Geokatit: Ensimmäinen kätköilykerta!

"Oiskohan se täällä?"

Geokätköily on maailmanlaajuinen ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita ympäristöstä. Geokätköjen koordinaatit ja muut tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi ilmoitetaan harrastukseen liittyvillä nettisivuilla. Tyypillinen kätkö koostuu vedenpitävästä rasiasta, ja sisällä olevasta lokikirjasta, johon kätkön löytäjät voivat lisätä nimensä sekä käyntipäivän. Esimerkiksi täältä löytyy vinkkejä harrastuksen aloittamista varten allekirjoittaneen kynäilemänä.

Kissojen ulkoiluttamisen yhdistäminen geokätköilyyn voi äkkiseltään vaikuttaa villiltä idealta. Miten keskittyä kätkön etsimiseen samalla, kun kissat pyörivät missä sattuu? Mitä jos kissat saavat sätkyn vieraassa paikassa? Entä jos paikalla on muitakin? Tai vaikka koira?

No ihan pystymetsästä en lähtisi kissojen kanssa kätköilemään, vaan valjaissa kulkemisen ja ulkoilemisen pitää olla ensin sujuvaa kotipiirissä, ja mielellään niin, että taluttajalla on jotain valtaa siihen, mihin suuntaan mennään!

Kun ulkoilu on sujuvaa, kissat rohkeita, ja taluttajat tarpeeksi kajahtaneita ja kärsivällisiä, kissojen kanssa kätköily on yllättävän hauskaa! Pitkällä narulla voi antaa kissojen tarvittaessa kulkea vapaammin, jos itse on keskittynyt jonkin mahdollisen kätköpiilopaikan tutkimiseen.  Toki täytyy valita haettavat kätköt niin, että ympäristö on suht rauhallinen.  Me valittiin ensimmäiseksi yrityspaikaksi erään kosken rannan tuntumassa olevan kodan ympäristössä sijainnut kätkö. Lukuunottamatta Myrskyn liiallista kiinnostusta jonkun sikamaisen grillaajan hylkäämää jätekasaa kohtaan, paikka oli suht turvallinen antaa kissojen kulkea löysässä narussa. Vieraassa paikassa ei tietysti voi narusta päästää irti, mutta kätkön etsiminen on mahdollista, kun ei koko ajan tarvitse keskittyä täysillä katteihin.

"Hei kattokaa mitä ryönää tänne on jätetty!"

Me ei tällä reissulla tavattu ketään, mikä on vähän harmi. Mielellämme olisimme harjoitelleet vieraiden ihmisten kohtaamista (se on aina ollut meille vähän jännä hetki), esitelleet kissojen geokolikoita kanssakätköilijöille, ja vaihtaneet sanoja - jostain syystä kissojen kanssa ulkoillessa saa tuntemattomistakin ihmisistä helposti juttuseuraa! Keskustelu alkaa yleensä kommentilla "Onko tuo kissa?", tai kuten joskus Myrskyn kohdalla: "Onko tuo rotukissa?". Narussa kulkevaa kissaa tullaan mielellään hämmästelemään, ja välillä siitä kehkeytyy oikein mielenkiintoisia kohtaamisia! Eräs vanhempi nainen kerran neuvoi iltalenkillämme, mitä rikkaruohoja voi kukkapenkistä nyppiä syötäväksi, ja eräs toinen tuli rapsuttelemaan Myrskyä ja juttelemaan huonosta työpäivästään. Ja kumpaakaan heistä ei oltu tavattu ennen sitä hetkeä, eikä sen jälkeenkään.

Kodan reunuksella on just sopiva kissanmentävä taso!
Olisikohan kätkö siellä?

Geokätköilyssä on myös se puoli, ettei kätköpaikkoja tahdota mielellään paljastaa sellaisille jotka eivät harrastusta harrasta. Kätkö saattaa helposti joutua ilkivallan tai ajattelemattomuuden uhriksi, jos joku ulkopuolinen (kutsutaan kätkömaailmassa Jästeiksi) saa selville sen paikan. Siksi on tärkeää etsiä kätköjä siten, etteivät ulkopuoliset myöhemmin seuraa perässä katsomaan, että mitä ihmettä se tuntematon hyypiö kävi tyrkkäämässä tuonne kivenkoloon. Vilkkaammilla paikoilla voi olla hankala löytää sopivaa hetkeä kätkön etsimiselle ilman, että herättää kummastuneita katseita. Tämä ongelma on kuitenkin pois pyyhkäisty, jos kätköilijällä on kissa mukana! Kissa vie huomion pois itse kätköilijästä, ja antaa hyvän syyn kykkiä leikkipuiston aidan takana, tai muissa vähän kummallisemmissakin paikoissa. "No kun tää kissa käveli tänne", on selitys joka menee varmasti läpi! Hieno emäntä, vierittää kaiken kissojensa syyksi...

Löytyi!

Kyseisellä reissulla ei tarvinnut piilotella jästien silmiltä, sillä kätkön ympäristössä ei näkynyt ketään. Purkki löytyi lopulta pienellä etsimisellä, mutta siitä en laita tarkempia kuvia (koska ei haluta paljastaa kätkön tarkkaa sijaintia netissä jästeille, eikä pilata muiden etsijöiden iloa). Me tullaan jatkossakin raportoimaan tänne blogiin meidän kätköilyseikkailuista, mutta ei paljasteta liikaa kuitenkaan :)

Niin muuten, jos vastaan tulee se koira, se saa osakseen armotonta tuijotusta ja jännittynyttä uteliaisuutta. Jostain syystä koirat ovat paljon vähemmän jännittäviä, kuin vastaantulevat ihmiset. Ihmisetkin tosin lakkaavat olemasta jännittäviä heti, kun alkavat puhua.. Liekö pienen sisäkissan vaikea erottaa hiljaa kävelevää ihmistä jostain suurpedosta ennen, kuin se avaa suunsa?

Meidän kissakolikot

Harrastuksen merkiksi meillä on molemmilla kissoilla ollut jo jonkin aikaa valjaissaan tuollainen "kätköilykillutin" eli geokolikko, joka herätti aiemmin postauksessa ihmetystä. Geokolikot ja Travel Bugit ovat esineitä, jotka kiertävät kätköltä toiseen kätköilijöiden mukana. Kolikko on nimensä mukaisesti kolikon muotoinen, ja siinä voi olla erilaisia kuva-aiheita. Travel Bug voi olla lähes mitä tahansa, ja se sisältää usein (mutta ei aina) Travelbug logon. Toimintalogiikka on molemmilla on sama, vain ulkonäkö eri.

 Jos tällainen esine löytyy kätköstä, sen voi ottaa mukaansa ja tipauttaa matkallaan seuraavaan kätköön, josta joku voi sen taas ottaa mukaansa. Jokainen löytäjä kirjaa esineessä olevan kirjainkoodin geocaching.comin sivustolle, ja kertoo missä esine kulloinkin oli. Näin esineen liikkeelle laskenut harrastaja voi seurata sen matkaa  jatkossakin, ja muut harrastajat näkevät, missä se on kiertänyt, ja missä se parhaillaan sijaitsee.

Travelbug logo,
keksityllä koodilla.

Kaikkia kolikoita tai bugeja ei toki päästetä matkaan yksin, vaan ne kulkevat vain omistajansa mukana. Meidänkään valjaat eivät siis kierrä kätköstä kätköön satunnaisten harrastajien kantamana, vaan kulkevat kätköltä toiselle vain kissojen mukana. Jos harrastaja näkee toisella harrastajalla travelbug esineen, kolikon tai logon esimerkiksi polkupyörässä, kissan valjaissa, auton takaikkunalla tai vaikka pohkeeseen tatuoituna, hän voi jälleen ottaa siitä kirjainkoodin talteen. Tämä koodi toimii aivan samoin, kuin kätköstä toiseen matkustavien bugien koodi: kun sen syöttää nettisivuille, voi itse kertoa missä on juuri sen bugin nähnyt, ja katsoa missä kaikkialla se on käynyt. Me rekisteröimme jokaisella kissojen kanssa käymällämme kätköllä nuo niiden kolikot, jolloin kiertämämme kätköt jäävät muistiin, ja näemme ne kivasti kartalla. Lisäksi kaikki kohtaamiset toisten kätköilijöiden kanssa kirjutuvat myös muistiin noiden kolikoiden omalle sivulle!

Ehkä meillä jonain päivänä on hieno kätköilykartta tuloksena kissojen kanssa seikkailemisesta! Tämä pähkähullu harrastus saa siis jatkoa :)

"Me ainakin osataan tää homma!"