonkin! Toki isolla todennäköisyydellä tottunut ja hyvätapainen tuntihevonen teki paljon "automaattisesti", mutta tässävaiheessa ihan hyvä vaan kun ite keskityn hyvinkin perusasioihin.

Vihdoin muistin kiinnittää huomiota katseen suuntaan ja viimetunnilla otetuilta videoilta bongattuun liialliseen etukenoon nojautumiseen, ja itseasiassa löysinkin moneen otteeseen ihan hyvältä tuntuvan asennon. Se vaan että heti kun jotain monimutkaisempaa pitäisi tehdä, katse laskeutuu joko hevosen niskaan, tai jopa sen lapaan. Ja varsinkin laukassa se etukeno löytyi taas. Mutta silloin kun maltoin keskittyä täysillä molempiin, löysin kyllä oikein hyvältä tuntuvan istunnan. Kun vaan sen keskittymisen sais pidettyä samalla kun pitäisi tehdä muutakin kuin ratsastaa suoraan. Taas tulee eteen se pikkuponikokemus sieltä ratsastuskokemukseni taustalta: isolla hevosella on isommat askeleet, ja ratsastaminen on ihan erilainen kokemus.

Olen muuten edelleen liikuntavihaaja, opin jo peruskoulun liikuntatunnella, että jos jokin asia on hauskaa, se ei voi olla liikuntaa. Kadulla suoraan eteenpäin yksin juokseminen on liikuntaa, ja pirun tylsää sellaista, ja tuntuu ettei sitä jaksa kovinkaan pitkään. Toisaalta hangessa juokseminen on tosi hauskaa ja sitä jaksaisi vaikka kuinka, joten eihän se tunnu liikunnalta ollenkaan! Sama koskee ratsastusta. Ratsastaminen on ainakin lihasten kipeytymisestä päätellen oikein tehokasta tekemistä minun rapakuntoiselle keskivartalolle, mutta ei se voi olla liikuntaa kun se on niin kivaa!