Ratsastus on hullujen hommaa!

Etenkin, jos mittari näyttää kolmeakymmentä, kentällä ei ole minkäänlaista varjoa, ja alla on hevonen jota pitää oikeasti ratsastaa eikä riitä, että vain matkustaa kyydissä. Hevonen oli ihan mukava, ratsastaja oli veltto makkara, jolta loppui vesi pullosta jo ennen tunnin puoltaväliä. Niin, ja aurinkorasvakin olisi ollut hyvä idea. Hullujen hommaa, sanon minä.

Yksi hullu keräilemässä itseään tallin pukuhuoneen (ihanan viileällä) lattialla

Tunti oli sinänsä helppo puomitunti. Ratsunani oli Palome niminen tamma, joka oli oikein mukavan oloinen ratsu, ja hoidettaessakin alkunyrpistelyjen jälkeen toimi hyvin. Tehtävänä tunnilla oli lähinnä ratsastaa ympyröitä puomien yli ravissa, ja myöhemmin kentän keskelle tehtyä ellipsiä, jonka "kulmissa" piti ylittää n. 20cm korkeudella tai maassa olleet puomit ensin ravissa ja myöhemmin laukassa. Helppoa, vai mitä? No, lisätään yhtälöön ensimmäisessä kappaleessa luetellut asiat, ja se, että hevosen askeleet tuntuivat etenkin alkutunnista ihan jumalattoman korkealta pomputukselta, niin että hikeä pukkasi jo ensimmäisillä ravipätkillä. 

Ynnätään mukaan vielä, että heti jos lepsuilin ratsastuksessa, hevonen joko kielsi (20cm puomi oli selkeästi liian vaikea ylikäveltäväksi :D) tai teki julmetun loikan, johon en yhtään osannut varautua. Pakko oli siis ratsastaa kokoajan, vaikka helle veti ihan veteläksi. Niin, lopputuloksena olin tunnin jälkeen ihan kuitti, ja tunnin aikana kertaalleen putosin selästä, ja kertaalleen meinasin pökertyä pitkän tehtävän päätteeksi. Huh hellettä!

Palome

Putoaminen ei ollut mikään kummoinen, pelkästään yhden yllättävän loikan (maapuomin ylihän täytyy EHDOTTOMASTI loikata!), ja velton ratsastajan yhteentörmäys: jalustimet hävisivät loikassa, ja hyppyyttävä ravi hoiti loput. Päädyin jaloilleni, ja kiipesin samantien kyytiin takaisin. Matkalla tallilta kotiin suunnittelin vielä, että voisi samantien lähteä uimaan. Kotiin päästyäni, ja tuolilleni juurruttuani ei enää yhtään huvittanut lähteä kävelemään yhtään mihinkään, ja tyydyin lepäilemään ja juomaan vettä. Huh hellettä!

Jotain pitänee myös mainita aiemmista kolmesta ratsastustunnistani, joista en ole vielä tänne blogiin kirjoittanut. Ihkaensimmäinen kesäratsastustunti oli mukava ja viileä, ja ratsastettiin maneesissa. Ratsunani oli viimevuodelta tuttu Axel, mukava ja luotettava rautias ruuna. Hypättiin suoralla linjalla paria estettä, ja keskityin lähinnä pitämän ohjat tarpeeksi kireällä myös hyppyä lähestyttäessä. Hyvä perustunti, ja meni ihan nätisti vaikka olikin pitkä tauko itsellä takana. Axel hyppäsi mukavan luotettavasti, ja sain keskittyttyä käsiini hyvin.

Axel, turvallisesti ja edustavasti
 selästäkäsin kuvattuna..

Seuraavalla tunnilla jouduin työmatkan takia oman ryhmäni sijaan ratsastamaan toisessa, paljon edistyneempien ratsastajien ryhmässä. Ratsunani oli rautias Arktika tamma, joka oli karsinassa niin kiltti ja rauhallinen, että sen saattoi laittaa kuntoon sen ollessa irti. Tunti oli koulutunti, ja koska tehtävät olivat tasooni nähden haastavia, ja unohin myös raippani kätevästi talliin, oli työskentely vähän takkuista. Sain kuitenkin paljon kehuja tasaisesta kädestä, sillä Arktikalla on ilmeisesti tapana kulkea pää taivaissa jos ratsastajalla on epätasainen käsi. Meillä meni kuitenkin ihan hyvin, eikä tarvittu edes apuohjia, joita tammalla yleensä käytetään (ja joita en tiennyt sille ennen tuntia laittaa).Kehut käsistä oli mukava kuulla, sillä juuri aiemmalla tunnilla olin saanut vähän negatiivista palautetta ohjasotteistani. Tosin liittyen lähinnä siihen, että esteitä ratsastettaessa pidin ohjia aina liian pitkinä, ja kevyeen istuntaan noustessa ne liehuivat lähinnä löysinä. Tähän pitää saada parannus, sillä hyppääminen tuntui paljon hallitummalta heti kun ohjissa säilyi tuntuma (tietysti..).

Arktika

Kolmas kesäratsastustunti, ja viimeinen ennen tämänpäiväistä, oli jälleen Axel ruunalla. Tämäkin tunti oli helteinen maneesitunti, ja tunnilla keskityttiin eteenpäin vievään liikkeeseen -> mentiin kovaa, ja hypättiin kaarevaa uraa. Minun olisi jo tästä tunnista pitänyt hoksata ettei helleratsastus ole minua varten! Alkutunti meni ihan pipariksi, kun ratsastin ihan liian veltosti, ja samaa reipasta tehtävää toistettiin monesti. Samoin harjoiteltiin este- ja kevyttä istuntaa niin että reidet vaan tärisivät tunnin jälkeen. Axel innostui reippaasta alusta niin, että kaarevalla uralla hyppääminen osoittautui todelliseksi haasteeksi: mentiin nimittäin aika monesti täysiä ulkokautta ohi. Kun samaa tehtävää toistettiin monta kertaa (koska haluttiin tietysti edes yksi onnistunut suoritus), alkoi kuumuus ja hiki senverran pökerryttää että jouduin pitämään kunnon huilitauon.

Axelin hassu kuolain

Lepo, viilentävä tuuli ja veden kittaaminen helpottivat, ja viimeiset tehtävät suoriutuivat jo ihan mallikkaasti ja tunsin taas pystyväni ratsastamaan kunnolla. Todennäköisesti olisin kuitenkin ollut samassa hellekuolemapisteessä jos suoritus olisi mennyt ekalla kerralla pieleen, ja oltaisiin ruvettu toistamaan. Lämpö on ihan kivaa, mutta kuumuudessa alan mennä aika toimintakyvyttömäksi :D Olin kuitenkin tuolloin toipunut juuri flunssasta, joten syytin heikosta kunnostani sitä. Mutta kaipa se täytyy tämänpäiväisen perusteella iskeä kuumuuden piikkiin! Ollapa ensi keskiviikkona viileämpi päivä!

Mistä tietää, että ratsastusvaatteet tuli vaihdettua päälle
melkoisella kiireellä? Eriparisukat, hupsis! :D