Marjaana 18v Kreikassa -- Marjaana 22v pitkospuilla
Löysin netistä vanhan blogini (keväältä 2009) jossa höpötän kirjoituksista, lakkiaisista ja yhteenmuutosta ja muusta silloin tärkeästä. Hetken mielijohteesta päätin sitten yhdistää sen postaukset tähän blogiin. Vanhoja postauksia pääsee siis nyt selaamaan täältä, mikäli ne muita kiinnostaa. Ne ovat täällä kuitenkin lähinnä itselle arkistossa. Poistin samalla tuon vanhan blogin verkosta kokonaan. Ei se kovin kummoinen edes ollut, sen taival kesti puoli vuotta, liekö loppunut siihen kun sain itselleni vähän uutta ihmeteltävää Tampereessa, kun alkoi opiskelut ja löytyi uusia ihmisiä ympärille. Kaipa sitä on vähän tullut muututtuakin.
Onhan nuo tekstit vähän teinimarjaanaa, ja varmaan blogin lyhyt elinkaarikin kuvasti hyvin teinimarjaanan pitkäjänteisyyttä. Noita tekstejä lukiessa kyllä huomaa että pikkuisen on ajatusmaailma nyt kehittynyt aikuisempaan suuntaan, vaikka itseni noista tunnistankin. Hassua miten silloin kotoa isoon kaupunkiin muuttaessa ja avoliittoon ryhtyessä oli olo niin mahdottoman aikuinen. Nyt se avoliitto on päättynyt, ja alan ehkä vihdoin hahmottaa mitä haluan elämässäni ihan oikeasti nähdä, tehdä ja harrastaa. Ja sitä elämän toteuttamista saatte sitten seurailla täällä! Onhan se toki mahdollista, että kolmen vuoden päästä ajattelen nykyisestä minästäni samalla tavalla kuin nyt tuosta kahdeksantoistavuotiaasta itsestäni, mutta senhän näkee sitten. En usko.
Aina kun lukee omia vanhoja juttuja, sitä jotenkin ajattelee, että "voi hyvä elämä, olinpa lapsi" x) Ehkä sitä pikkuisen siis aikuistuu vuosi vuodelta, tosin veikkaan silti, että oon kakara ikuisesti.
VastaaPoistaJoka tapauksessa se on hyvä, jos tällä hetkellä tietää sen, mitä justiinsa nyt elämältään haluaa ja uskaltaa sen vielä toteuttaakin. Mikään ei varmaan ole tuskasampaa kuin elää sellaista elämää, jota ei halua.
Totta, katsotaan sitten muutaman vuoden päästä taas kun selaan vanhoja postauksiani, että kuinka pahasti niihin hajoan. En välttämättä niin pahasti, kuin noihin teinivuosien postauksiin, mutta kuitenkin. Niin paljon muutoksia meneillään. Teininä kai tavoittelin aikuisuutta vähän liikaakin, ja jälkeenpäin niiden ajatusten lukeminen kuulostaa tosi typerältä:D
VastaaPoistaTuo on totta, että sellaisen elämän eläminen, josta ei tykkää, on tuskaista. Minä kun vielä halusin tykätä, ja ajattelin, että sellaisesta tykkääminen on aikuismaista ja fiksua, mutta kun ei se ihan niin toimi. Ei voi tykätä asioista, joista haluaisi tykätä, muttei tykkää, ja toisaalta ei voi olla tykkäämättä asioista joista tykkää vaikka ne ei ympäristön mielestä olisikaan hienoja juttuja.
Itseasiassa nyt vois sanoa, että palaan siihen "vanhaan", eli sellainen luonnossa viihtyvä eläinharrastaja ja maalaistyttö, millainen joskus pienempänä olin, ja josta en olisi oikeastaan koskaan halunnut luopua. Kai asenteeltaan voi olla maalaistyttö kaupungissakin? :D
Sitähän voi olla ihan mitä vaan haluaa. Omasta päätöksestä ja halusta se on kiinni tai joskus ehkä rohkeudesta. Mutta kokemuksesta voin sanoa et on vaan parempi tehdä niin kuin itse tykkää, muuten alkaa hajottamaan jossain vaiheessa tosi pahasti.
Poista