Näyttelypäivä 2, huhhuh!

Näyttelypäivä nro 2 sujui sekä paremmin, että huonommin, kuin edellinen. Aamulla kuljetuskoppaan laitettaessa kissat kellahtivat kopan pohjalle loikoilemaan vähän tympeä ilme naamalla. "Joko taas!" tuntuivat sanovan. Näyttelypaikalle siirtyminen sujui jouhevasti, sillä päästiin suoraan eläinlääkärintarkastusjonon ohi (otettiin allekirjoitukset lauantaina molempien päivien papereihin), ja häkeissä oli jo valmiiksi verhot ja muut jutut eilisen jäljiltä.

Jälleen kerran kotikissojen tuomaroinnit olivat niin pitkällä tuomarointilistoissa, etteivät aamulla edes näkyneet. Tuomarien pöydän ääressä on aina numerolista kyseiselle tuomarille kuuluvista kissoista, josta sitten ruksataan yli arvostellut ja poissaolevat. Kotikissat olivat jossain kolmannella paperilla vasta... Koska jono oli niin pitkä, oli aikataulujen laskeminen lähes mahdotonta, ja osa tuomareista otti kissoja vielä eri järjestyksessä. Siten en oikein voinut poistua näyttelystä mihinkään, kun vähän väliä piti käydä tarkkailemassa jonon tilannetta. Nälkä meinasi tulla, ja väsy, kun sitä väsytystä oli jo kerätty edellisestä päivästä, ja syömäänkään ei oikein meinannut ehtiä.

Viima alkoi olla häkissä jo rohkeampi, ja niin kyllä Myrskykin. Jopa niin rohkea, että se yritti jo punkea ulos koko häkistä. Päätin ottaa sen hetkeksi kulkemaan valjaissa, ja tokihan se tassutteli sitten menemään. Lienikö tämä sitten arvostelun kannalta virhe, sitä ei voi tietää. Kaikkea olisi pitänyt saada tutkia, häntä pystyssä vaan ohikulkijoita kampittamaan? Se keräsi ihastelua ja katseita, eikä kukaan olisi sitä ensikertalaiseksi näyttelyissä uskonut. Niin rento ja rohkea se oli.

Sitten me hoksattiin jotain hienoa! Suomen Agilitykissat Ry rakensi näyttelyalueelle neljän esteen agilityrataa. Kysyttiin kohteliaasti, että saako kokeilla, ja mehän saatiin! Myrsky ylitti kaikki esteet tosi hienosti, ilman nameja tai muuta houkutinta! Tällä kertaa ei kuitenkaan älytty ottaa aikaa ylös, joten vähän ajan päästä otettiin uusiksi vähän paremmalla ajalla, ja osallistuttiin myös päivän kilpailuun. Siis kissan kanssa, joka ei ikinä ennen ole esteitä kokeillut!

Tämä oli jostain syystä vaikein este. Myrsky oli sitä mieltä,
 että ihan tyhmää kiivetä, jos sen voi kiertää..
Harjoituksissa mentiin lopulta, mutta finaalissa ei enää huvittanut.

Sitten oltiinkin jo finaalissa, jossa Myrsky ei enää suostunutkaan yhtä esteistä kiipeämään. Kolme neljästä kuitenkin selvitettiin, ja tuloksena oli jaettu neljäs sija ja kilpailun ainut tsempparipalkinto! Saatiin palkinnoksi kaksi pussia Royal Caninin raksuja (toiseen pussiin Myrsky jo järsi reiän), ja nätti muki. Hienosti ensikertalaiselta, pitäisiköhän meidän joskus tuota harjoitellakin?

Sitten kävin kurkkaamassa arvostelujonoja, ja taashan siinä kävi niin että "Apua mun kissat on seuraavana!!". Nyt ongelmia tuotti vielä se, että kissat olivat kahdella eri tuomarilla. Kaverilla oli kissansa kanssa jotain selviteltävää sertien kanssa, joten olin jonoissa yksin kahden kissan kanssa. Viima lykättiin tuomarihäkkiin odottamaan siltä varalta että assistentti joutuisi sen esittämään. Myrskyn kanssa jäätiin odottelemaan arvostelua (jonka piti olla samantien, mutta jota saatiin odotella...).

Kuvia Lauantailta: Myrsky oli rauhallisesti, ja Viimaa vähän kyllästytti..

Arvostelussa pöydällä Myrsky oli oikein kiltti, rento ja leikkisä. Tuomari antoi vähän noottia rasvaisesta turkista (vaikka se perjantaina oli pesty ja vielä lauantaina sai oikein paljon kehuja siitä!), mutta kehui väriä ja luonnetta. Taisi hän kuitenkin perua luonnearvostelunsa, kun Myrskyllä paloi vertailuarvostelussa käämi koko hommaan. Poika oli jo aiemmin ottanut vähän pulttia muista ympärillä olevista kissoista, ja lisäksi vapauden maistaminen (valjaissa) ja näyttelyhälinään tottuminen johti siihen, että eihän se enää sylissä malttanut olla. Vertailuarvostelussa kissa sitten repi minulta silmälasit päässä ja sähisi ja venkoili ja tuomari totesi, että kissa taitaa haluta kotiin: tuloksena pitkäkarvakollien 4/4. Ei se sentään onneksi kynsiä käyttänyt, muuten olisi ollut naama naarmuilla...

Sitten vaan kiireellä katsomaan Viimaa, ja tosiaan, arvostelu ei ollut sielläkään vielä alkanut ja pääsin esittämään sen itse. Jos edellisenä päivänä Viima oli kyllästynyt sylissäoloon, niin nyt se kyllä suorastaan nautti syliin pääsystä. Ehkä yksin sisustamattomassa tuomarihäkissä oleminen ei ollutkaan ihan niin kivaa. Se kyyhötti siellä vähän surkean näköisenä. Esittely meni oikein kivasti, tuomari kehui Viimaa oikein söpöksi ja kivaksi kissaksi, ja kun tajusin tälläkertaa laittaa kissan odottamaan vertailuarvostelua häkkiin, se viihtyi sylissä myös sen ajan. Viima oli lyhytkarvaisten kotikissatyttöjen 1/3, mutta hävisi kehittyneemmälle aikuiselle lyhytkarvakollien parhaalle. Hieno suoritus siis!

Arvostelusetelit olivat tälläkertaa täynnä melkoisia hieroglyfejä! Toista tavasin aikani ennen kuin tajusin sen olevan edes suomea... Katsokaa vaikka itse :D Vasemmanpuoleinen on sitten suomea... Jos saatte selvää noista sotkuista, niin saa vinkata kommenttiboksissa!

Myrsky: (Suomeksi)
Tyyppi: Vahvaluustoinen ja lihaksikas
Pää: Kiilamainen, Hieno <??>
Silmät: Kaunis ilme.
Korvat: Hienot, valppaat. Hienot <??>
Turkki: Silkkinen, kaunis väri, nätisti laitettu
Häntä: Pitkä ja puuhkainen
Kunto: Hieno
Yleisvaikutelma: Reipas nuori uros

Viima (Suomennettu)
Tyyppi: Erinomainen tyyppi, <??><??> Nuori ja kehittymätön.
Pää:  <??> <??> <??> <??> <??>
Silmät: Erinomainen koko, ilmaisuvoimainen, erinomainen väri.
Korvat: Erinomainen koko, hyvin <??>, pyöristyneet  <??>
Turkki: Pehmeä, kiva <??> <??> Erinomainen väri<??> <??> Pehmeä + silkkinen turkki.
Häntä: Erinomainen pituus  <??> <??>
Kunto: Huippu kunto
Yleisvaikutelma: Söpöläinen.  <??> <??>

Arvostelujen jälkeen pääsin vihdoin syömään vähän, ja Mikkokin pyörähti katsomassa näyttelypaikalla. Meitä myös haastateltiin Kotikissayhdistyksen jäsenlehteen Myrskyn ja Viiman menestyksestä. Toisen näyttelypäivän ilta meni väsymyksen takia ihan sumussa, ja iltapäivästä otin torkut katsomon penkeillä. Kissanäyttelyistä kun ei saa poistua ennen kuin siihen on lupa annettu, ja näyttelykutsuissa luki että paikalla oli kissojen oltava puoli yhdeksästä viiteen. Lopulta kun pääsin kotiin, iski semmoinen väsy etten kyllä jaksanut blogia päivittää. Tänään asia korjattiin.

Mutta ihan totta, ei enää ikinä kaksipäiväisiin näyttelyihin! Kaksipäiväiset oli sekä Myrskyn turkille, että sen (ja omistajan) mielenterveydelle liikaa. Viima paransi loppua kohden, mutta ehkä me ei silti tätä rumbaa tehdä uudestaan. Ihan hullu harrastushan tämä on, mutta kyllä me vielä käydään näyttäytymässä yksipäiväisissä. Yksi päivä saa riittää, syksyllä siis uudestaan Pirokkiin! Mutta vain toiselle päivälle.

Huuhhuh. Kissatkin oli illalla ihan naatteja, ja nukkuivat vaan pitkin pituuttaan. Myrskykään ei naukunut huomion perään. Ja emännällä hurja väsy, kaikki lihakset jumissa, ja kamala nälkä ja jano. Semmonen hullujen harrastus tämä näyttelyissäkäynti!