Kevätmetsä ja uudet vermeet

Kuten edellisessä postauksessa kävi ilmi, Viima joutuu nyt laihdutuskuurille. Ensimmäinen askel on selkeä: liikunnan lisääminen. Koska Myrsky osaa kulkea valvotusti pihalla kiltisti vapaana, se on saanut paljon enemmän liikuntaa, kuin Viima, jota ei voisi kuvitella päästävänsä pihalla irti ikipäivänä. Molemmat ovat kuitenkin myös kokeneita valjastelijoita, ja silloin kun ulos lähdetään, saatetaan tehdä pidempiäkin lenkkejä - ja juosta kotiinpäin niin kovaa, että alkaa läähätyttää! Alla on video metsäseikkailusta kuukauden takaa. Kyseinen metsä on meiltä ehkä puolen kilometrin päässä, joten lenkistä tuli ihan hyvän mittainen kotipiirissä pyörineiden kotikissojen valjastelumatkaksi.

Videolla kissoilla on valjaissaan kiinni paalinaruviritys, johon päädyttiin kun 3m fleksi ei riittänyt metsässä mihinkään. Se kuitenkin takertui solmuistaan ja lenkeistään kiinni risuihin, eikä siksi ollut ihan kaikkein paras vaihtoehto. Sattumalta ratkaisuksi löydettiin Wuffilta kevyt, pitkä ja halpa koirien jälkiliina. Tuosta listasta tuo vihreä, joka on kaikkein ohuin (ja siten kevyin). Niitä lapattiin kassahihnalle sitten kaksin kappalein. Hihna on muovipäälysteinen ja sileä, eikä siinä ole lenkkejä. Siten se soljuu pusikossa kissojen perässä vähän vaivattomammin - ja mikä parasta, 15m narua riittää jo aika hyvin reippaampiinkin ryntäilyihin. 

Pitkän ja sileän narun voi myös tarvittaessa päästää käsistään, ja antaa kissan vetää sitä hetken perässään (jos vaikka kissa päättää sujahtaa tiheä kuusikon läpi, eikä emäntä mahdu perässä). Tätäkin kokeiltiin, ja se sujui hyvin. Kiinniottoa välttelevä Viimakin päästää sentään tarpeeksi lähelle, että 15m narusta saa sen hyvin kiinni - ilman että kissa huomaa irti edes olleensa. Paalinaru jäisi aluskasvillisuuteen kiinni nanosekunnissa, jos sen sinne laskisi, ja fleksinkin kanssa emäntä joutuisi konttaamaan pusikoissa tasan samaa reittiä kissan kanssa.

Tässä naru on nyt sitten laitettu Viiman valjaisiin kiinni. Lukko on tukeva, ja mietin hetken että onko se jopa liian painava ja kissaa häiritsevä. Käytössä se ei kuitenkaan siltä vaikuttanut. Vasemmalla on esillä Viiman geokätköilykolikko, Myrskyllä on valjaissaan samanlainen (tietysti eri koodilla varustettuna). Jos harrastat kätköilyä, ja törmäät meihin jossain ulkoilemassa, pyydä ihmeessä koodia! Tuosta nyt peitin sen peukalolla, että koodin kirjaisivat vain ne, jotka ovat meidät oikeasti nähneet. Lyhyen käyttökokemuksen perusteella tässä on paras naru ikinä rauhalliseen valjasteluun. Fleksi toki puoltaa paikkaansa edelleen esimerkiksi pyörätien varrella tai muualla ihmisten ilmoilla. Sellaisissa paikoissa kissaa ei halua päästää liian kauaksi taluttajasta, ja sen haluaa saada pysäytettyä nopeasti arvittaessa. Ja toki onhan tuo lukko hieman painava verrattuna tavallisiin kissoille tarkoitettujen hihnojen lukkoihin, joten jos kissat eivät olisi valjaisiin hyvin tottuneita, ne voisivat vierastaa tuota painoa selässä. Me ollaan kuitenkin kovin tyytyväisiä!

Hihnat valmiina reissuun!
Tulevissa postauksissa nämä näkyvät käytössä.

Millaisia ulkoiluvermeitä teiltä löytyy, ja millaisia reissuja teette valjaissa?