No voihan kissa

Onneksi minulla ei ole koiraa! Kun en saa kissojakaan opetettua pysymään poissa pöydältä edes silloin, kun siinä yritetään syödä, vaan ryntään vaan ottamaan kuvia kun meidän pieni jätemylly intoutuu syömään perunankuoria... Johdonmukaisuus ja päättäväisyys, mitä ne ovat? :D No sain tästä sitten kyllä rangaistukseni, kun Myrskyllä meni nassu sekaisin noista perunankuorista, ja jouduin pesemään sen takamusta, kun se mielellään olisi hinkannut sen minun mattoihini...Yllättävän helppoa tuon kissan peseminen kuitenkin on, vaikka kolmas käsi olisi ollut ihan kätevä. Yhdellä kun piti kissaa kiinni, toisella suihkutti, niin milläs sitä sitten hinkkaisi sitä likaista kohtaa? Myrsky makasi selällään jalat pystyssä kun suihkuttelin hännän alle, eikä juuri vastustellut. Sen verran kuitenkin piti pitää kiinni, ettei olisi karkuun madellut, tai pyörähtänyt kyljelleen. Leikkauksesta on viikko, eikä kissa tosiaan ole ensimmäisen illan jälkeen osoittanut mitään merkkejä siitä että jotain olisi tapahtunut.

Sen sijaan näillä molemmilla taitaa olla vähän teini-ikä menossa. Huomiota kerjätään naukumalla, ryntäämällä vauhdilla syliin, kehräämällä hurjalla volyymilla. Nämä on alkaneet syödä vähemmän, ja nukkua enemmän, ja nirsoilla ruoasta jos se on hetken seissyt. Myrskykin, mokoma. Yllättäen raaka liha menee kuitenkin jopa paremmin kuin kaupan ruoka... Paitsi että tosiaan, pieni lohifileen palanen, jonka ruokaa laittaessani tarjosin kissoille, ei kelvannut kuin tyrkyttämällä. Ja n. tunnin päästä tästä se sama kissa vetelee perunankuoria... Että semmosta. Kissat...

Tehtiin muuten mahtavaa uunilohta muutama päivä sitten! Ja todella yksinkertaista. Fileeseen vaan maustetta kylkeen, ja päälle kippari-juustolla maustettu ruokakerma, ja uuniin. Ja kylkeen keitetyt perunat (joiden kuoria Myrsky tuossa naposteli...), ja oli kyllä yllättävän hyvää! Varmaan parasta uunilohta mitä olen syönyt, ja ensimmäinen itse tekemäni! Vaatimatonta.

Saman päivän iltana kissat tapasivat jälleen koiran, tällä kertaa vieraana oli Hunnamuksen koira, nuori kultainen noutaja. Videomateriaalia ei ole, koska kamera sähläsi omiaan, mutta ihan ensimmäiseksi kissat tajusivat että tämä koira oli paaaljon isompi kuin edellinen... ja sen seurauksena yrittivät ensin kiipeilypuun avulla katosta läpi. Eivät päässeet :D Tämän jälkeen Myrsky nakotti paikallaan kiipeilypuussa koko loppuajan, kun taas Viima tuli itse ja vapaaehtoisesti lähemmäs seuraamaan koiran touhuja. Jälleen se puolen metrin hajurako osoittautui sopivaksi , mutta selvästi oltiin uteliaita. Viima ainakin. Ehkä nämä vielä tottuvat koiriin...

Koiran lähdettyä hoksasin, että nämä kissat säikkyvät läähätysääntä. Siispä nyt pääsen kätevästi ovista sisään ilman että kissat ryntävävät rappuun, kun matkin tullessani koiran läähätystä. Kissat pysyvät kaukana ovesta juuri sopivan hetken, että pääsen sisään. Naapurit varmaan pitävät hulluna... ja eiköhän nuo kissat kohta tilanteeseen totu ja huomaa että huijaan niitä. Mutta eikun vaan koiratapaamista uusiksi, niin muistavat taas. Kunnes nämä sitten tottuvat siihen koiran läsnäoloon.