Kissajuttuja!

Jäi kokonaan huomaamatta että eilinen viesti oli tosiaan tämän blogin sadas viesti. Hui!

Tänään sain tilattua kissoille rokotusajan ylihuomiseksi, ja kun ne taas kovin suloisesti loikoilevat tuossa näytön ja näppäimistön välissä, päätin että kirjoitanpa tänään heistä oikein pitkällisesti. Alla vähän huonoja kuvia, mutta noista kyllä näkee jo miten nuo nytkin tuossa ovat. Yksi niiden lempipaikoista :)

On se kyllä jännä miten erilaisia kaksi identtisissä oloissa kasvanutta sisarusta voi olla. Muutenkin kuin ulkonäöllisesti. Nämä kissat naukuukin eri tavalla. Myrskyn naukuminen on sellaista kurrrmiu miu miu tyyppistä söpöä miukunaa ja kurinaa, joka kuulostaa välillä vähän huolestuneelta. Myrsky myös hämmentyessään tai innostuessaan pitää semmoista kurr kurr kurr ääntä mennessään. Ja suunnitellessaan jotain, ja ärsyyntyessään. Kerrankin kun kolmatta kertaa peräkkäin nostin sen pöydältä takaisin lattialle, se päästi semmoisen kurrrurrrruurrr äänen ja oikeen äkäsen näköisenä kiersi työpöydän kautta takaisin, että "miten mä taas tonne lattialle jouduin". Viima naukuu vähän harvemmin, ja se on enemmän sellaista vaativaa "miaaanyaaa" maukunaa. Viima myös ilmoittaa sylissä ollessaan naukumalla, mikäli sylissäolo ei nyt oikein kiinnosta. Kiemurtelun ja pakoon yrittämisen se aloittaa vasta, jos naukaisu ei tehoa. Myrsky taas on ihan täysin sylikissa, ja köllöttelee usein sylissä selällään tassut kattoa kohti hurrrjasti kehräten.

Viima ei muuten pidä joululauluista :D Tyttöparka poistuu korvat luimussa muualle, jos kehtaan sellaisia soittaa. Totutusoperaatio käynnissä siis. Jostain syystä muu musiikki ei häiritse, ellei nyt ole mitään yhtäkkistä, tai liian kovaäänistä... Ei minun kissa nyt vaan VOI inhota joululauluja, eihän! Myrsky taas ei ole moksiskaan.

Myrsky on ahne rontti. Se on todistettavasti varastanut (ja syönyt) ainakin herkkusientä, ananasta ja jalopenosipsiä. Maisteltu on myös raparperijogurttia, leipää, paperia (!!), piparia, voitaikinaa ja talkkunajauhoja. Kurkkuakin se yritti nyysiä voileivän päältä.. Nuo sipsit vielä jätin pöydälle ihan sen takia, että toivoin kissojen haistavan niitä ja oppivan että pöydältä nyysiminen ei olekaan niin kivaa. Mitä vielä... piti viedä sipsit pois, ettei tuo mooses syönyt niitä. Ja ne on minullekin liian mausteisia!

Viima on paljon nirsompi, mutta kyllä senkin kaikkea pitää vähintään haistaa. Pöydälle tipahtaneen glögitahran nuolaisu tosin johti melko järkyttyneeseen ilmeeseen :D Viima ei syö oikein mitään kädestä, joten taannoinen antibioottikuurikin syötettiin sille melkein kokonaisuudessaan väkisin ennen, kuin hoksasin että sille näköjään riittää, että pillerin tiputtaa nenän eteen. Siitä se nuoli sitten kyllä pillerin halkaisusta aiheutuneet murusetkin pois...

Ruokintatilanteessa Myrsky on myös vähän törkeä. Viimasta välittämättä se vaihtaa välillä siskon kipolle ja alkaa vedellä sapuskaa sieltä. Viima sitten kiltisti vaihtaa Myrskyn entiselle kipolle ja jatkaa syömistä sieltä. Ja sama toistuu taas... Eikä Myrskyn ahneus rajoitu pelkkään ruokaan. Jokainen suljettu ovi on ehdottoman ihana ja kiinnostava uusi maailma. Kun ulko-oven avaa, on Myrsky salamana sinkoamassa ulos rappuun. Ei se siellä oikein mitään kiinnostavaa itselleen keksi, ja jääkin lähinnä makaamaan rappuselle ja katselemaan, mutta silti sinne on _ihan_ _pakko_ _päästä_ (!!). Viima ei välttämättä tule ovesta ulos vaikka sen rakoselleen jättäisikin Myrskynmetsästysoperaation ajaksi. Kunhan katselee ovensuusta. Myrsky taas tekee oven suuntaan hurjan ryntäyksen jo pelkästään kun joku menee ovelle, ja saattaisi ehkä olla mahdollista että ovi aukeaa... Toki myös kaikkiin mahdollisiin kaappeihin pitää yrittää syöksyä kun ovet avataan.

Viima näyttää aina siltä että sillä on jokin suunnitelma. Se on vähän tarkkailijaluonne, kuten tästä videopätkästäkin huomaa. Kunnon naapurikyttääjä:



Myrsky taas ryntäilee pää viidentenä jalkana eteenpäin ja miettii vasta sen jälkeen. Tämän seurauksena kissaparka on muunmuassa tipahtanut vessanpönttöön sinä ainoana hetkenä kun kansi oli jäänyt auki, juossut suoraan läpi vesisuihkusta jonka olisi voinut kiertää, ja loikannut tiskialtaaseen jossa on vettä. Kattilaankin se on meinannut päätyä, mutta sen sentään sain estettyä. Viima on itseasiassa kuitenkin oikeasti rohkeampi. Se on harkitsevampi, mutta kun asiaa on tutkittu tarpeeksi, se ei enää pelota. Tämä näkyi esimerkiksi ensikosketuksessa lumeen. Koska Myrskyllä oli aikaa miettiä ennen lumeen pääsyä, se hoksasikin ajoissa että se on ikävää, eikä erityisemmin innostunut siitä. Viima taas harkitsi hetken, ja lähti tutkimaan. Myrskyn "rohkeus" on yleensä siis ollut sitä, että se on rynnännyt tilanteeseen ajattelematta oikeastaan yhtään mitään, ja jälkeenpäin on harmittanut.

Myrsky, pulloharja ja vettä:



Myrsky on vähän koiramainen otus. Se järsii kenkiä, ja pahimman riehumisen jälkeen se läähättää! Tänään koululle lähtiessäni ovea avatessani se ryntäsi jalkoihini hyppimään kuin ulos tahtova koira... ja läähätti! Läähätys johtunee tosiaan riehumisesta ja pitkästä karvasta johtuvasta kuumuudesta, koska ilmenee ainoastaan silloin kun on juoksenneltu pitkin seiniä jo pidemmän aikaa. Myrsky ei muuten osaa myöskään kunnolla hiekkalaatikolla peittää jätöksiään: se kaapii kovalla tarmolla kyllä, mutta hiekkalaatikon seiniä, eikä hiekkaa...

Mitähän vielä... :P Pitää taas koostaa yksi riehumisvideo ihmisten iloksi! Nyt voisin palata takaisin lukemaan ruotsin huomiseen tenttiin...