Toiseksi viimeinen kesäratsastustunti takana, ja jälleen ratsuna oli Verkku. Tunnilla ei volttien ja ympyröiden lisäksi tehty juuri muita tehtäviä, kuin temponvaihteluita, ja keskityttiin enemmän istuntaan. Olisi voinut kuvitella, että se olisi ollut vähän tylsää, mutta ehei sinnepäinkään! Pitkät ravi- ja laukkajaksot ympyrällä olivat oikein tehokasta tekemistä katseeni, istuntani ja ryhtini kannalta. Harjoitusravini näytti varmasti hirveältä, mutta käynnissä ja laukassa pystyi istumaan jo fiksusti tasapainossa, jälkimmäisessä jopa useamman kierroksen ilman jalustinta (sitä en tosin tehnyt tarkoituksella). Asiaa saattoi tietysti auttaa Verkun mukavan tasainen laukka. Ravissakin pystyin istumaan ihan nätisti ne hetket jolloin Verkku ravasi rauhallisempaa tahtia. Ehkä tämä tästä pienellä vatsalihastreenillä.. Vielä kun keksisi miten saisi jalustimen pysymään fiksusti jalassa sillon kun yrittää istua harjoitusistunnassa...
Verkku oli jälleen reipas ja innokas, muttei silti tuntunut siltä että olisi yhtään yrittänyt lähteä alta. Välillä piti hirnua ja höristä tallipihalla olleelle kaverille, mutta silti kuitenkin pysyttiin ihan aisoissa. Tällainen hevonen on minulle ratsuna upea, ei tarvii käyttää kaikkea energiaa eteenpäin tuuppaamiseen mutta toisaalta ei tarvi pelätä että se rynnii altakaan. Voi tuskastumisen tai pelkäämisen sijaan keskittyä muuhun tekemiseen ja ratsastamiseen.
Tiettyhän aina voi sanoa, että noita ryntäilijöitä ja laiskimuksia pitää vaan oppia ratsastamaan, mutta koska harrastan tätä nykyään kuitenkin niin harvoin ja ilman suurempia tavoitteita, haluan päästä joissakin asioissa vähän helpommalla ja päästä nauttimaan ratsastuksesta :D Syksyllä tuo ratsastusharrastus taas vähenee merkittävästi. Jos olisi auto, tai suora bussiyhteys, niin voisi harrastaakin vähän useammin, mutta näillä resursseilla ei.
Olen kyllä ehdottoman iloinen että sain aikaiseksi ratsastaa tämän kesän säännöllisesti! Meinasin jopa jättää ilmoittautumatta saamattomuuttani, ja "En kuitenkaan viitsi yksin, ja bussitkin on hankalia". Niin vaan on busseista selvitty, vaikka niissä aina n. kolme varttia suuntaansa vierähtääkin vaihtoineen. Ja hienoa huomata, että hyvin tallilla selviän vaikken sieltä tuntisikaan ketään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti