Kissojen joulu

Nyt on vietetty pitkästä aikaa aamu rauhassa kotona kissojen kanssa. Mietin jo, että miten ne edes enää tottuvat tähän yksiöön kun Kärkölässä saivat ravata pitkin huoneita, ryntäillä ovista luvattomiinkin suuntiin, ja aina joku oli kotona. Yötkin oli kissan näkökulmasta lyhyitä kun ensimmäiset ihmiset heräsi viideltä ja viimeiset meni nukkumaan puolenyön jälkeen. Hyvinhän ne tuntuivat tottuvan, mitä nyt herättivät kuudelta.. Kymmenen jälkeen saivat ruokansa, ja aloittivat riehumisen, ja siitä väsyttyään kiipesivät vielä viereen nukkumaan, kun loikoilin sängyssä kirjaa lukemassa. Tältä näytti meillä sunnuntai-aamu:

Pitkä automatka ja kotiutuminen uuteen paikkaan joulun alla kävi yllättävän kivuttomasti. Ensin kierrettiin yksi huone tarkkaan, sitten toinen, ja lopulta asetuttiin taloksi. Kahden nuoren ja yhden vanhemman tädin yhteiseloa jännitettiin paljon etukäteen mutta hyvin siitäkin selvittiin. Nämä kissat ovat niin äärettömän luottavaisia ja rohkeita, ettei paljon arkailtu uusia ihmisiä, hajuja eikä paikkoja.

Tämmöisellä kissakokoonpanolla joulua vietettiin, Emmi taisi ottaa nämä kuvat. Iines lopetettiin vähän ennen Joulua, muuten meillä olisi ollut tätikissojakin kaksi kappaletta.

  

Kuuseen ei kiivetty, mutta sen alla vedettiin rallia kyllä. Kuusen jalustasta juotiin vettä ja kuusesta saatiin myös pihkapaakkuja turkkiin. Kukkaset vähän lenteli pahimman villin aikaan, jokaisesta mahdollisesta ovesta piti rynnätä heti kun sitä raotettiin (paitsi ulko-ovesta, siellä taisi olla vähän pelottavaa). Ja ihan kuten kotonakin, parhaimpia makuupaikkoja on näytön edus, jonka virkaa tälläkertaa hoiti televisio. Mukavasti lisäsi liikuntaa kaksijalkaisille, kun kissat peitti juuri sopivasti sen osan televisiota johon kaukosäätimen olisi pitänyt osoittaa toimiakseen...

Joulun aikaan suurin järkytys kissalapsille taisi olla, että koko maailma ei olekaan aivan rakastunut heihin. Ihan kuin pienet ei ollenkaan olisi ymmärtäneet, että vanha Tintti ei todellakaan arvostanut hänen reviirilleen tunkeutuvia vipeltäjiä. Mokomat pikkutuholaiset kehtasivat vielä käydä testaamassa vanhan mamman hiekkalaatikon, ja syömässä sen ruoat, vaikka omatkin olisivat olleet tarjolla.

"..."

"Kehtasitkin tuoda tänne tommosia..."

Alkuun sähinää ja murinaa oli enemmän, mutta lopulta Tintti tuntui alistuvan kohtaloonsa ja sieti pennut kodissaan. Kävi jopa vastavuoroisesti ryöstöretkellä niiden ruokakipolla. Yhtään tappelua ei tullut, muutamia läpsäisyjä lukuunottamatta (Tintin suunnalta) ja loppuvaiheessa pienet oppivat jopa kunnioittamaan Tinttiä ja pysyivät siitä sopivan välimatkan päässä. Alkuun Viimaa kovasti kiinnosti, että mitä Tintti tekee, ja miksei se halua leikkiä heidän kanssaan... Yöt nämä toki olivat eristettyinä toisistaan, mutta muuten ihan vapaasti keskenään. Ei niistä kavereita tullut, mutta eivät ne toisilleen turpaankaan antaneet. Lapset olivat alkuun yllättävänkin rentoja Tintin lähellä, ja vähän turhankin luottavaisia, kun taas Tintti näytti koko joulun siltä että mokoma juhla oli peruttu sen osalta :D

Jouluruoan osalta Myrsky varasti heti alkuunsa ruokalusikallisen verran rosollitarpeita: keitettyä porkkanaa ja punajuurta. Todistettavasti nämä ovat myös yhteistuumin varastaneet siivun kinkkua. Viima tiputti viipaleen tassulla lautaselta lattialle, ja Myrsky otti kopin. Iankaikkisen vanhan talousvaa-an mukaan Myrsky olisikin jo kolmekiloinen.. Huhhuh. En edes tiedä mitä kaikkea nämä ovat jouluna syöneet, kun itse matkustin loppuvuodeksi Joensuuhun ja jätin kissat viettämään maalaisjoulua. Hiiri ei niille sentään kelvannut. Vintiltä loukkuun jäänyt vielä lämmin, mutta kuollut hiiri oli niille suorastaan kauhistus.

Viima juoksi suoraan haistamaan sitä, ja juoksi sen jälkeen pikavauhtia karkuun ja vältteli sen jälkeen. Myrsky läpsi sitä tassulla, eikä sekään tajunnut sitä syötäväksi. Toisaalta ymmärrettävää, nämä on saaneet aina lihansa valmiiksi laitettuna. Ettäkö pitäisi itse suolistaa ja nylkeä? Ei kiitos, sanoo kaupunkilaiskatti. Tinttirouva tiesi kyllä, mitä sille pitää tehdä, ja saikin syödä hiiriaterian sitten pihalla.

Viiman suosikkipuuhaa oli ikkunasta lintujen kyttääminen, ja satunnaisten talvihorroksesta heränneiden kärpästen metsästys. Linnutkaan tuskin olisivat sille ruoaksi sellaisenaan kelvanneet, mutta kärpäsiä se nieli. Ja eihän toki ole joulua ilman Karkkipapereita!

Alla vielä videokoostetta kissojen joululomasta. Osa videopätkistä on Emmin kuvaamia, jätin sille välipäiviksi tuon videokameran, kun itse lähdin muualle. Huom, tuo uuni minkä luukulla Viima kävelee ei sitten ollut vielä kuuma :D

Seuraavaksi pitäisi varmaan kirjoittaa omastakin joulusta..