Pissaepisodi ja toipuminen

Eilen Myrskypoika kävi leikkauksessa tasan 20vk iässä, ja meiltä loppui pelko vahinkopennuista. Vielä on edessä Viiman leikkaus joskus kun se on vähän tuosta kasvanut, mutta sillä ei enää ole niin kamala kiire. Toki olisi positiivista saada asia hoidettua ennen ensimmäistä kiimaa. Yksiössä eläminen kiimaisen tyttökissan kanssa on semmonen kokemus jota en välttämättä tahdo.

Myrsky oli eilen kotiintullessa vielä täysin tajuttomana peiteltynä kuljetuskopan pohjalla, ja sai siellä hetkenverran ollakin nukkumassa. Viima kävi välillä läpsimässä sitä kaltereiden takaa, kun silmä vältti. Ei oikein ottanut uskoakseen ettei veli herää siihen. Ei värähdystäkään, senverran tukevasti oli lapsiparka rauhoitettu.

Piti ihan tarkistaa että hengittikö se...

Kun korvat alkoivat heilahdella, avasin luukun  ja hetkenpäästä Myrsky ryömikin kopasta ulos ja asettui lattialle makaamaan. Ressukka oli laskenut allensa tajuttomana ollessaan, ja oli varmaan siihen havahtunutkin ja siksi siirtyi muualle nukkumaan. Heitin kuljetuslaatikon pehmusteet pyykkikoneeseen, pyyhin lattian ja yritin pyyhkiä vähän kissaakin kun se oli ihan märkä.

Päätin sitten järjestää meile mukavan pesän sängylle. Peitin sängyn muovilakanoilla, ja peittelin myös kissan niillä ennen kuin heitin oman peittoni sen päälle. Ajattelin että siinä sen on lämmin ja mukava heräillä minun kainalossani.

Siinä on mukava köllötellä.

Homma ei vaan sujunut ihan niinkuin elokuvissa. Muovilakana ei toki päästänyt nestettä lävitseen, mutta kun makasin itse sen reunan päällä, se kallistui ja muodosti kätevän pissaliukumäen kun Myrskyltä lirahti toistamiseen. Pirun paljon sitä nestettä pieneen kissaan mahtuu! Ja se neste valui liukumäkeä pitkin ensin minun päälleni, ja siitä toki kankaisille lakanoille ja patjalle... Ei muuta kuin kissa pehmikkeineen lattialle nukkumaan, ja sänkyä kuivattamaan :D

Alkuun Viima oli ihan pistoksissa, että miksi hän ensin joutui olemaan kotona yksin ja sitten tuo yksi ei edes herää leikkimään. Sitten kun se hoksasi että Myrskyllä ei kaikki ollut kunnossa, se kuitenkin rauhoittui ja alkoi pitää siitä huolta.  Siinä lakanoita vaihtaessani Myrsky alkoi senverran heräillä, että hoksasi itsekin tapahtuneen ja yritti vähän puhdistaa itseään. Senverran oli poikaparka kuitenkin vielä tainnoksissa että ei se oikein onnistunut. Yritin pyyhkimällä vähän auttaa sitä, mutta sitten Viima tulikin veljensä avuksi ja nuoli pissaisen hännän ja takamuksen puhtaaksi.

Myrsky raahusti siitä sitten kylppärin lattialle nukkumaan, ja uskaltauduinkin sitten käydä vessassa sillä seurauksella että Myrsky päätti hoippua heti saunan lauteille kun en ehtinyt estämään. Hyvin se sinne huojuen mutta putoamatta pääsi, ihan ylimmälle lauteelle, ja siellä se sitten halusi olla vaikka kuinka olisin halunnut viedä sen turvallisempaan paikkaan. Ei auttanut muu kuin asettua itse sinne sen viereen vahtimaan ettei se putoa, ja lopun iltaa istuksinkin kylmän saunan lauteilla läppärin ja kirjan kanssa. Myöhemmin illalla Myrsky tointui jo niin, että kävi laatikolla, joi ja söi, mutta vahtimisen lopetin vasta kun se osoitti vähän leikkimisen merkkejäkin jo. Tänä aamuna kissa sitten olikin jo niinkuin yhtään mitään ei olisi tapahtunutkaan, ja veti Viiman kanssa rallia ympäri kämppää.

On se leikkaus näköjään kollikissalle oikeasti helppo juttu :) Meidän ei myöskään käsketty pistää sitä suojakauluria, niin ei tarvinnut kissan sitä stressata. Ja onneksi ei toisaalta Myrsky vaikuta kovin innokkaalta haavojansa repimäänkään. Hyvin meni siis! :)