Ensin se oli vaan vähän tavallista huomionkipeämpi, ja kiehnäsi ympärillä. Sitten puheliaisuus lisääntyi, ja lopulta alkoi volyymitaso nousta. Siitä seurasi sitten useamman minuutin karjuntakohtauksia useamman kerran päivässä, ja niinhän siinä lopulta kävi että Viima on nyt täysimittaisessa kiimassa. Se on onneksi vielä niin pentu, että väsyy touhuamiseensa nopeasti ja nukkuu pitkiä aikoja, mutta kyllä siitä silti ääntä lähtee. Aamulla ennen auringonnousua se on jo toivottamassa naapuruston kolleille hyvät huomenet.. Myrsky on ihan hämillään, eikä oikein ihan tiedä miten suhtautua.
Onneksi sain sen leikkausajan Myrskylle silloin kaksi viikkoa sitten! Meinaan jos olisin odottanut siihen joidenkin eläinlääkärien suosittelemaan kuuteen kuukauteen, meillä olisi täällä melkoinen härdelli päällä - eihän nämä vieläkään ole puolivuotiaita!
Yritin ottaa Viiman karjuntaa videolle, mutta se lopetti sen aina heti kun menin kameran kanssa katsomaan, ja tuli kiehnäämään jalkoihin. Eli eihän siitä oikein mitään tullut, mutta jotain sentään sain kuvattuakin, eli tällaista meillä nyt. Korvatulpat on öisin ihan mukavat!
Hunnamuksen blogia lukiessa iski muuten taas kätköilyhimo... jos jossainvaiheessa pääsisi päivän valolla etsimään, niin voisi taas muutaman kyllä hakea, josko vaikka kahteenkymmeneen pääsisi lähiaikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti