Viikonloppuna juhlittiin mummin 80v juhlia, ja pääsin vähän tanssimaankin vaikka kengät oli kamalat ja tanssitaito melkein miinuksella. Juhlien jälkeen kävin moikkaamassa Lahteen eksynyttä Pinjaa, ja vaihtamassa kuulumisia. Sen jälkeen näin vielä pikaisesti
Veera Eliisaa tosi pitkästä aikaa, ja oli tosi mukava jutella vuosien tauon jälkeen:) Pääsin myös tunnustamaan että kyttään hänen blogiaan hyvinkin aktiivisesti.
Sen jälkeen viikko jatkui taas Tampereella. Leivoin raparperipiirakan, josta tosin ei ole nyt kuvaa, ja pilkoin kaksi rasiallista raparperia myös pakastimeen. Ja heitin talviturkin Suolijärveen kavereiden kannustamana! Jo nyt oli kyllä aikakin, on sentään heinäkuu kuitenkin. Vesi oli yllättävän lämmintä, eikä ilmakaan tuntunut uinnin jälkeen niin kylmältä kuin pelkäsin. Oikein raikastava pulahdus, eikä siitä tullut edes kiire kipittää lämpimään. Kannatti hypätä, ja aion mennä kyllä uudestaankin.
Sit onkin taas torstai ja ratsastustunti. Tälläkertaa menin suomenhevosruuna Verkulla, joka oli mukavan reipas, joskaan ei aivan yhtä herkkä taipumaan kuin aikaisemmat ratsut. Verkulla oli aivan loistavan pehmeä laukka istua, joten ei tuntunut kamalalta edes tehdä laukkaväistöjä sen kanssa. Töitä ne väistöt silti teettivät, kun tuntui ettei minun pohjeavut vaan menneet läpi vaikka miten yritin. Asettaminenkin oli vähän työn ja tuskan takana, mutta näistä kuvista päätellen (tättärää) olin unohtanut taas vahtia sitä katseen suuntaa:
Että ilmankos volteista tuli taas soikeita eikä eläin tuntunut asettuvan fiksusti. Tarvisin ilmeisesti jonkun karjumaan jatkuvasti vierestä, että katse menosuuntaan. Kuvaajalle kiitos, taas tuli bustattua sama perisynti jälleen kerran :D Muuten tunti oli mukava, tosin kentän pohja oli vähän märkä sateen jäljiltä ja toisessa päädyssä oli lätäkkö väisteltävänä.Tunnilla tehtiin paljon väistöjä kaikissa askellajeissa,
ja taas minun istunnan ongelmat heijastui työn tulokseen. Pitäisiköhän
sitä oikeasti joskus investoida pariin yksityistuntiin, jossa saisin
oikeasti apua näiden virheiden korjaamiseen!
Verkku oli mukavan reipas etenemään, ja tuntui innokkaalta. Se tuntui kokoaan pienemmältä hevoselta ratsastettaessa jostain syystä. Ja saatiin me yksi lyhyt säikähdyslaukkakin tunnin loppuun kun ilmeisesti se maneesin viereen pysäköity vihreä minikuormuri oli hiiirmu pelottava. Sitä piti oikein pörhistellen kattoa vielä talliin talutettaessakin, mutta pysyi se hevonen sentään pyörimisestä huolimatta nätisti käsissä.
Pitää muuten alkaa vissiin käydä salilla, en meinaan jaksanu nostaa ton hevosen satulaa satulatelineestä satulahuoneen katonrajasta edes penkin avulla. Toinen vaihtoehto olis tietysti venyä pari tuumaa pituutta vielä, mutta se ei liene vaihtoehto. Huomenna sit vaan ratsastustunti uusiksi, toivonmukaan en oo ihan väsy tän päivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti