Kesäratsastustunti 6/8

Ratsastus on kiva harrastus!!

Niin tosiaan, perjantaina oli ratsastustunti, jonka jälkeen näytin tuolta. Tehokkaat ratsastustunnit peräkkäisinä päivinä hiostavassa kuumuudessa vei kyllä pikkusen mehuja! Tunti pidettiin tälläkertaa maneesissa, koska kentän pohja oli yön jäljiltä aika märkä. Nuo kuvat on otettu kentällä, koska ratsuni jatkoi suoraan seuraavalle tunnille, joka pidettiin jo kentällä. Hevosenani toimi mukava ruuna Luka. Tunnillani oli vain neljä ratsukkoa, mikä oli oikein mukava määrä. Ehkä perjantai kolmastoista oli pelottanut tai muuten estänyt muiden tulon. He kun eivät olleet ilmoittaneet tuntinsa peruuntumisesta ollenkaan.

Heti alkuun ensimmäinen huomio Lukasta oli, että se painoi ohjille ihan törkeällä voimalla. Se ei siis yrittänyt jyrätä tai mitään, kunhan vaan meni pää polvissa. Sain kyllä hyvin ratsastettua sen pään sieltä aina ylös, mutta hetkenpäästä se oli alhaalla taas. Tämä liittyi varmasti vähän etupainoiseen ratsastusasentooni, sillä istuntaa korjaamalla hevonenkin toimi paremmin. Se vaan, että kun on taipuvainen etukenoon, sitä ei ainakaan auta että hevonen kiskoo eteenpäin vielä lisää. Tämän kanssa sai siis muiden tehtävien ohessa tehdä töitä ihan koko tunnin!

Ensimmäisillä ravipätkillä mietin, että kuinkas hitossa tällaisessa ravissa oikein istutaan. Se tuntui pomputtavan hyvin tehokkaasti. Sitten kun hetken kokeilin, niin totesin että itseasiassa siellä oli ihan hyvä istua, ja opettaja jopa sanoi että istun siellä oikein hyvin. Kai se auttaa, kun hevosen ravitahti oli sopivan hidas. Yhtään nopeammassa tahdissa en olisi noin "hyppivässä" ravissa pysynyt. Vatsalihakset pääsi kuitenkin töihin.

Tunti oli tehtävien vaikeustasteelta helpompi kuin edellinen (onneksi!) ja lähes kaikki varsinaiset tehtävät (lähinnä taivutuksia) tehtiin käynnissä. Muu työskentely oli lähinnä voltteja, ympyröitä ja siirtymisiä. Laukkatyöskentelyssä meinasin sitten ihan tosissani väsähtää. Hevosen päätä sai kokoajan etsiä ylöspäin, ja samalla olis pitänyt keskittyä istuntaan, vatsalihaksiin ja pohjetyöskentelyyn. Sitten kun siitä hetkeksi siirtyi raviin, opettaja komensi vaan että "jatkuu jatkuu", ja taas mentiin.

Vaikka tunti ei ollut vaativuustasoltaan huikaiseva, hoksasin pari juttua istunnastani ja avotaivutuksesta, ja voi että siellä tuli hiki! Opettaja kuvasi turvaliiviä osuvasti aromipesäksi, ja kysyi minulta tunnin lopussa että eihän minulla vaan ole paha olo kun olin niin punavalkokirjava. Olin kuulemma näyttänyt vähän väsähtäneeltä viimeisissä suorituksissa:D Minun ei onneksi tarvinnut riisua ja hoitaa hevosta enää tunnin jälkeen, vaan saatoin raahautua suoraan bussipysäkille. Tuo kuva on otettu siltä matkalta, ja punakirjavuus on jo kerennyt vaihtumaan nättiin kokopunaiseen, ja kypärän alla hikeentynyt tukka oli ehtinyt vähän kuivua (täydelliseen räjähdysmuotoon) hevosta kuvatessani.

Ei ole kyllä pullollinen vettä ja kunnon suihku pitkään aikaan tuntuneet niin hyvältä kuin tuon tunnin jälkeen! Näytin muuten varmaan oikein erityisen hehkeältä bussissa hikisenä, pörrötukkaisena, haisevana, pöyisenä ja muutenkin likaisena, punaisena ja rättiväsyneenä... Kyllä, ratsastus on loistava harrastus!