Tein sulle kotiviilin mustikoista vain..

..no ei ihan mustikoista, vaan maidosta ja viilistä. Mutta toki sotkin siihen myöhemmin myös mustikkaa. Luomukevytmaitopurkin kyljessä oli kotiviilin ohje, niin pitihän sitä testata. Kotimaitoon (siihen täysin käsittelemättömään lehmänmaitoon suoraan tilatankista) tehtynä se on suurinta herkkua, vaan ei sitä kotimaitoa hurjemmin Tampereelta saa, tai tänne viitsi edes kuskata. Ostinpa siis elämäni ensimmäistä kertaa tarkoituksella jotain luomutuotetta, ja tunsin itseni pienen hetken vähän viherpiipertäjäksi.

Todennäköisesti sama lopputulos olisi saatu myös Hilja-kevytmaidolla, sillä sekin on homogenoimatonta. Harkitsin vakavasti sitä, mutta koska maito (varsinkaan laktoosinen sellainen) ei minulla oikein kulu, olin pelkuri ja otin just sen merkkistä maitoa kun ohjeessa sanottiin. Jos sillä ei onnistu niin ei millään. Minulla on vaan pieni asenneongelma luomumaitoa (ja montaa muutakin luomuasiaa) kohtaan, ja eikös sitäkin periaatteessa voi kutsua vihollisen maidoksi? :D Ei noissa tölkeissä ainakaan meidän lehmien maitoa ole..

Tein viilin täysin ohjeen mukaan, tosin pidin niitä hippusen pidempään huoneenlämmössä kun ohje sanoi. Viilin kermaisen kuoren takia siis. Mutta lopulta se oli pakko myöntää, että eihän kevytmaidosta voi tulla kunnon kuorta viilin päälle.. Ja kun se kuori on se paras osuus! Viili siis onnistui, siitä tuli ihan kotiviilin makuista viiliä, mutta kun se kuori jäi kovin ohkaiseksi. Tietysti tämä varmaan uppoaa rasvattomien sapuskoiden ystäviin, mutta suurin osa herkuttelunautintoa jäi kyllä saamatta.

Söin silti kuoren ensin ja sotkin sen jälkeen viiliin perinteikkäästi talkkunajauhoa (Riihitalkkuna on sitten se ainoa ja oikea talkkunajauho minulle :D). Pelkkä tavallinen piapo ei kuitenkaan tälläkertaa riittänyt vaan jauhon sekoituksen jälkeen pistin banaanien puutteessa mukaan mustikoita. Yksi ehdottomasti tuohon sopiva lisuke olisi tosiaan ollut banaani, vaikkei se ehkä kovin perinteikästä olekaan. "Banaanipiimää" tuli muksuna kuitenkin syötyä litrakaupalla.

Tulihan siitä ihan herkullinen iltapala, vaan eipä tuo paljoa kaupasta saatavaa perusviiliä tujumpaa ollut. Laktoosivammaisena tuon kanssa joutuu tietysti popsiimaan laktaasientsyymejä, laktoositonta maitoa ei homogenoimattomana saa. En sitten tiedä onnistuisiko tuollainen siitä sittenkään, laktoosittoman maidon käyttöominaisuudet ovat välillä erilaiset tavalliseen verrattuna. Mutta kannattihan tuota sentään kokeilla, vaikka toiste tuskin yritän. Pitää mennä Kärkölään syömään viilinsä.