Jaaha, yllätin itseni juuri katsomasta netistä kolmatta jaksoa hääpukuohjelmaa, jossa tulevat morsiammet sovittelivat pukuja. Minä myös, minä myös! Tai siis... No oikeastihan olen melkeinpä jo valinnut hääpukuni. Tai pikemminkin, tiedän millaisen haluan, en sitä, saako sellaisia mistään. Ainakaan sitten joskus, kun olen sellaista itse etsimässä. Mutta jos vaikka jätetään tämä keskustelunaihe tähän, ja siirrytään siihen tekstiin joka on ollut työn alla jo hetken aikaa...
Nimittäin siihen Jouluun. Viimeisiä alennusmyyntejä vilkuiltuani jäin taas miettimään, että millaisia joulukoristeita sitten tulee omaan kotiin ja kuuseen joskus tulevaisuudessa koottua. Varsinkin alennusmyynnit on vaarallisia, jos tulee vastaan juuri täydellisiä koristeita. Kun ne ovat joulun jälkeen niin halpoja, ja ne täydelliset ovat niin harvassa, että ehkä sitten joskus tulevaisuudessa juuri sellaista ei löydykään ja ja... Niin.
Omaan tulevaan kuuseeni laitan ainakin paksuja hopeapörrönauhoja, ja palloja. Pallojen väreistä en edes ole kovin nirso, ihan hyvin toimivat minusta niin kultaiset, kimaltelevat, punaiset, huurteiset kuin vaikka sinisetkin, joskin pääpainon kuusenkoristelussa haluan pitää hopealla ja lämpöisillä sävyillä. Lisäksi aion neuloa seitsemän paria neulejoulukelloja, joiden sisällä on kulkuset. Kärkölässä meillä on noita vanhoja kelloja muutama, mutta ehdottomasti tahtoisin omaan kuuseeni tehdä omat itse. Olen neulonutkin noita varmaan kymmenen kelloa yhteensä jo, mutta milloin on käsialassa vikaa, milloin on ollut lanka vääränlaista, mittasuhteet huonot, tai kelloparista tullut erikokoisia. Monia hylättyjä kelloversioita siis löytyy... Eikä sitäpaitsi nykyään enää saa mistään niin hyvä-äänisiä kulkusia kun noissa vanhoissa on! Parhaimmat kulkusehdokkaat tosin itseasiassa löysin tänään... eläinkaupasta :D Katsoisikohan ne siellä kieroon jos kävisin ostamassa neljätoista kissan kaulapantakulkusta? Vai olenko liian tarkka näiden suhteen?
Mutta jos nyt ei enää puhuttaisi joulukoristelusta. Katsotaan sitten ensi vuonna taas. Tai siis, tänä vuonna. Itse Joulunaika meni ihan mukavasti, joskaan ihan täysin en onnistunut rauhoittumaan, ja koko juhla tuntui juoksevan hurjaa vauhtia ohitse ennen kuin kunnolla ehti alkaakaan. Kai se johtuu siitä, että täällä yksiössä on paha viritellä joulutunnelmaa, ja sitten kun pääsee Kärkölään, se joulu onkin jo siinä, ja jos ei heti saa tunnelmasta kiinni, se on ohi ennen kuin sen tunnelman löytää... Pyhien jälkeen tapasin kavereita, ja se mokoma olikin sitten ainut aurinkoinen päivä koko jouluna. Alla olevat talvitunnelmakuvat onkin sitten Emmin ottamia, se kävi ulkona tarpomassa minun kameran kanssa kun itse juorusin kahvipöydässä:D
Välipäivinä lähdin junalla Joensuuhun, jossa tuli sitten oleskeltuakin ihan uudenvuodenaattoon saakka. Syötiin hyvin, lenkkeiltiin, saunottiin, katsottiin elokuvaa ja kävin jopa shoppailemassa! Ostin itselleni aivan ihanan ja lämpimän viininpunaisen toppatakin, jossa on ihana korkea kaulus (ei tarvii edes kaulaliinaa pitää!), kiristys vyötäröllä, ja mikä parasta: tarpeeksi pitkät hihat! Ei oikeasti kannata olla pieni, hoikka ja pitkäkätinen... aiheuttaa vain ongelmia. Olen erittäin tyytyväinen tuohon löydökseen, varsinkin kun shoppailu ei ole suosikkipuuhaani.
Stereotypian mukaan nainen ravaa osastolta toiselle ostostenkiilto silmissä, ja mies raahautuu mukana puhelinta räpläten tai lattiaan tuijotellen. No, minun kohdalla se on kyllä aina mennyt toisinpäin. Etenkin vaateostoksilla! Oma taktiikkani on usein se, että jos muutama ensimmäinen kokeiltu vaate ei ole hyvä, luovutan ja häivyn koko kaupasta. Ja toisaalta jos ensimmäisten joukossa on joku "ihan hyvä", niin nappaan sen ja poistun. Tälläkin kertaa olin jo valmis luovuttamaan, ja toisaalta ottamaan ensimmäisen siedettävän, mutta Mikko jaksoi kannustaa että kokeile nyt vielä yhtä. Mokoma etsi minulle vielä sovitettavaakin kun itse puhisin jo valmiina pakenemaan paikalta.. Parasta :D
Joulun jälkeen lämpötila nousi aika lähelle plussaa, enkä päässyt kuvaamaan kirkkaita lumimaisemia oikein edes Joensuussa. Se siitä talvikuvaamisesta sitten. Käytiin me yhtenä iltana hämärissä kuvaamassa lintutornilla pitkän valotusajan kuvia, mutta suurimmasta osasta niistäkin tuli ihan söhryä kun oli sumuista ja taivaalta satoi kiihtyvällä tahdilla räntää niin, että lopulta kamera oli pistettävä piiloon.
Kesällä Lahdessa voisi pyöriä pidempäänkin, silloin pääsiis mäkihyppytorniinkin katsomaan maisemia :) Olen minäkin toisaalta loistava matka-opas.. Enhän minä Lahtea juurikaan tunne.. autokouluni minä siellä ajoin, ja osaan kävellä juna-asemalta ostoskeskuksiin, leffateatteriin ja hampurilaiselle. Se siitä :D Tulihan siellä joskus nuorempana tyttöjen kanssa käytyä enemmänkin, ostoksilla ja katsomassa elokuvia, kun junalla pääsi niin helposti.
Lahdesta tein kuitenkin itselleni joululahjalöydön! Kissankokoisen kirjan Harry Potter-elokuvien tekijöiltä, jossa kerrotaan kaikkea mielenkiintoista lavasteista, näyttelijävalinnoista ja maskeeraamisesta sunmuusta. Paljon mielenkiintoista tekstiä siitä, miksi asiat tehtiin niinkuin tehtiin, ja millaisia silmien ohi vilahtaneita yksityiskohtia elokuvista löytyy. Aivan mahtava opus kaikkine piirroksineen, valokuvineen ja kaikkineen!
Nyt täytyy varmaan mennä nukkumaan. Huomenna on mielenkiintoinen päivä: soitin aamulla varatakseni aikaa Myrskyn leikkauttamiseen, ja odotin saavani ajan jonnekin kuukauden päähän. Sainkin peruutusajan huomiselle! Helpotus on kyllä suuri, olen jo alkanut pikkuhiljaa huolestua näiden käytöksestä ja pohtinut että pitäisikö erottaa toisistaan leikkaukseen asti. Nyt näyttää kuitenkin siltä että kollipoika lopettaa lisääntymistouhut ennen kuin Viima ymmärtää niistä mitään. Viiman vuoro tulee sitten myöhemmin. Huomenna laittelen tänne varmaan terveisiä toipilaskissalta:) Alla vielä videopätkää siitä, miten hauska asia voi pyykkiämpäri olla, vaikka staattinen sähkö nostaakin karvat pystyyn sojottamaan jokaiseen mahdolliseen suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti