Kosken kuohuja katsellessa |
Me päätettiin aloittaa kissojen kanssa uusi harrastus, nimittäin ulkoiluretket myös ihan kotipiirin ulkopuolelle! Ulkoileminen ja pidemmätkin lenkit ovat sujuneet niin hyvin, että päätimme koettaa onneamme. Kissat siis koppaan, ja autoon, ja kohti uusia seikkailuja! Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Myllykylän kosken ranta, jota olen halunnut jo pidempään käydä katsomassa. Muutamaan kertaan pohdittiin autossa matkalla kohti kohteeseen, että me ollaan kyllä ihan hulluja, ja että eivät nuo suostu lähtemään autolta mihinkään!
Toisin kuitenkin kävi. Kuljetuskopassa kaksikko oli tuttuun tapaan rennosti ja rauhallisesti, vaikka nyt olikin poikkeuksellisesti valjaat päällä. Kopasta tultiin myös ulos iloisesti, ja oikeastaan vasta kun kosken kohina alkoi kuulua, heräsi pieniä epäilyksiä. Rauhallisella juttelulla ja suostuttelulla molemmat kuitenkin rohkaistuivat, ja jännityksestä huolimatta kumpikaan ei ryhtynyt panikoimaan. Mitä mahtoivat ajatella asiasta, sitä on hankala sanoa!
Ihan ällistyttävää miten nämä ovat oikeastaan ilman minkäänlaista tarvoitteellista opetusta oppineet nätisti seuraamaan taluttajaa, ja tottuneet siihen ettei yllättäviä asioita kohdatessa tarvitse aina ensireaktiona panikoida ja rynnätä pakoon. Vaikka selvästi tilanne vähän jännitti, niin silti nuo pienet eläimet rauhoittuivat rauhallisella juttelulla, ja luottivat meihin! Tässä on siis on Viima, joka on ensimmäisiä kertoja ulos joutuessaan parkunut kauhusta ja yrittänyt rynniä silmittömästi pakoon, ja Myrsky, jonka mielestä kaikki uusi oli vähintään alamaailman petoja!
Otimme reissusta myös videota. Tällä kertaa en ympännyt mukaan musiikkia, sillä kosken kuohunnan ääni oli oleellinen osa meidän retkeä.
Ruffe nauttisi niiiiin paljon jos pääsis teidän kanssa retkelle! :D Ihanassa paikassa olette retkellä vaikka vähän koski ihmetyttääkin nelijalkaisia ;---)
VastaaPoistaMe vähän innostuttiin tästä ulkoilusta nyt :D ♥ Jatkoa siis seuraa.
PoistaHyvä idea lähteä vähän kotia kauemmas. Olisi hauska kokeilla itsekin, mutta auto ois kyllä tarpeellinen tuohon. Kiva kuulla myös, ettei Viima ole ollut niin rauhallinen ulkoilija alusta saakka. Jospa nämä meidänkin kissat joskus vielä rohkaistuvat entistäkin enemmän,
VastaaPoistaAlkuun Viima kulki tosiaan maha maata viistäen, nykyään on jo rohkeampi kuin Myrsky! Yhdessä ulkoilu ja rauhallinen tutkiminen auttoivat pikkuhiljaa! Auto on kyllä kieltämättä vähän pakollinen, kilometrikin on jo pienten rapakuntoisten kissojen kanssa pitkä reissu, ja kilometrin säteellä ei kamalan pitkäksi aikaa nähtävää riitä :D
PoistaOotte te rohkeita! Noin lähelle isoa koskeakin uskalsitte!!
VastaaPoistaOli kyllä vähän jännää!
PoistaAikamoisia hurjapäitä olette, kyllä :)
VastaaPoistaMutta kyllä meitä vähän jänskäsi!
PoistaOikeita rohkelikkoja! Melkoisella voimalla koski kohisi. :D
VastaaPoistaKuohunta kuului jo ennen kuin koko koski tuli näkyviin. Kattien korvat pyörivät vähän siihen malliin, että kuohunnan ääni oli uusi elämys!
PoistaOi kuinka rohkeita kissoja! Nauttivat varmasti suunnattomasti. Meilläkin Hannibal tykkäisi, Myrsky pelkäisi ihan hirveästi. :D
VastaaPoistaMolemmat tuntuvat kyllä tykästyneen ulkoiluun, vailla olivat nekin alkuun arkoja kun ensimmäisiä valjastelukertoja koetettiin :)
PoistaMe käytiin usein Kajsan kanssa jokirannassa ja koskella, kun asuttiin vanhassa kämpässä - sijaitsivat nimittäin kävelymatkan päässä. Jos kesällä saisi auton kuntoon, niin voisi ehkä harkita tuota tyyliä :)
VastaaPoistaUusien paikkojen tutkiminen on aina kivaa! Oli varmasti kivaa kun oli ihan vieressä niin kivoja maisemia ♥
PoistaOotte te kyllä rohkeita kissoja!
VastaaPoistaVaikka vähän jänskäsikin!
Poista