Lähes joka joulu me lapset ollaan Kärkölässä yritetty saada kissoista joulukorttikuvia. En tykkää lähettää sellaisia kortteja, joissa kissat on puettu hassusti, sellainen ei oikein toimi koirienkaan kanssa, mutta kissat näyttää usein sellaisissa korteissa niin maailmaavihaavilta, että siitä on joulumieli kaukana. Oletteko nähneet yhtään tonttulakkipäistä kissaa, joka ei olisi näyttänyt siltä että suunnittelee kuvaajan paistamista kinkkuna? Piirretyt kuvat erikseen, ne on toki söpöjä. Ja tietysti ne huumorikortit, joissa kissan verenhimoinen ilme on osa vitsiä. No mutta, meillä ei puettu kissoja, kuvaustilanteita oli tarjolla useita, meillä oli parhaassa tilanteessa neljä kissaa kuvattavana, ja joulunpyhinä loputtomasti aikaa. Miksi meiltä sitten ei ole läheskään joka joulu lähetetty kissakortteja? Yksi syy on, ettei isi halua pelkkiä kissoja lähettää, mutta suurin syy on jossain aivan muualla.
Nimittäin niissä kissoissa!
Ulkona kuvatessa pimeä tulee nopeasti, jonka jälkeen vanhalla pokkarikameralla kuvattuna lumi on harmaata, teit mitä hyvänsä. Lisäksi talvella kissat saa kantaa ihan omakätisesti ovesta pihalle, jos niistä tahtoo ulkokuvia, mokomat muuttuvat sisäkissoiksi heti kun ulkona alkaa olla märkää ja viileää. Niin, tai sitten ei ole lunta ollenkaan, että se siitä jouluisuudesta...
Harmaata on... |
"Kehtaatkin raahata mut tänne..." |
"Ainakin piilotan naamani kuvasta..." |
"Pois täältä, kiitos." |
Erilaisia asetelmiakin on kokeiltu, mutta menestys ei ollut kovin kummoinen. Kissa ei pysynyt paikallaan, kissa repi asetelman osia, kissa söi asetelman osia... tai sitten, jos asetelmassa kuvaaminen jonkin onnistui niin tietenkin se onnistui juuri silloin kun asetelma oli oikeastaan aika huono. Yleensä silloinkin kissan ilme on vähän syyttävä...
"Oikeesti? Hörhelöitä? Oletko tosissas?" |
"Miks mut aseteltiin tähän? Hä?"
|
"Sun pöydässä on tahra." |
"Jos me näytetään molemmat toooosi hämmentyneiltä, ja katotaan eri suuntiin ni se ei varmaan kehtaa lähettää tätä korttikuvaa kenellekään?" |
Kuvaustilanteissa siis nähtiin monia pikaisia poistumisia...
...ja jos kuvaustilanteessa leikittiinkin, niin ainakin leikittiin naama piilossa...
...ja jos ilme ja kuvan asettelu oli edes jotenkin säädyllinen, niin toki kuvan tarkennus ihan metsässä tai kissan silmät kiiluvat demonisesti. Etenkin Tintin silmät kiiluvat tosi hurjasti, sillä sen toiseen silmään on pahan silmätulehduksen seurauksena jäänyt vähän arpikudosta, ja silmät heijastavat valoa ihan eri tavalla.
Ensimmäisenä joulunaan Tintti kiipesi kuuseen. Saa nähdä, toistavatko Myrsky ja Viima saman tempun... Miksiköhän tästä kuvasta ei tehty joulukorttikuvaa? :D |
No ei, onhan noita sentään onnistuneitakin! Tänä jouluna sain Myrskystä ja Viimasta hyvän kuvan, ja esittelen sen myöhemmin. Muutamat blogin lukijat saavat sellaisen postissa (elleivät ole jo saaneet), enkä tahdo pilata yllätystä täysin. Pari aiemman vuoden suosikkia korttikuvaksi päätyneistä:
No tausta oli vähän ruma, mutta peitin tuon alaosan hyvänjouluntoivotuksella :D |
Tämä on ehdottomasti suosikkejani. Kivat sävyt, ja kissallakaan ei ole nyrpeä ilme (ainakaan kameraan päin), ja vaikka kissa ei katsokaan kameraan niin silti kiva kuva :) Tai ehkä juuri siksi...? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti