Neljäs kesäratsastustunti vietettiin helteisissä merkeissä ja tunti olikin vähän rauhallisempi. Mutta niin oli minun ratsunikin. Sini (joka on oikeasti kauniimpi kuin miltä tuossa huonossa kuvassa näyttää) ei turhia hötkyillyt vauhdin suhteen, ja pyrki välillä vähän oikomaan ja seuraamaan kaveria. Tunti oli siis ehkä vauhdiltaan rauhallinen sään takia, ja tehtiin paljon töitä käynnissä, mutta minä sain tehdä selässä istunnalla ja pohkeilla senverran työtä että hiki kyllä virtasi.
Väistöt sujuivat loppujenlopuksi ihan hyvin, kunhan käynnin sai tarpeeksi reippaaksi. Siirtymiset raviin eivät sitten olleetkaan yhtään kauniita. Siirtyminen saattoi tulla kymmenenkin metriä sen pisteen jälkeen missä olisin halunnut siirtyä... Työtä siis tuli tehtyä! Kenttä ei kuumasta ja kuivasta huolimatta pöllynnyt yhtään, kun se oli juuri ennen meidän tuntia kasteltu. Ja jostain hämmentävästä syystä kentällä ei pyörinyt edes paarmoja! Loistavat olosuhteet siis kuumuudesta huolimatta. Turvaliivin jätin talliin, siinä olisin paistunut ja koska tunti oli rauhallinen, en sitä olisi tarvinnutkaan.
Tunnin jälkeen kyllä väsytti hurjasti, mutta voin vihdoin kertoa että enää en saanut lihaksia kipeäksi ratsastamisesta! Alkaa siis olla jo vähän lihakset tottuneet tuollaiseenkin työntekoon. Ensiviikolla minulla on tunnit torstaina ja perjantaina, kun otan tuon yhden rästitunninkin. Toivonmukaan selviän hengissä kahdesta ratsastustunnista peräkkäisinä päivinä. Tai no, paras selvitä, kun syksyllä pitäisi selvitä yhdestä ratsastusleiriviikonlopusta, viisi tuntia kolmen päivän aikana.
Sini oli kyllät todella kauniin värinen rautias! Hevosen kaulan karva hohti auringossa kirkkaan kuparisena! Ja taas tajusin tunnin aikana miljoonasti että tuijottelen enemmän hevosen niskaa, kaulaa ja lapaa, kuin menosuuntaa... Yritin keskittyä istuntani virheiden korjaamiseen ja jälleen muutaman hyvän hetken löysinkin, niin ehkä se siitä pikkuhiljaa. Välillä vatsalihakset oli kyllä kovilla..
On jotenkin hienoa ratsastaa hevosilla, jotka eivät ole täysin ratsastuskoulutoimintaan leipiintyneet. Ja hevosilla jotka taipuvat ja toimivat edes jotenkin herkästi. Loistavaa miten on voinut keskittyä enemmän omiin perusvirheiden korjaamiseen, kuin hevosen hallitsemiseen tai eteenpäin tuuppaamiseen. Sini on tähän mennessä kaikkein tahmein tuolla tallilla ratsastamistani hevosista, eikä sekään aiheuttanut tuskastumista! Näillä hevosilla ei myöskään ole tarvinnut jännittää ratsastamista, ja olen saanut jonkunverran itsevarmuuttani takaisin. Tykkään tästä harrastuksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti