#22 Jouluperinteitä

Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen

hiljaisuuden kuulen alkaneen

Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon

jää kiireet, taas aattoilta on

Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää

jokaisen mä tahdon itse sytyttää

yllä niiden kultaisina kimmeltää

nuo enkelit, käy kello pyörimään

Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten

joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen

palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden

joulun sanomaa soi kello enkelten

Lapsuuden jouluperinteet ovat minulle tärkeitä, ja pidän niistä kovasti kiinni. Meillä joulu on minun muistikuvieni mukaan aina kotona, mutta kuulemma kerran ollaan oltu aatto ja joulupäiväaamu Tammelassa isovanhemmilla, kun olin pieni. Joulunaika alkoi (ja alkaa edelleenkin) minulle sillä, että ikkunatähti nostetaan ikkunaan. Aatonaattona, tai aattoaamuna tuodaan sisälle kuusi, ja se koristellaan yhdessä. Isi laittaa kynttilät, ja särkyvät koristeet (no ok, nykyään saan laittaa itse nekin tahtoessani), ja me lapset loput. Kuusenkoristeista itselle tärkeimpiä meillä ovat olleet neulotut joulukellot, joissa on sisällä kulkuset. Muistan lapsena keränneeni ne kuusesta aattoiltapäivänä käsiini, ja tanssineeni niitä kilisytellen ympäri taloa joululaulujen tahdissa, jotta saisin ajan kulumaan nopeammin. Päivällä kuunnellaan joulurauhan julistus, tuvassa televisiosta, ja Mummi omassa kamarissaan radiosta. Ja joka joulu todetaan, että toiseen se tulee viiveellä. Halvat on meillä huvit!

Tässä kaikki Tampereelle meille tulleet kortit,
kiitos lähettäneille!

Jouluna me myös lasketaan kaikki meidän ja mummin saamat joulukortit, ja siskon kanssa selvitetään, kuinka moni on tullut perille oikealla osoitteella. Meidän osoite on ilmeisesti kovin hankala, ja se on kai vaihtunutkin joskus (vaikka paikka pysynyt samana), joten kortteja tulee välillä mielenkiintoisillakin osoitteilla. Yleensä noin puolet tulee oikein! Mutta ne vähän sinnepäin kirjoitetutkin osoitteet löytävät perille :) Jouluna postinkantajat saavat myös pienen lahjan postilaatikosta itselleen, ja usein jos maitoauton käynti sijoittuu sopivasti, myös maitokuskille tarjotaan pieni lahja.

Aattoiltaa odottaessa aikaa tapettiin myös laskemalla mäkeä, ja rakentamalla vaikka lumilyhtyjä. Valitettavasti tänäjouluna siihen ei kyllä ole mahdollisuutta, toisaalta, ajattelin rakennella piparkakkutaloja aikanikuluksi. Lisäksi hyvissäajoin ennen joulua katsottiin myös television elokuvatarjonta, ja pistettiin listaan että mitä me lapset halutaan katsoa, että muistetaan. Meillä ei ole koskaan ollut videoita tai dvd soittimia, eli mitään ostoelokuvia ei harrastettu ja kaikki katsottiin (ennen tietokoneaikaa) televisiosta sitten kun ne tuli. Ja jouluna niitö tuli paljon! Meidän jouluun siis kuuluu aika paljon television katselua, mutta toisaalta tavallista vähemmän tietokoneella istumista.

Päivällä osa porukkaa on käynyt haudoilla viemässä kynttilöitä, ja sen jälkeen onkin jo lypsyn aika. Se oli lapsena kaikkein pitkäveteisintä aikaa, kun vaan odotteli, että lypsy loppuu (koska joku oli mennyt sanomaan, että pukki tulee lypsyn jälkeen). Joko ennen tai jälkeen lypsyn ollaan syöty jouluateria, ja lypsyn jälkeen on edessä joulusauna, jonka aikana kuusen alle on ilmestynyt paketteja. Pukki sattui käymään lähes aina juuri sillävälin kun oltiin saunassa, miten sattuikaan!

Lahjoja avataan sitten se ilta. Etenkin nuorempina me saatiin joka jouluksi yksi lautapeli, jota sitten pelailtiin. Ylläolevat lahjojenaukaisukuvat tuvan lattialta taitavat olla vuosilta 2005 ja 2007, jos oikein muistan. Oli vaikea löytää julkaisukelpoisia kuvia, koska ollaan aina avaamassa paketteja juuri saunasta tulleena, kylpytakeissa tai yöpuvuissa.

Joulupäivänaamuna meillä ei ole koskaan harrastettu joulukirkkoa (tai no, sinä ainoana kertana Tammelassa kyllä), koska se osuu juuri aamulypsyn aikaan. Televisio on jälleen paljon auki, ja koko perhe viettää aikaa tuvassa. Yleensä se tosin on niin myös arkenakin, sillä tupa on meillä yhdistetty olohuone, keittiö ja ruokailuhuone. Ja ulko-ovesta pääsee suoraan tupaan, joten se on aikalailla talon keskipiste. Puoliltapäivin joulupäivänä isän sisko perheineen tulee syömään meille jouluruokaa. Nykyään mukana kulkee myös serkkujen puolisoja. Etenkin nyt kun ei enää asuta naapureina, on joulupäivällinen se kerta kun päästään vaihtamaan kuulumisia, kun ei välttämättä olla vuoteen nähty. Joko joulupäivän tai tapaninpäivän iltana me ollaan sitten vastavuoroisesti menty meidän porukalla lypsyjen jälkeen kahville heile tuohon naapuriin.

Ei nyt ihan kaveruksia, mutta..

Joulupöydästä löytyy ainakin perunaa, lanttulaatikkoa, maksalaatikkoa, perunalaatikkoa, porkkanalaatikkoa, lihatonta makaronilaatikkoa, rosollia, kinkkua, lihapullia, sahtia, riisipuuroa ja kotijuustoa. Aika hyvin perinteistä siis, onneksi tykkään jouluruoista (no en kaikista, mutta useista). Pitäisiköhän näistä tehdä bingoruudukko, ja pelata joulun alla Myrskybingoa... eli ruksata yli ruudukosta aina se ruoka, jota Myrsky kulloinkin pääsee varastamaan... Jouluna meillä nostetaan pöydän ääreen tuvan toinen pitkä penkki (joka on normaalisti siinä seinällä, mihin tulee kuusi), ja sekin on mielestäni tärkeä osa perinnettä. Nyt täksi jouluksi uhkailivat kuitenkin, että penkki siirtyy muualle, koska tupaan on hankittu uudet tuolit, mitenkäs tästä olisi tarkoitus selvitä!

Navetan seinällä kuusi parin vuoden takaa.

Joulukuun alussa juteltiin Mikon kanssa näistä meidän jouluperinteistä. Tulin ajatelleeksi, että sitten, kun meillä on lapsia,  mehän ollaan juuri ne, jotka luodaan ne perinteet, joita lapset sitten joskus toivottavasti tulevat pitämään tärkeinä. Se on aika iso ajatus, saa nähdä, miten tästä suoriudutaan! Ensi jouluna saattaa jo minunkin jouluperinteisiin tulla jännittäviä muutoksia, jos tulenkin viettämään joulun ensimmäistä kertaa jossain muualla kuin kotona: mietittiin, Mikon kanssa, että eiköhän se olisi aika sitten viettää joulukin yhdessä. Ehkä ensivuoden aattoilta vietetäänkin sitten Joensuussa, ja sitten Kärkölässä? Koska jouluperinteet ovat itselleni niin tärkeitä, niin tämä ehkä jonkun mielestä pieni asia on minulle aika iso. Yhteinen joulunvietto kuulostaa minun korvaani jo melkein kihlauksen kaltaiselta sitoutumisen tasolta. Mutta ehkä olenkin joulu-outolainen! Mikko ei ehkä pidä ajatusta minään, mutta minä arvostan taivaisiin sitä, että joku toivoo viettävänsä joulun minun kanssani :)

lapselleni sitten joskus aikanaan

kun hän kanssain kuusta koristaa

näyttää tahdon kuinka kellon tuon voi rakentaa

saan lapsuuttain mä elää uudestaan

kädessänsä kantaa neljää pientä kynttilää

jokaisen hän tahtoo kanssain sytyttää

yllä niiden kultaisina kimmeltää

nuo enkelit, käy kello pyörimään

Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten

joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen

palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden

joulun sanomaa soi kello enkelten